Rock On

2019/02/12

Jos totta puhutaan, menetin oikeastaan kaiken


 x       
            
Voi että. Juuri ko kuvittelin, että kaikki olisi mennyt hyvin, totuus iski päin kasvoja - nyrkin kautta. Olen menettämässä kotini, kiitos mun naapurini joka on tehnyt useita perättömiä ilmiantoja musta. Sitten seuraavana päivänä menetin myös koulupaikkani. Se oli myös päivä, jolloin melkein hyppäsin partsilta. Sinä päivänä lisäksi kirjoitin ikkunaan jonkunlaiset "viimeiset sanat" ja olin varma, etten selviäisi siitä päivästä. Onneksi sain tukea seuraavana päivänä, mutta mielestäni aivan liian myöhään. Myöhemmin sillä viikolla mie sairastuin jopa fyysisesti. En tiedä, onko mulla yhtäkään paikkaa, joka ei olisi viime aikoina kokenut kolhuja.

Mullei ollut voimia tehdä mitään muuta ko nukkua, kattoa TV-tä ja syödä sipsejä. Oli jonkunlainen ihme, että jaksoin mennä Kustom Kultureen. Onneksi menin, sillä sain siellä ajatuksiani muualle. Nyt mun on mentävä päivä kerrallaan ja toivoa että tää kuukausi loppuisi. Ja aloittaa vaikka alusta tän vuoden suhteen, tää vuosi on ollut tähän mennessä psyykkiseltä tasolta niin surkea ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. No mutta, erittäin paskasta alkuviikosta huolimatta viime viikonloppu oli aika mukava. Kiitokset siitä kuuluu muun muassa Sutalle, Elille ja Jusalle!

2019/02/05

Hauhau-vuodesta röhröh-vuoteen

     

Tää ilta on paras vähään aikaan. Sain nauttia taas näistä kauniista asuista ja esityksistä, mitä sain leijona- ja lohikäärmetanssien kautta ihailla jo kahdeksatta kertaa. Tuhansia kuvia, tuhansia askeleita ja miltei kymmenen hyppykuvaa - joka on ennätys yhden illan osalta. Viime viikkoina en mokoma juuri paria poikkeusta lukuunottamatta koskenut kumpaankaan kameroista. Syitä on monia, niin ko mainittua. Se vaan on fakta, että saan ilon irti tapahtuma- ja päivän asu- kuvauksista. Jälkimmäistä en ole päässyt toteuttamaan tänä vuonna ollenkaan, ikävä kyllä, mutta siihen tulloo tässä kuussa muutos.

Ainoa mitä juuri tästä illasta korjaisin, on mun 50D joka illalla alkoi temppuilemaan kylmän sään vuoksi. Se mokoma ei ole tehty kestämään Suomen vaan Kalifornian ilmastoja. Myös tuolle vieressäni olleelle tönijälle ja näille Yrjö-Jennikoiden porukoille olisi voinut sanoa jotain. Mie ja Herra X todettiin että "kaa, vois sanoa niille vähän järkee" - mutta ei me löydetty niitä, molempien osapuolten onneksi. En ole ennakkoluuloinen, mutta paapominen harvemmin tuottaa mitään lupaavaa tulevaisuudelle.

Tänäkään vuonna en selvinnyt ilman hypotermiaa. Olin mökille palattuani niin jäässä, että henkikään ei meinannut kulkea. Ei ihme, että tekniikkakaan ei pelitä. Oispa huopaa sisältäviä kameralaukkuja. Loppuilta meni hytisten, että ilotulitusten kuvailu ei oikein onnistunut. Onneksi se onnistu paremmin sentään ko kolmen vuoden takaisessa sumussa, haha. No, mutta elämässä ja joka päivässä on haasteita ja haastavia tilanteita. Ensi vuonna on mm. mun ja mun ikätovereiden horoskooppivuosi. Mikäs tässä, aika lähiörotta olenkin, ainakin luulen niin. Tosin, en tahallani pistä musaa täysille vaan yritän hukuttaa harhojani musakastikkeeseen. Truu lähiörotat taas tekee niin.

Ja muuten, edellisten vuosien tunnelmiin pääset tästä!

Kiitos seurasta Miipa, Rini ja Herra X!

2019/01/30

Tää on nyt aivan naurettavaa jo


Ai jai jai nyt jälleen kerran tän elämän kanssa.

Huono olo on vain jatkunut sykleissä, eikä ihme. Nää ainaiset lumipyryt raastavat salee sunkin hermojasi. Ainakaan meilläpäin ei ole aurattu niitä kuuluisia jalkakäytäviä, jonka takia aion kulkea ajotien reunaa niin kauan kunnes ne mokomat [lumet] ovat poissa sieltä. Mie en asu ok-talossa enkä myöskään oo töissä Starassa enkä ees omista lumikolaa, joten ei ole kyllä mun tehtävä tehdä sitä työtä. Tosin oon ollut muutenkin niin hermoraunio, että ne saastat menisi lähinnä sinne minne ne eivät kuuluisi. 

Tarviin just nyt jonkun alustan jonne purkaa tätä ketutusta. Voisin purkaa tunteitani vielä rumemmilla sanoilla. Mutta en viitti, koska olen päättynyt some- ja koulukiusatuksi vuosina 2007 - 2016 välisenä aikana, ja tämä on vain niistä ajoista jolloinka sitä on enitenMua pelottaa. Mun on pakko vähentää Tyttistelyä kerran viikkoon ja sama pätee koulussakäymiseen. Muuten päädyn hullujenhuoneeseen. Tosin saan tällöin turvalukot, puhtaat lukot ja kolme ateriaa päivässä. Onneksi hevimetalli on keksitty, ei tätä paskaa kestä muuten. On vain ajasta kiinni, milloin ne ilmapallot poksahtaa. Oon tokin tehnyt muutakin, mutta siitä ei täällä puhuta.


Oon aivan lopussa.
Puhun muista juttuloista sitten parempana hetkenä. Hyvää yötä, huomenta tai ihan mitä vaan - toivottavasti teillä menee paremmin.



.