Myönnän sen että olen aika turhautunut

   

Tiedän, tää blogimaailma on hiljentynyt mutta kirjoittelen tänne silti, ja suurimmaksi osaksi olen tykännyt siitä hommasta. Mutta siinä on mutta. Mun blogia on "lukenut" varsinkin viime aikoina enimmäkseen suomea taitamattomat tai sitten mun faijan ikäiset pervot. Mietin tästä syystä, kuljenko täällä jatkossa anomuumina. Ei millään pahalla, muttei ne ole mun kohderyhmää. Olen harkinnut omakuvien piilottamista, saman asian vuoksi. Facessa ongelma on pahin, ja sieltä kuljen jo nyt ilman omakuvaa. Mullei tule, vielä, sugardaddy- koodeja, mutta kaikkea muuta kyllä. Koko some on tuonut kriisiä mulle. Olen piilottanut taas vaihteeksi kuviani instafeediltäni, vaihtanut profiilikuvia sekä Facessa että Instassa - koska en ole tyytyväinen. En ole tyytyväinen ulkonäkööni tällä hetkellä. 

Mietitäänpä vähän miksei aikaa riitä bloggaamiselle.

Olen käynyt Kesäkodilla, kahdesti. Tulen menemään sinne vielä kolme kertaa. Olen käynyt Jäkessä Anskun päivillä, kirppiskierroksella mm. Suden ja Rigen kanssa ja yritin tuloksetta mennä Kallio Second Handiin. (jos joku mut tunteva haluaa kanssani kirppiskierrokselle asap, voi lähettää koodia) Olen miettinyt päivän reissuja Tuusulaan, Lahteen, Porvooseen, Suokkiin, Keravalle - mut suuri niistä olkoon elokuun hommia. Jos vaan lusikat riittää. Salon-reissu on jo varmaa. Olen saanut Anskun päiviltä ja Kesäkodilta uusia kavereita, sanotaan vaikka Suta, Susa ja Ripa. Viimeisin on melkeinpä mun Roihikan- naapuri. 

Mä haluan nyt kertoa myös lontooksi omin sanoin, mikä on homman nimi, koska haluan että myös ne ei-suomea osaavat lukijat tajuaisi. En voi luvata, että joka kerralla kirjoittaisin kahdella kielellä, vaikka kaksikielinen olenkin.

 


I know, that blog world is now dead af but still I write here, because I wanna. But there is but. My blog had lots readers from Turkmenistan (that's only one example) or somewhere else, or my father's aged no-relatives and no-real friends. I think somedays, that I will maybe here anonymous. In Facebook that thing is so bad, that I removed my selfies from public there already. I'm lucky I don't have yet sugar daddy codes (maybe because I don't use hashtags), but I have seen maybe everything else. (Ok, the worst happened at my under-20's, but because I'm a baby face + I look too nice, that they think I'm a easy target. With really bad experience, I block almost every single one in Messenger. No mercy.) Whole social media gave me lemons in last couple weeks. I archived about 30 photos on Instagram, changed my profile face away also from Instagram, because I'm not satisfied. I hate my face, espically because of color of my hair.

I've been last days really busy. Because summer is short and sugar here in Moominland, I'm almost running all day long, almost every day. I think of little urbane adventure in some nice little town back in my birthday month, if I have enough spoons. Because now, I'm tired. So tired, that I'm on breaking point.