Rock On

2017/08/29

Nyt oon jopa vanhanaikaisesti täysikäinen













     
Tänään, klo 10:27 Suomen aikaa, musta tulee 21-vuotias. Juuri mie, jota monet ajattelevat maximissaan 17-vuotiaaksi. Mie, jolle erittäin moni näyttää keskaria - tuumien että "mie oon vaan tiellä tässä maailmassa". Kelaan tosin itekki, että miksi olen näin idiootti ko olen? Miksi mussa on enemmän virheitä ko keskivertokansalaisella? 

Olen selvinnyt monesta ikävästä, mutta myös kokenut monia hyviäkin asioita. Haaveilen paluuta lyhyeeseen hiusmalliin, koska olen turhautunut näihin pitkiin. Mennä ulkomaille ja palata kotia parempana ihmisenä, jos palaisin ollenkaan. 

2017/08/25

Keikkakesä ei sitten päättynytkään


   
*päättää M-ketjun* Menin Taiteiden yöhön avoimin mielin. Aloitus oli pettymys, Kampin video tyyliin särki korvani heti alkujaan eikä Hesperian puisto tarjonnut muita ko yhen merihevosen ja kasan kojuja siinä missä Narinkkatorikin. Kävelin, kävelin, kävelin ja sen lomassa turhautuin ja eksyin leikkipuistoon keinumaan. Se oli aika hyvä päätös, ehkä.

Mie hölmönä menin väärään suuntaan ja siksi missasin puolet Kitkerien Neitsyeiden keikasta, mutta olin innokkaampi ko tyyliin 3/4 kanssayleisöstä, jotka tuppisuina katsoivat tuopit vierellään. Hekin huomasivat sen ja sain pinssin eurolla, muuten se ois pulittanut trion. Siitä sitten juoksin Espan puistoon ja näin vain pienen tipan The First Bandin esityksestä.

Jalkani alkoivat tän jälkeen olee aivan poikki. Koska drag-esitys paljastui pettymykseksi, päätin suosiolla lepuuttaa jalkojani keikkapaikan sohvalla. No, tulipahan sekin koettua. Jäin venttaamaan Tero Heteron keikkaa, joka oli sekin ihana. Olin tän jälkeen jo lähössä kotio, mutta palattuani Senaatintorille siellä oli joku underground-esitys, jossa oli vivahdus grungea.

Tällainen oli mun Taiteiden Yöni 2017. Oli kyllä tosi ihana, kertakaikkiaan ♥

2017/08/22

Matkalla tähtiin







   
Kuvia viime marraskuusta. Tuolloin mulla oli vaikeeta mun luokkalaisen kanssa (jonka kaa sain selvitettyä - sitä samaa toivon nyt sen toisen kaa), tuolloinkin painin mielenterveyteni kanssa. Ylihuomenna mie lähen Taiteiden yöhön, siitä on tulossa postausta. Tästä ja muistakin tapahtumista olen hehkuttanut jo viime postauksessa.

Kohtapuolin alkaa tulemaan sen verran pimeetä että vois alkaa kuvaamaan näitä bokeh-, tähti- ja muita valopostauksia. Se vaan että musta tuntuu, että kaikki keinot on käytetty niitten kuvien suhteen. Myöskään niistä ei tuu niin hienoja ko mun entisellä luokkalaisella... ainakaan näillä kalustoilla.

Mulla on ikävä viime kevättä, ennen toukokuuta, ko kaikki oli hyvin. Suurimmat ongelmani tuolloin olivat kylmä sää, pääni sisällä ollut aggressio ja kylmänkolkko kämppä. En tiiä millainen kämppä nykyiseni on, en tiiä olenko sielläkään kirjoilla enää ensi vuonna. Ajaako kohtaloni takaisin osastolle, koska nykyinen elämäntyylini on aika huitapeliä...

2017/08/18

Menneisyydestä on pakko paeta



 
Jotain oli tehtävä. Mie piilotin toistaiseksi melkein kaikki postaukset, jossa on triggeröivää tekstiä, mainintaa mun yhdestäkään ex-kavereista tai muuten vaan oli postaus oli pettymys. Ne postaukset tuovat mulle vain pahaa mieltä. Iha sama oliko ne kuvat hyviä tai jostain tapahtumista mutta jos kokonaisuus ei tuo mussa ilon pilkkeitä niin postaus joutaa luonnoksiin. Myös tekstivoittoiset normipostaukset sai mennä, koska niissä oli lähinnä ikävää tekstiä.

Aion ensi viikolla mennä Taiteiden Yöhön ja Venetsialaisiin sekä pitää synttäribileet jos kukaan edes sinne ilmaantuu. Tapahtui mitä vaan, jatkossa en aio julkaista täällä yhtäkään kuvaa kotibileistä eli jos niitä ilmaantuu mie lisään ne kuvat sitten kavereiden iloksi Facebookiin, en tänne. Eli kuvia tulee vain niistä tapahtumista, julkaisupäivät ovat tietty salaisuus. 

Nää on näitä elämän valintoja, siinä missä tapahtumiin lähteminen tai sitä mitä ruokaa tänään laitettaisiin. Valintoja, jotka tekevät sut tyytyväiseksi.

2017/08/15

Me juostiin ympäri pihamaata



"Ukkosta ja ullakolla, me istuttiin
valon hiipuessa tytöt, ne säikkyi niin"
- Juha Tapio / Ukkosta ja ullakolla

    
Ei oltu Stadissa viime viikonloppuna. Myö päätettiin mennä niin extemporee Mikkeliin, etten ole ees kerinnyt hihkuttaa asiasta täällä blogin puolella. Tosin en olisi uskaltanutkaan, mitä jos se ei olisi toteutunutkaan. No, kaikki meni niin ko piti ja täällä sitä ollaan.

Klaara (tai Kiira, miksikä halajattekaa kutsua) kävi mun ja Riksun ohella kylässä. En saanut edes siedettäviä salamakuvia, koska en vain osaa. Vielä. Reissu meni hyvin. On saunottu, uitu, grillattu ja eräjormailtu. Otettu kuvia muistoksi, jotta voitaisiin muistaa tätäkin keikkaa sitten 10 vuoden päästä. Nukuttu paljon paremmin ko siinä Ruotsin-laivalla tai Kaitalammella, jossa nukuttiin vain muutaman tunnin ajan. Nyt nukuin yhtä hyvin ko täällä, onneks se mökin isäntä ei herättänyt.

Mökillä on kiva käydä, mutta kyllä se kaupunkielämä voittaa vielä toistaiseksi - ainakin siihen asti kunnes saan sen ajokortin. Sitten tää matkustelu vasta alkaakin...