Rock On

2019/06/28

Kimpassa lähellä Kellokosken hullujen huonetta




       

Mie muualla ko keikalla? Harvinaisuutta tässä viimeisten viikkojen aikana.

Kellokosken hullujen huone on vastikään lakkautettu, tai sitten se vetelee viimeisiään. Miipan kanssa ollaan suunniteltu reissua jo keväästä asti, ja olen tyytyväinen että juhannuksena ei ollut muuta menoa. Ei ollut yhtäkään mieleistä keikkaa, ja kaiken lisäksi mie mokoma kyllästyin jo siihen hommaan. Vielä joudun ensi viikkoon saakka sinnittelemään. Onneksi heinäkuussa on väljempää kalenterissa.


Matkassa mukana:         
Miipa, Lisette, Mara, Pertsa ja          

2019/06/25

Tässä sitä ollaan, alpakkakaistalla



 

Vähän kaksijakoiset fiilikset ovat jääneet tästä päivästä. Tulin tänne hyvillä /neutraaleilla fiiliksillä. Pidin eläimistä, pidin että sain mahdollisuuden tehdä asioita mitä yleensä kaupungin lapset eivät tee. Sain mahdollisuuden ruokkia alpakoita ja pupuja sekä nähdä elämäni harvoja kertoja pupuvauvoja. He olivat vain muutaman päivän vanhoja, eli vastasyntyneistä oli kyse. Eläinvauvat ovat muuten tosi söpöjä, varsinkin vastasyntyneet sellaiset. Mutta mua ärsytti, ko meitä retkeläisiä kohdeltiin ko jotain alakoululaisia - jonka takia mulle alkoi tulee pahoja muistoja mieleen. Joka päivä kapinoin yhteiskunnan normeja vastaan. En ois saanut kuvata ko tiettyinä aikoina, en totellut. Toin omia eväitä, vaikka en ois saanut. Kannoin laukkua mukana, vaikka ei ois pitänyt. Sellainen holhoaminen ärsyttää mua todella paljon, ja siksi poistuin aika katkerin fiiliksin. Sain pidettyä tunteeni kurissa onneksi sen retken aikana, mutta Stadiin palattuani kaikki vain purkautui ulos - toisen vastoinkäymisen jälkeen. Väsyneenä tunteidenhallinta on nollilla. Ahdistuksen täytteisenä meninkin nukkumaan jo ennen puoltayötä.

"Turha mulle on vasikoida, ko et sie kuitenkaa muuta saa ko pahaa mieltä loppuillaksi."
minä, 2019.06.11.




2019/06/22

Sain mikkitelineestä, mutta silti oli kivaa


          



   




Vaihteeksi tällaista ei-ammattilaislaatua. Mutta tavallaan hyvä, ettei mulle herunut lupaa järkkärin kantamiseen. Meno ja meininki oli sitä luokkaa, että kamerani olisi vain mennyt rikki siinä rytäkässä. Mun oli vähän niin ko pakko jakaa nää viikon hikisimmät, rajuimmat, mutta kivoimmat ja energisimmät hetket juuri teidän kanssa. (missäs muuallakaan...) Sain muistoksi rantapallon, aivan niin ko ekassa Grillimaisterin konsertissa jossa olin. Päälavalla oli Maustetyttöjen takia täysi kaaos, joten menin suosiolla odottamaan seuraavaa bändiä. Eiköhän se munkin Maustetyttö-neitsyys mee vielä joku päivä. Mutta se päivä ei ollut silloin. 

Teksti-TV 666-n keikka oli elämäni hurjin, hikisin - mutta parhaimpia keikkoja ikinä. Adrenaliini oli niin pinnalla, että edes mikkitelineen osuminen muhun ei sattunut niin paljon ko mitä sattuisi yleensä. Ilta päättyi keikkojen osalta Seksihulluihin, ja mun keikkojenkeräily juhannustauolle. Korvissa kaikui, vartalo oli hiestä märkänä ja jalat miltei liikuntakyvyttöminä. Onneks näitä päiviä ei ole joka päivä, muutenhan tässä tulisi hulluksi. Mutta kaikesta huolimatta oli kivaa, se on pääasia! Kuvia siitä päiväkeikasta tulossa sitten ko saan koottua ajatukseni siitä, koska nyt mulla on jäätävä musta aukko sen suhteen.