Rock On

2018/11/20

Harmaata näkyy muualla ko taivaissa



 


Tämän piti olla vuoden harmain viikonloppu. Luontoäiti päätti kuitenkin sanoa tilastoille "ähäkutit" ko aurinko alkoi paistamaan vieläpä kahtena päivänä putkeen. Aamulla heräsin niin kirkkaaseen auringonpaisteeseen, etteivät verhot auttaneet mua sen tulenlieskoista. Epäonni vaihteeksi taas kolkutti mua takataskussa, ko mun puhelin teki tepposet. Siitä tuli hetkittäinen harmaus, mutta muuten mulla meni viikonloppu aika jees. Ei kotibileitä pahoittamassa mieltä, voin hengähtää tyytyväisenä. Olin keikalla, josta seuraavassa postauksessa lisää. Olin seuraavana päivänä kävellyt Rajaskassa ja eksynyt sinne, koska jätin mun puoliksi hajonneen romuni mökille - tarkoituksella. Nälän ja väsymyksen iskettyä ei enää viittinyt suunnistaa, koska muuten oisin löytänyt itteni vielä Haakonin Pasilasta. Nimimerkillä omistan olemattoman suuntavaiston, ja se sain huomata tällöin miten surkea se onkaan...

Joulu lähestyy pelottavan nopeaa vauhtia, mutta päätin että aion ottaa suht lungisti kaikesta tästä hässlingistä huolimatta. Joten nyt tänne ei ole tulossa joulu-, ei edes adventtikalenteria, mutta muuten perinteet jatkuvat. Sen näätte sitten muutaman viikon kuluttua.

2018/11/16

En osaa rakastaa, mutta ei tätä voi pakastaa


   

Sirkusteltu.
Rakastettu.
Kuvitettu.

Ilman Tyttistä tätä esitystä en olisi päässyt näkemään, tosin oli lähellä etten olisi nähnyt tällöinkään -  koska kuvis. Kuitenkin sain kompromissejen kautta sumplittua molemmat tapahtuneeksi. Ja tässä sitä ollaan, useita satoja kuvia rikkaampana. Tää mestariteos ei ole kuvissa niin hieno ko livenä, eli jos sirkus tai rakkaus kiinnostaa, niin kip-kap kattomaan.

Talvisirkus Rakkaus Kaapelitehtaalla aina Nuutinpäivään saakka!

2018/11/11

Miten meni taas, niin ko omasta mielestä?

 

H a v a i n t o j a :
iik!Week ei ollut niin mielenkiintoinen niin ko viime vuonna. (hahmot oli kyllä jälleen kerran hyvin maskeerattuja, mutta panostaminen ja kokonaisuus oli pahemman luokan pettymys)

Valokarnevaaleissa ei ole juurikaan esiintyjiä. Joo, eipä tarvi sitten turhaan vaivautua. Kuitenkin astuin sinne tänäkin vuonna kahdesti. Sunnuntain

Muutenkin jotkut tutut tapahtumat ja juhlat ovat olleet miljoona kertaa tylsempiä ko vielä viime vuonna. Meh. Onneksi osaan ennakoida, ja jättää sen kameran mökille muuten ko spessutilaisuuksissa.

Olen käynyt valehtelematta ainakin kymmenen kertaa Redissä, ja miltei joka kerta eksyn siellä vieläkin. No mutta onneks osaan mennä nyt sieltä sentään metrolle, kiitti opasteiden. Makaronitehtaan pestopasta on kieltämättä aika buenoa.

I Love Me- ja Kirjamessut tekivät todella syvän loven mun lompakkoon. Jopa niin syvän, että seuraavat kaksi viikkoa joudun elämään kädestä suuhun. Moro vaan leipäjonot.



 
   

H u o m a t t u a :
Ekaa kertaa joku huvipuistolaite sai pääni pyörälle.

On päiviä, jolloin läppärin kansi pysyy visusti suljettuna, sen sijaan oon keskittynyt DIY -prokkiksiin, muihin harrastuksiin ja kouluhommiin.

Enää ei kamera kulje niin visusti mukana, niin ko ennen. Toisen syyn kerroin jo, mutta mun "tonnikakssatane" on kohta elänyt parhaat päivänsä ja muutenkin laiskuus on tähän hommaan iskenyt.

Jo muutama vuosi sitten olen mennyt mieluummin liian paljolla ko vähällä vaatevarustuksella. Perin mutsilta vilukissageenit enkä haluais vilustua etenkään sen takia, että olen mennyt typeränä akkana liian vähissä kledjuissa.

Niin paljon ko komppiksista välitänkin, yksin on parasta nukkua. (=Toisin sanottuna, mulla on rajallinen määrä energiaa käytössä)

Ko mulla on mania, mua ei pysäytä mikään - kunnes joku koputtaa sua olkapäältä ja vikisee tyyliin sellaista että "sulla on mennyt tää leikki liian pitkälle". Ko mulla on masennus, mua ei kiinnosta tehdä muuta ko nukkua tää paska olo pois. (ja kirjoittaa nettiin kaikki maailman murheet, vaikka mun tunnuksia on poistettu Pärstälootasta peräti kahteen otteeseen typerien päähänpistosten takia)

Ylipäätään PMS on aiheuttanut mulle ongelmia. Silloin en kuulu ihmisten ilmoille, vaan valkotakkisten masentaviin huoneisiin.

Mikään ei ole itsestäänselvyys.















































     

S a n o t t u a :
Käytän liian usein "kaa okei"-hokemaa. Älä kysy miksi.

Mulle on turha ylipäätään väittää vastaan miksikä mie mitäkin kutsun, mitä teen ja milloin. Pahoitan muuten mieleni. (ja nyt tänne salee tulee kasa paskapäitä, jotka aukovat päätään mulle vain siitä syystä että esim. käytän kahveleita, en haarukoita.)

Kiroilen irlissä ihan_vitun_liikaa. En kestä.

*liikaa kyyneleitä* Mie romahan.

   

S a l a t t u a :
Kaverini koiruus meni tassutaivaaseen puolitoista kuuta sitten. Lepäköön hänen sielunsa rauhassa.



2018/11/07

Oli ihan #@% jepa halloween







Pyöräkuva musta ©️ Mara




Alkuviikko meni, niin ko ehkä kerrottuakin, päin honkia. Kolmen viikon univelat yhdistettynä pimeänkalseaan säähän ja hormonimyrskyihin ynnä muihin vastoinkäymisiin ajoivat mut totaalisesti loppuun. Niin loppuun, etten jaksanut edes syödä muuta ko suklaata - joka kuulemma aiheuttaa snadisti parempaa mieltä. Torstain nukuin aika lailla ko pieni lapsi. Väsytti niin paljon, että rauhoittavat olisivat vieneet mut koomaan. 

Viikonloppua myöten, asiat muuttuivat parempaan suuntaan. Mieleni oli ja on edelleen perusherkkä ja räjähdysaltis, mutta sentään en onneksi ollut alkuviikon tasolla. Itseasiassa osan päivistä olin jopa hyvällä tuulella. Varsinkin Kiasman salilla pyöräily, Heurekan nukkejen tuhoamistyöpaja ja Seidin kotibileet saivat mut ekstaasiin. Otin kaiken tosin irti myös halloweenkekkereistä paikallisissa pubeissa. Kohtuni oli tekemässä itsemurhaa, mutta selvisin. Ja selviän, milloin kuolemanpelon ja milloin taas näitten "elämän suolien" ansiosta.

Halloween, son ohi nyt.