Rock On

2017/08/29

Nyt oon jopa vanhanaikaisesti täysikäinen













     
Tänään, klo 10:27 Suomen aikaa, musta tulee 21-vuotias. Juuri mie, jota monet ajattelevat maximissaan 17-vuotiaaksi. Mie, jolle erittäin moni näyttää keskaria - tuumien että "mie oon vaan tiellä tässä maailmassa". Kelaan tosin itekki, että miksi olen näin idiootti ko olen? Miksi mussa on enemmän virheitä ko keskivertokansalaisella? 

Olen selvinnyt monesta ikävästä, mutta myös kokenut monia hyviäkin asioita. Haaveilen paluuta lyhyeeseen hiusmalliin, koska olen turhautunut näihin pitkiin. Mennä ulkomaille ja palata kotia parempana ihmisenä, jos palaisin ollenkaan. 

2017/08/25

Keikkakesä ei sitten päättynytkään


   
*päättää M-ketjun* Menin Taiteiden yöhön avoimin mielin. Aloitus oli pettymys, Kampin video tyyliin särki korvani heti alkujaan eikä Hesperian puisto tarjonnut muita ko yhen merihevosen ja kasan kojuja siinä missä Narinkkatorikin. Kävelin, kävelin, kävelin ja sen lomassa turhautuin ja eksyin leikkipuistoon keinumaan. Se oli aika hyvä päätös, ehkä.

Mie hölmönä menin väärään suuntaan ja siksi missasin puolet Kitkerien Neitsyeiden keikasta, mutta olin innokkaampi ko tyyliin 3/4 kanssayleisöstä, jotka tuppisuina katsoivat tuopit vierellään. Hekin huomasivat sen ja sain pinssin eurolla, muuten se ois pulittanut trion. Siitä sitten juoksin Espan puistoon ja näin vain pienen tipan The First Bandin esityksestä.

Jalkani alkoivat tän jälkeen olee aivan poikki. Koska drag-esitys paljastui pettymykseksi, päätin suosiolla lepuuttaa jalkojani keikkapaikan sohvalla. No, tulipahan sekin koettua. Jäin venttaamaan Tero Heteron keikkaa, joka oli sekin ihana. Olin tän jälkeen jo lähössä kotio, mutta palattuani Senaatintorille siellä oli joku underground-esitys, jossa oli vivahdus grungea.

Tällainen oli mun Taiteiden Yöni 2017. Oli kyllä tosi ihana, kertakaikkiaan ♥

2017/08/18

Menneisyydestä on pakko paeta



 
Jotain oli tehtävä. Mie piilotin toistaiseksi melkein kaikki postaukset, jossa on triggeröivää tekstiä, mainintaa mun yhdestäkään ex-kavereista tai muuten vaan oli postaus oli pettymys. Ne postaukset tuovat mulle vain pahaa mieltä. Iha sama oliko ne kuvat hyviä tai jostain tapahtumista mutta jos kokonaisuus ei tuo mussa ilon pilkkeitä niin postaus joutaa luonnoksiin. Myös tekstivoittoiset normipostaukset sai mennä, koska niissä oli lähinnä ikävää tekstiä.

Aion ensi viikolla mennä Taiteiden Yöhön ja Venetsialaisiin sekä pitää synttäribileet jos kukaan edes sinne ilmaantuu. Tapahtui mitä vaan, jatkossa en aio julkaista täällä yhtäkään kuvaa kotibileistä eli jos niitä ilmaantuu mie lisään ne kuvat sitten kavereiden iloksi Facebookiin, en tänne. Eli kuvia tulee vain niistä tapahtumista, julkaisupäivät ovat tietty salaisuus. 

Nää on näitä elämän valintoja, siinä missä tapahtumiin lähteminen tai sitä mitä ruokaa tänään laitettaisiin. Valintoja, jotka tekevät sut tyytyväiseksi.

2017/08/15

Me juostiin ympäri pihamaata



"Ukkosta ja ullakolla, me istuttiin
valon hiipuessa tytöt, ne säikkyi niin"
- Juha Tapio / Ukkosta ja ullakolla

    
Ei oltu Stadissa viime viikonloppuna. Myö päätettiin mennä niin extemporee Mikkeliin, etten ole ees kerinnyt hihkuttaa asiasta täällä blogin puolella. Tosin en olisi uskaltanutkaan, mitä jos se ei olisi toteutunutkaan. No, kaikki meni niin ko piti ja täällä sitä ollaan.

Klaara (tai Kiira, miksikä halajattekaa kutsua) kävi mun ja Riksun ohella kylässä. En saanut edes siedettäviä salamakuvia, koska en vain osaa. Vielä. Reissu meni hyvin. On saunottu, uitu, grillattu ja eräjormailtu. Otettu kuvia muistoksi, jotta voitaisiin muistaa tätäkin keikkaa sitten 10 vuoden päästä. Nukuttu paljon paremmin ko siinä Ruotsin-laivalla tai Kaitalammella, jossa nukuttiin vain muutaman tunnin ajan. Nyt nukuin yhtä hyvin ko täällä, onneks se mökin isäntä ei herättänyt.

Mökillä on kiva käydä, mutta kyllä se kaupunkielämä voittaa vielä toistaiseksi - ainakin siihen asti kunnes saan sen ajokortin. Sitten tää matkustelu vasta alkaakin...


2017/08/10

On rikottava rajoja jos haluaa voittaa



     
Mun oli pakko rikkoa rajojani ja mentävä Itiksen toiselle puolen, Aurinkolahteen. En mennyt uimaan vaikka kotikotona ollessa mun tekikin mieli. Sen sijaan menin kuvaamaan ja liikkumaan sille samalle ulkosalille, jossa olen ahkerana liikkunut yläkouluikäisenä. Se näkyy osassa laitteissa ruosteen ja toimimattomuuden muodossa, tiedä milloin ne uusittiin viimeksi... no, ehkä silloin ko olin vielä kakara. Liikuntavirasto, tiedätte mitä tehdä.

Elokuuni näyttää sellaselta, että tapahtumia riittää loppukuulle mutta puoliväliin mahtuu yhtä sun toista tärkeetä menoa joista ei puhuta sen tarkemmin. Etenkin viimeiselle viikonlopulle riittää menoa sun toista, joten kesälomani on aikalailla sitten tässä.

Kolmen päivän postausväli ei enää sovi mulle, vaan jatkossa postaan neljän päivän välein tai silloin ko musta tuntuu siltä. Ihmettelen, miten mie pystyinkään viime vuonna päivittämään parin päivän välein. Aina ko ei jaksa valokuvatakaan, ja mun syksyn tavoitteena on ensisijaisesti palata koulukuntoon. Näytän kaikille ex-kavereilleni närhenmunat, että musta on sittenkin ammattilaiseksi. Joo, elikkäs media-assariksi vuonna 2020, ellei jo 2019 jos hyvin käy.

Koska haluan näyttää kaikille, musta on siihen. Vielä ko mitään vastoinkäymisiä ei tulisi...