Rock On

2017/10/17

Turha on toiveita kantaa, turha on haaveiden tie




                             
Kahdeksan karaokelaulua, vain muutama tunti koneella, kaks uutta komppista / hyvän päivän tuttua, alle kymmenen kuvaa ja sitäkin enemmän musiikkia. Näistä oli tää viikonloppu tehty. Kävin pitkästä aikaa Myyr Yorkissa ja lähikulmissa, viikonloppu meni hämärissä olosuhteissa, mutta nyt oon kondiksessa. Vanhoja kuvia riittää, pistetään niitä täytekakkuun. Kuvien kulisseista löytyy niin hyviä ko niitä mätäomenia. Kesti kuukausia kunnes uskaltauduin mennä sinne, nytkin mulla on siellä aika epämukava olo yksinollessa. Toistaiseksi.

2017/10/13

Tytöt ne vaan tahtoo pitää hauskaa



    
Se oli sitten siinä. Vaikka itte järjestäjänä olon takia arastelin näitä työpajoja, tää oli todellinen kokemus. Ei tullut tällä kertaa läheisiä komppiksia, mutta hyvän päivän tuttuja kylläkin. Mie olin kiireinen, ja päätin ottaa pyörän kellarista koska se kulkee 2-3 kertaa nopeammin ko rapakuntoiset jalkani. Neljältä ko pirskeet alkoi, palkitsin itseni aamiaisella jotka olivat cocktail-leipiä, pullavapala ja sellanen jännä kova mutta makea riisikakku. Boolikin yllätti, viime vuosina ne olivat pahemman luokan pettymyksiä mutta tää booli oli sairaan hyvää.

Taidekahvila, jonka teossa olin myös mukana, oli kanssa kiva. Siinä oli kivoja ja kuvauksellisia esityksiä. Niitä videoita en ole kattonut. Olin siellä loppuun asti ja Anillan kanssa päätettiin päivä liikunnallisesti. Oon ollut jokaisessa Tyttöjen päivän pirskeissa, ja voin sanoa - sana pitää. Edellisistä ei ole juurikaan kuvia omilta osin, mutta Tyttis järjesti kuvat puolestani muutama vuosi sitten.

Ja arvaa mitä, ne kuvat ovat tallessa - vieläkin!

2017/10/09

Syksy saapuu ja kuu tanssii kasvoillasi kylmää tanssiaan


Olisi voinut paremmin mennä, siis tää viikko. Korvapuustien sijaan multa kului vain paperirullia. Mua ei huvittanut edes koskea kameraan, tosin tuolla ei olisi ollutkaan mitään mielenkiintoista. Mun piti mennä keikoille, mutta sairastuin. Mun piti mennä Korkeasaareen, mutta mie nukuin sen ohi. Lehdissä puhutaan näistä yksinäisistä vanhuksista. Mutta hei, meitä yksinäisiä nuoriakin on. Kavereita nään harvoin. Mutta hei - mie yritän parhaani, etten ajautuisi samaan tilaan ko viime vuonna.



 Jospa Tyttöjen päivä toisi sisältöä, Valokarnevaaleista puhumattakaan.

2017/10/05

Pihlajanmarjojen ympäröimä raitapaitainen




Monet tätä lukevat ja muut ovat jo vaihtaneet sandaalinsa vähintäänkin lenkkareihin, mutta mie rohkelikkona kuljenpa edelleen sandaaleissa. Lyhythihaiset ovat tosin jo vaihtuneet pitkähihaisiin, ei niillä enää tarkene ulkona edes päivisin. Kuvauspäivänä oli noin 10 astetta - ideaali lämpötila pitkiin hameisiin ja kevyeen kerrospukeutumiseen. 

En tiiä, kannattiko tää uhkarohkeilu kuitenkaan. Sain reissun aikana nokkosenpistoksia ja jälkitautina räkätaudin. Sitä tiedä kenen syy oli vai oliko tää vaan huonoa tsägää, mutta se on varmaa, että seuraavalle kuvausreissulle puen kyllä jo sitten lämpimämmät tohvelit. En myöskään mee enää leikkimään nokkosten kanssa. Sain viimeisimmästä viikosta kunnon opetuksen. Uskon kuitenkin sisimmässäni että tää samalla viivalla istuminen toi mut tähän pisteeseen. Haluaisin vain aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä.

Koska mun on myönnettävä, 
peli tässä elämänaukeamassa on pelattu.

2017/10/01

Kipinöitä Pukinkentällä



 
Tässä oli paljon nähty, mutta kauniimpia kuvia tuottanut tulishow. Pitkällä valotusajalla saa ihmeitä aikaan. Jo venetsialaisessa oon tehnyt valomaalauksia, mutta mitä pidemmälle tätä vuotta mennään, sitä enemmän voin tehdä niitä. Samalla päivänasu-kuvaukset joudutaan tekemään taas isommalla ISO-arvolla, ja se taas tarkoittaa huurruisempia kuvia.

Tuskin menen tänä vuonna Korkeasaaripäiville. Sen sijaan menen Valokarnevaaleihin ja keräilen voimia sitä päivää varten. Ja purkaa turhautumistaan siihen yksityiseen mielenterveysblogiin. Ette ehkä usko miten raskasta tekstiä siellä onkaan... pidän sitä ko päiväkirjaa joten mitä sitä voi odottaakaan. Toisaalta ei siitä oo pitkäkää aika (miten toi kirjoitettiinkaan) ko tännekin purin kaiken maailman ongelmiani.

Elämä on välillä vaikeeta, mutta minkäs teet.
Mikään päivä ei ole täydellinen, tuohonkin päivään mahtui lähellä piti -tilanteita.