Rock On

2018/10/15

En suostu elämänkoululaisten stereotypiaan

   




Jälleen kerran menorikas viikko takana. Alkuviikon notkuin Tyttiksellä, keskiviikon kylillä, loppuviikon Stokiksessa ja viikonlopun Miipalla. Muista asioista sitten myöhemmin, mutta nyt reissun ääreen.

Maissa oli ihan okei olla. Neljännen kerran tosin alkaa kuvausideat loppumaan. En ottanut ko jotain muutamankymmentä kuvaa. Jospa ens reissun jälkeen jättäis sen kameran mökille tai jotain, koska hitto en enää keksi mitään uutta. Liikaa tosin tuli shoppailtua. Laivamatkasta jäi paskan maku suuhun. Mulle on puhuttu asiattomuuksia, mua painostettiin juomaan, multa udeltiin henkilökohtaisuuksia. En huuda muille koskaan huvikseni; siihen on olemassa syynsä. Oikeastaan kaikki taas on kurjaa, jos kysytään mun päästä. Mun mielestä. Tarviin kaiken tuon jälkeen lepoa. Ei, tää ei ole PMS-ää, tää on silkkaa väsymystä. Monien päivien univelkojen mestarituotosta.

Ja tästä juomisesta vielä. Saatan vaikuttaa tinalolta varsinkin suuntavaistoni takia, mutta tietyissä asioista oon viisas. Mulla on suvussa alkoholismia, ja mie tiiän että jos joisin ni siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa. Joten multa pysyköön jatkossakin ns. "korkit kii". En ala rikkomaan streittarikäytäntöjä tai muitakaan periaatteitani varsinkaan muiden takia. Ja ihan vaan siksi, koska en suostu alistumaan. Mie olin teininä liian sinisilmäinen. Se riitti.

Meitä oli laivalla viisi;
Eli, Riksu, Kartsa, Nalle ja

2018/10/10

Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä


     

Tässä on ja tulee tapahtumaan kaikenlaista.

Vaikka kuvia onkin Korkeasaaresta vähemmän johtuen huonosta tsägästä, aion maksaa kalavelan loppukuusta takaisin - tavalla tai toisella. PMS-n kourissa oon suoraan sanottuna hirviö. Sori siitä. Pärstälootassa totesin jo että tuolloin olen aika lailla hullujenhuone -kunnossa. Ja nytkin toimin voimapankin avulla. Mutta kaikki nää tapahtumat, kaikki ovat sen arvoisia. Kaikki nämä vieraissa käymiset. Ja komppisten näkyilyt. Tapahtumista puhumattakaan.



Joka kerta jotakin jäi. Useimmiten ne ovat jotain erittäin tärkeitä asioita. 

Tätä kiirettä jatkuu aina viikonloppuun. Onneksi Ruotsin-reissun ja leffan jälkeen alkaa se syysloma. Eka syysloma muutamaan vuoteen, kaikki kova työ on tehty tuon kaiken duunin eteen. Syysloman jälkeen mua odottaakin sitten kahdet Valokarnevaalit. Ja Halloween-pippalot. Kunpa kestäisin tuon kaiken. Joo, enköhän - olen kestänyt ennenkin. Mutta mun pitäisi muistaa kaksi pientä sanaa - kuunnella itseäni. Mutta en tiiä vielä mikä mun hajamielisyyteni kumoon pistäisi. Vielä.