Sinistä, punaista ja vähän muutakin

Helteillä on parempaakin tekemistä ko notkua mökillä blogin ääressä. Olen käynyt kuusi kertaa rannalla talviturkin heiton jälkeen, lisäksi olen muutenkin käynyt ulkona. Juhannus meni kavereilla. Mun piti mennä kuvaamaan asua jo torstaina, mutta sain paniikkikohtauksen ja kamerastakin oli loppunut akku. Ei sitten menty, ja olin purskahtaa itkuun. Edellisen kerran näin kävi keväällä pääsiäisen tienoilla. Edellinen torstai meni paremmin, ja kävin Kulosaaressa kuvaamassa ja koklaamassa Tortilla Housen omavalintaista salaattia. Ne kaksi viikkoa olivat kiireisiä, olen mahdollisesti loman tarpeessa.

Mun kuvassa olleet arskat hajosi lopullisesti näitten kuvausten jälkeen, ja niin vaihtui melkeinpä muukin asu ennen rannalle menoa. Mulle oli käydä todella huonosti rannalla, koska tulevaisuuden toivot eivät yhtään kattoneet eteensä eikä sivuille. Olin liittyä 60 hukkuneen joukkoon tän takia, vieläpä kahteen otteeseen. Molemmilla kerroilla oli onneksi suojelusenkeli mukana, ja meno oli laiturilla muutenkin villiä. Tästä näkee, että elämä on niin pienestä kiinni. Mikään ei ole itsestäänselvyys, melkeinpä Vantaan Sanomiin tuli artikkeli "Vetokantaalla on tapahtunut hukkuminen". Pelkään vartijoita, mutta oikeesti rannat tarvitsee enemmän valvontaa - muuten tulee näitä lähellä piti- tilanteita.