Rock On

2018/07/30

Pieniä kommelluksia ja vähän muutakin

Mun piti tulla päivittämään siitä yhdestä ikimuistoisesta keskiviikkopäivästä, mutta kuvien ja muistin puutteessa se jää myöhemmäksi. No mutta, selittelyt sikseen ja asiaan!

   

Perjantai 13. päivä mentiin Trogiriin. Sekin mesta on koluttu viimeksi ties milloin, mutta tuttu se tosin on ennestään. Tultiin sinne veneellä. Kommelluksilta ei voitu välttyä, mutta muuten päivä oli aika tavanomainen kiertelypäivä. Jos kuitenkin Trogiriin joku päivä meinaat tulla, kiertele vanhaa kaupunkia ja jos massia riittää niin: varsinkin kustomoitujen t-paitojen tilanne on parempi ko esim. Splitin bazaareissa. Pikku vinkkinä vaan, että Splitin lentokenttäkään ei ole kaukana Trogirista. Sain huomata tän peräti kahteen otteeseen tän reissun aikana. 

Seuraavana päivänä mentiin Soltaan. Viimeksi kävin Soltan saarella 11-vuotiaana, eikä se reissu mikään glorinen ollut. Ja tänkin alku oli samaa tasoa. Koska olin kiukkuinen keskeytetyistä yöunista johtuen, päätin nukkua ekan kolmanneksen. Sitten löysin rantakahvilan, ja päätin jäädä sinne koska lähiranta oli kivinen ja pallokalojen täyttämä. "Paulin rantabaari" tarjosi mulle mukavaa ajankulua pienestä kielimuurista huolimatta. Palmujen pituudesta päätellen Necujam on suhteellisen uusi turistikohde. Ei se pikkukylä mikään kuvauksellisin paikka ollut mutta kiitos mainitsemani rantakahvilan uima-altaan ja lähettyvillä olevan ravintolan, viihdyin siellä paljon paremmin ko vuonna 2008.

2018/07/25

Marjan vallattu - jälleen kerran


       
Neljäs kerta, nyt! Kävimme valloittamassa Marjanin vaaran yhtenä suht lämpimänä (ei kuitenkaan kuumimpana) iltapäivänä.

Edellisen kerran valloitimme Marjanin vuosina 2005, 2009 ja 2011. Ekoista kerroista ei tietenkään ole kuvamateriaalia, ja kolmannenkin kerran kuvamatskut bittimaailma multa vei. No, neljännestä kerrasta oppii. En osaa sanoa, onko Marjan mäki, vuori tai jotain muuta. Puhun vaarasta, ei oo kuitenkaan vaaratilanteesta kyse. Mun mielestä katos mäet ovat sellaisia jotka ovat maximissaan 20 metriä korkeita, ja Marjan on ainakin 50-100 metriä korkea. Se on Splitin korkein kohta, eli jos haluttaa mennä sinne, suosittelen huolellista varustautumista. Muista siis vesipullo ja suoja. Varaudu myös ajalla. Sillä matkan varrella on eläintarha, jossa oon käynyt toistaiseksi vain kerran kauan sitten mutsin kanssa. Nyt tyydyttiin vain kujakissoihin ja vesipankkiin, ja voin sanoa että molemmat teki terää.

Ilman niitä pysähdyksiä ja vesipankkia olisin varmaan pökertynyt, ko jo nyt jalat olivat reissun jälkeen todella kipiät ja keho hiestä märkänä. 

2018/07/21

Kiviveistoksia ja hetken riemua



     
Kävimme torstain 12. päivä Bracin saaressa. Lähettiin polkemaan aamupäivästä, sen luulon toivossa että olisi ollut koko päivä aikaa. (ja katin kontit) Olikin jo ikävä sitä saarta ja varsinkin sitä liukumäkeä jossa olin viimeksi teininä. Samalla muistutan jatkoa aatellen itteäkin että jos liukumäkiseikkailut ja rantaelämykset houkuttavat, suosittelisin Supetarin ja Bolin kaupunkeja. Ite ei olla tällä kertaa Bolissa käyty, vaan kävimme Puscican (tai Puccan, niin ko itte sanon) kylässä, jonka nähtävyysvaltteina ovat erilaiset kiviveistokset. Niin ko tuuriimme kuuluu toisinaan, varsinkin perjantain 13. tienoilla, ainoa kivimuseo oli kiinni. Joten ainoat maistiaiset siitä kylästä olivat pintapuolisia. Ja faijalle tiedoksi, se rantakin oli tylsä!

Supetarissa oli enemmän aktiviteetteja, mutta paskojen suunnitelmien takia meille ei jäänyt sinne juurikaan aikaa. Onneksi sain siitä vähästä ajasta siellä enemmän irti ko Puccassa koko sinä muutamana tuntina. Ei enää sinne, kuten ei myöskään Milnaan. (Sielläkin nuorempana käyty, ja taisin kirota silloin ettei sitä tuppukylää enää.) Aina sitä voi koluta vaikka koko saari läpi mutta se seula - se on mulla tiukassa. Pelkästään kiviveistokset eivät saa mun sydäntä sykkimään. Siihen vaatii paljon enemmän. Kuten ne liukumäet joita siellä Supetarissa on. Hurjapäisyys ei hevillä katoa musta edes vuosien avulla.

Ai niin, vois muokata vähän hillitymmin jatkossa. 
(ja putsata ne obut huolellisemmin)

2018/07/17

Omistettu Omisin kaupungille


   

Omis on mesta, jossa on käytävä vähintäänkin joka kerta, ko Kroatiaan eksyn. Eikä sitä ole voitu missata tänäkään vuonna. Jos olet kalan tai muitten merenelävien ystävä ja mietit reissua Kroatiaan, suosittelemme faijan kanssa tätä kaupunkia. Tää mesta on pulloillaan hyviä ravintoloita, jotka ovat merenelävävoittoisia. Ja vaikka et söisikään kalaa tai muita mereneläviä (kuten allekirjoittanut), suosittelen tätä mestaa silti, vaikka ihan vaan kokemuksen ilosta. Tän mestan erottaa Splitistä ainakin se, että koko tämä kaupunki on rakennettu vuoriston juureen. En ole ottanut selvää vuortenkiipeilymahdollisuuksista, mutta jos aikaa ja jaksamista riittää, niin vuortenkiipeily on varmaankin mahdollista.

Niin ko aina, tämäkin kaupunki tarjoaa mun kaltaisille turisteille elämyksiä. Sukellusvene (jossa käytiin tällä kertaa), rafting (eli raftaaminen, yksi veneilyn muoto jossa kävin puolestaan seitsemän vuotta sitten) sekä useat mahdollisuudet laivailumahdollisuudet ruokailuineen ja parin pysähdyksen kera (tääkin on koettu, kahdeksan vuotta sitten. Se reissu oli mennyt osaltani aika nolosti), eli toisin sanottuna kävin vesi- tai merivoittoista. Usko mua, ne ovat kokemuksensa ja hintansa arvoisia. 

Ja mitäs muuta? Ulkona käräytin itteni kolmannen kerran tänä kesänä koska rannalla missä oltiin, ei ollut melkein mitään mahdollisuuksia varjossa olemiseen ellei sitten ole halunnut jäädä kauas rannasta. Enkä mie jumalauta haluaisi jättää omaisuuttani täysin armoille. Tätä päivää varjosti kameran tekniset ongelmat. Tuntui että kaikissa kameran linsseissä olisi jotain sontaa. Vastaus: Vika oli rungossa. Muuten päivä oli mahtava ja menorikas. Ei, en löytänyt tuliaisia. Melkein tosin löytyi, mutta olin epäröinyt liikaa ja siksi tuliaiset jäivät tältä erää ostamatta. Ilta päättyi omatoimiseen laulukonserttiin, koska rakastan laulamista. Mietin vaan, että miksi Kroatiassa ei vieläkään ole niitä kuuluisia karaokemestoja...