Rock On

2019/02/25

Lopu jo helmikuu, veit multa jo järjen



Kaboom! Olen todella väsynyt. Ihme jos jaksan edes huutaa. Jos olen pirteä, olen levoton. Ei se ole sellaista pirteyttä, mitä kukaan odottaisi. Se on sellaista pirteyttä, joka saa muut hämilleen. Sitä lekurit kutsuu maniaksi, muut ylikierroksiksi. En osaa pysähtyä, ennen ko on liian myöhästä. 





Kirjasin tänne pitkän litanian tekstiä, mutta koin että se ei riitä. Koin, että se paska on vain miljoonan rivin mittainen tekstioksennus, joka joutais romukoppaan. Adiós vaan sillekin.



 



Ystävänpäivä oli ja meni, varsinainen päivä meni tylsästi. Päivänasukuvaukset meni vähän mönkään, koska se olennainen edelleen uupuu ja kamerasta loppu akku. Potkasin lunta tielle ja sitä meni vähän kenkäänkin. 


Viime päivät olen ollut todella väsynyt.
Niin väsynyt, että kaikki tuntuvat vain... raskaalta.



2019/02/17

Vähän parempaa settiä hiihtolomaksi

     

Vaihteeksi vähän erilaista. Sain viime kuussa yllätyksenä viestin, jossa kerrottiin että olen pääsen mukaan tekoälyseminaariin, jossa hommaa ylläpiti Linda Liukas. Saatiin sen verran mielenkiintoinen setti, ettei siinä kerinyt nukkumaan. Ja hyvä vaan. Parasta tosin oli se, että sain sieltä uuden puhelimen ja siihen pop-socketin. Kaikessa hiljaisuudessa olen kokeillut myös sitä, ja se toimii parastaikaa mun varapuhelimena. Se ilta kruunaantui ilmaisella Viidakkomehubaarin kyytipojalla.

Kyllä, pistin ulkoasuni uusiksi kaikessa hiljaisuudessa muutama viikko sitten. Voin kiittää onneani, että olen vielä täällä. En kuollut, en oo sairaalassa, mutta niin ko sanottu edellisessä postauksessa - olen menettänyt melkein kaiken minkä viime vuonna sain. Voivottelin viime viikolla että "enää puuttuu väkivaltainen puoliso ja jotain muuta yhtä surkeeta..." - no, oon kiitollinen siitä että toistaiseksi en ole saanut mitään sellaisia, tosin rohkeuteni ei sellaiseen tule riittämään pitkään aikaan.

2019/02/12

Jos totta puhutaan, menetin oikeastaan kaiken


 x       
            
Voi että. Juuri ko kuvittelin, että kaikki olisi mennyt hyvin, totuus iski päin kasvoja - nyrkin kautta. Olen menettämässä kotini, kiitos mun naapurini joka on tehnyt useita perättömiä ilmiantoja musta. Sitten seuraavana päivänä menetin myös koulupaikkani. Se oli myös päivä, jolloin melkein hyppäsin partsilta. Sinä päivänä lisäksi kirjoitin ikkunaan jonkunlaiset "viimeiset sanat" ja olin varma, etten selviäisi siitä päivästä. Onneksi sain tukea seuraavana päivänä, mutta mielestäni aivan liian myöhään. Myöhemmin sillä viikolla mie sairastuin jopa fyysisesti. En tiedä, onko mulla yhtäkään paikkaa, joka ei olisi viime aikoina kokenut kolhuja.

Mullei ollut voimia tehdä mitään muuta ko nukkua, kattoa TV-tä ja syödä sipsejä. Oli jonkunlainen ihme, että jaksoin mennä Kustom Kultureen. Onneksi menin, sillä sain siellä ajatuksiani muualle. Nyt mun on mentävä päivä kerrallaan ja toivoa että tää kuukausi loppuisi. Ja aloittaa vaikka alusta tän vuoden suhteen, tää vuosi on ollut tähän mennessä psyykkiseltä tasolta niin surkea ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. No mutta, erittäin paskasta alkuviikosta huolimatta viime viikonloppu oli aika mukava. Kiitokset siitä kuuluu muun muassa Sutalle, Elille ja Jusalle!

2019/02/05

Hauhau-vuodesta röhröh-vuoteen

     

Tää ilta on paras vähään aikaan. Sain nauttia taas näistä kauniista asuista ja esityksistä, mitä sain leijona- ja lohikäärmetanssien kautta ihailla jo kahdeksatta kertaa. Tuhansia kuvia, tuhansia askeleita ja miltei kymmenen hyppykuvaa - joka on ennätys yhden illan osalta. Viime viikkoina en mokoma juuri paria poikkeusta lukuunottamatta koskenut kumpaankaan kameroista. Syitä on monia, niin ko mainittua. Se vaan on fakta, että saan ilon irti tapahtuma- ja päivän asu- kuvauksista. Jälkimmäistä en ole päässyt toteuttamaan tänä vuonna ollenkaan, ikävä kyllä, mutta siihen tulloo tässä kuussa muutos.

Ainoa mitä juuri tästä illasta korjaisin, on mun 50D joka illalla alkoi temppuilemaan kylmän sään vuoksi. Se mokoma ei ole tehty kestämään Suomen vaan Kalifornian ilmastoja. Myös tuolle vieressäni olleelle tönijälle ja näille Yrjö-Jennikoiden porukoille olisi voinut sanoa jotain. Mie ja Herra X todettiin että "kaa, vois sanoa niille vähän järkee" - mutta ei me löydetty niitä, molempien osapuolten onneksi. En ole ennakkoluuloinen, mutta paapominen harvemmin tuottaa mitään lupaavaa tulevaisuudelle.

Tänäkään vuonna en selvinnyt ilman hypotermiaa. Olin mökille palattuani niin jäässä, että henkikään ei meinannut kulkea. Ei ihme, että tekniikkakaan ei pelitä. Oispa huopaa sisältäviä kameralaukkuja. Loppuilta meni hytisten, että ilotulitusten kuvailu ei oikein onnistunut. Onneksi se onnistu paremmin sentään ko kolmen vuoden takaisessa sumussa, haha. No, mutta elämässä ja joka päivässä on haasteita ja haastavia tilanteita. Ensi vuonna on mm. mun ja mun ikätovereiden horoskooppivuosi. Mikäs tässä, aika lähiörotta olenkin, ainakin luulen niin. Tosin, en tahallani pistä musaa täysille vaan yritän hukuttaa harhojani musakastikkeeseen. Truu lähiörotat taas tekee niin.

Ja muuten, edellisten vuosien tunnelmiin pääset tästä!

Kiitos seurasta Miipa, Rini ja Herra X!