Rock On

2019/04/19

Melkein kävelin Itikseen, mutta sitten valtatie tuli vastaan



Kevään saavuttua ja lumien sulattua, inspiraationi valokuvaukseen on palannut. Kävelin viisi kilsaa, miun piti kävellä Itikseen mutta sitten valtatie tuli vastaan jota oli melkeinpä mahdotonta väistää ja aikakin tuli vastaan. No mutta, ainakin sain kuvattua itteäni siellä mihin tähtäsin jo kuukausien päivät - eikä mun tarvinnu ees pysähtyä Kontulassa. Inhoan Kontulaa ja varsinkin Kontulan ostaria, ja meninkin sen ohi niin nopeasti ko sillä hetkellä pystyin. Metrolla kulkiessani löysin nää graffitit, ja en halunnut että missaisin tilaisuutta samalla tavalla mitä Alppikylän lähellä oleville graffiteille kävi. En ees tiiä, mitä niille kuuluu tänä päivänä vai onko niitä ees siellä enää.

Järkyttävä käsivamma kaikissa kuvissa. Ei noi mokomat varret olleet tänään viitseliäällä tuulella. Ehkä ilman tota rotsia kädet olisi voineetkin edustaa, mutta vielä en uskalla mennä ilman pitkähihaisia muuten ko hyvällä lykyllä partsille. Keväät (ja syksyt) ovat erittäin petollisia aikoja, olenkin muutamien päivän asu -kuvien jälkeen vilustunut. 

2019/04/16

Räppääviä naisia Mascotissa





   
Aiemmin iltapäivällä kävin Kansallismuseon teemailtapäivässä, jonka tunnelmiin pääsee täältä. Perinteeksi käyneen perjantaikahviloinnin päätteeksi päätin suuntaa toistaiseksi viimeisiin vaalibileisiin, kaikkien miljoonien tavaroiden kanssa. Kukaan ei ole ainakaan sanonut mulle mun kuvailuista järkkärillä, jonka otin alun perin siis tuota edellämainittua tapahtumaa varten. Kuitenkin otin pokkarin mukaan just in case. Color Dolorista oon vaan että mun on paree pysyä hiljaa. Rauhatäti on nähty jo toistamiseen, ja tuntemuksia hänestä pääsee tästä. Pimeä Hedelmä (joka ei siis ole kokonainen tällä kertaa) on uusi tuttavuus, ja aion ottaa hänestä selvää. Lisätä molempien biisilöitä mun "kuuluisaan" räppilistaan. 


Tää on viimeinen sivu näille vaalibileille vähäksi aikaa, ja muutenkin ollaan menossa kohti kevätkesää joka siis alkaa Lintsin avajaisten aikaan. En vielä ole varma menenkö sinne kertaakaan, koska Jukka Pojan päivä olisi ainoa varma mahdollisuuteni päästä paikalle enkä mie ole sen suurin fani. Vilma Alina jää varmasti väliin, mutta Tefloneista olisin kiinnostunut. Jos mutsini ei pääse äitienpäivän rientoihin, tää homma on aika lailla lukittu asia. Muuten meni hyvin, mutta viimeisillä hetkillä jäin kiinni juomien salakuljetuksesta. Tosin olin jo lähtemässä pois sieltä, sillä halusin keritä metroon. En jäänyt karaokeen tällä kertaa. En millään jaksaisi joka päivä istua kolme varttia dösässä, ei millään huvita. 

Muutenkin olen enemmän iltapäivä/alkuiltamenojen ko myöhäisillan rientojen ystävä. Haluan pitää rytmini edes jonkunlaisessa kondiksessa, joten välttelen yöbiletyksiä ellei siihen ole hyvää syytä. Ja jos totta puhutaan, en tykkää kulkea ulkona myöhään illasta.

 
Nyt ei auta muu ko jännittää, mitä nämä seuraavat neljä vuotta tuo tullessaan.

2019/04/12

Ja tässä sitä ollaan taas vaalibileissä




Hukkasin itteni. Oli pakko ottaa navigaattori, koska muuten oisin harhaillut loppuillan Jokiniemessä. Heti alkajaiseksi mua luultiin mielisairaalasta karanneeksi, koska tulin paikalle aika hätääntyneen oloisena. Mut rauhoitin itteni aika nopsaan, ja odottelin ensimmäistä artistia. Samuli Edelmannin takia tulin, mutta hän esitti lähinnä Suoran Lähetyksen kanssa "kaaleen lauluja". Ei ollut sellasta mitä odottelin, mutta oli kivaa silti. Mun piti lähteä tuon jälkeen, mutta päätin jäädä pidemmäksi aikaa, koska muuten tää olisi jäänyt aika tapahtumaköyhäksi ja yksipuoleiseksi. 

Olin aika okei räp-osastolla. Jeremien kanssa sain esittää duon, jolloin yleisö snadisti nauroi tilanteelle. Mutta mitäpähän artistit eivät tekisi, varsinkaan sellaisissa pienissä paikoissa mitä tää Vernissa muun muassa on. Hassan Maikal on jo tuttua kauraa Sun puolella -pippaloista. Seksikäs-Suklaa ei ollut niin energinen ko odotin, mutta senkin biisit olivat ihan jees. Kuitenkin aloin väsyä ajan myötä.

Kiinnostus lopahti. Kyllä mie vielä tanssahtelin hetken vielä, mutta sitten nälkä ja väsymys ilmoittivat tulostaan ja näin päätin marssia pois paikalta. Paluumatka sujui paljon paremmin enkä tarvinnut mitään navigaattoria Dixin löytämiseen. Vielä pari tuntia lähdön jälkeen kärvistelin nälässä, koska oli "parempaa" tekemistä. Tää oli tässä, nää vaalibileet tältä kertaa varmaankin. Seuraavaksi pitäis vaan mennä äänestämään niin saan oman ääneni kuuluviin. Ellen ole jo äänestänyt. 

Ja se mun ääni,


2019/04/08

Mitä me vaaditaan? Ilmastotekoja!




Mun näkeminen näissä yhteiskuntavoittoisissa musiikkitapahtumissa on viime päivinä ollut enemmän sääntö ko poikkeus. Mut minkäs teet ko niissä esiintyy hyviä artisteja, tällä kertaa mut sai liikkeelle Mara Balls. Ja asia ko on tärkeä, oon valmis nousemaan vaikka väkisin pitkän valvotun yön jälkeen. Siitä lisää sitten ko nää vaalit ovat ohi, viimeistään. Jatkoissa mua kiinnosti Kari Tapiiri ja Rauhatäti, joista jälkimmäinen on tuttu jo vuosien takaa - hän ko piti viitisen vuotta sitten Tyttiksellä räppityöpajaa. Mun puhelimeni tippui pakkoliikkeiden (en siis paiskonnut, vaan se tippui käsistäni) ansiosta suoraan asvaltille, jolloin se hajosi. En näköjään osaa pitää tavaroitakaan käsissä, tosin motoriikkani on aina ollut tavanomaista huonompi. En pystynyt jatkoilla edes seisomaan koska ahdisti toi puhelinjuttu niin paljon.

Eikä siinä vielä kaikki. Päivä päättyi just perus kokoomuksen /persun äänestäjän oloiseen heteromiehen kommenttiin "sä taidat olla vegaani? Hahaha mäpä oonkin sekasyöjä, naiset (hänen seuralaiset) mennään me eteenpäin" niin ko mitään ei ois tapahtunut. Tollaisten takia tää maailma tekee loppua, toisinaan jopa toivon maailmanloppua koska tää ihmiskunta on harvoja ja valittuja lukuunottamatta todellakin menetetty. Syynä on nämä hälläväliä- porvarit, samat tyypit ajavat mm. suuria tuloeroja ja muita asioita jotka triggeröivät mua.

Tosin oon skeptinen ydinvoimaloihin, mutta niitten tulo on väistämätöntä nuoruusvuosinani tapahtuneesta Fukushima- onnettomuudesta tai vanhempieni nuoruusvuosien Tšernobylin- onnettomuudesta huolimatta. Tosin, ilman ydinvoimaloita, meillä ei olisi nettiä tai valoja. Mutta se on varmaa, meidän nykyiset elintavat saastuttavat tätä maailmaa enemmän ja enemmän. Tuulivoima lienee paras kaikista näistä "voimista"


→ Mulla oli tismalleen sama asu (sukkia ja kenkiä lukuunottamatta) viime vuoden koirien päivänä.
→ Mut haastateltiin Ylen suorassa lähetyksessä ja ai vittu se hössäkkä meni huonosti.
→ Ai niin, jos olit näissä miekkareissa mukana ja satuit ottamaan kuvia musta ja Oskusta - niin olisi kiva saada ne kuvat omaankin tietoisuuteen.