Rock On

2020/01/21

Takaako rotan vuosi aina mustia talvia?


   


Tää alkuvuosi on ollut LUX- tapahtumaa lukuunottamatta erittäin laiskaa kuvausaikaa. Yleensäkään ei talvi ole sitä parasta kuvausaikaa, mutta nyt ei ole sitä vähääkään syytä tarttua kameraan. Tosin lumettomuuden voi nähdä myös hyvänä asiana, vaikka se takaakin pimeämpiä öitä. Miksi tää kirjoittaminen sujuu tällä hetkellä yhtä hyvin ko siivoaminen tai muuttopakkaaminen? Takaako rotan vuosi aina mustia talvia ja lumisia keväitä? Miten voi olla mahdollista, että tarvitsen jopa sisällä ulkovaatteita ja hanskoja...

Joka tapauksessa rotan vuosi tulee tällä viikolla.
Tosin ilotulitukset jäävät nyt näkemättä.

P.S. Olen vuoden alussa perustanut Instaan valokuvaustilin
ja toistaiseksi sen tulevaisuus on väriltään aika mustanvärikäs. 
Kevättä odotellessa

2020/01/07

Taas sataa lunta, harmaata lunta

  


Vuoden ekoina päivinä olen nähnyt jo tunneskaalan kaikki puolet. Lunta satoi ja se oli harmaata. Ilmastonmuutos toi synnyinmaalleni keltaisen taivaan ja tänne mustan joulun. Pimeys olisi ollut vaan hyvä juttu, valoisissa piireissä on vaikeeta nukkua ilman tyynyä silmillä ja mahautumista. Minä nukun päivät ja valvon yöt, joten tämä lupaus ei vieläkään toteutunut. Eiköhän sitten viimeistään keväämmällä...

LUX nähty ja koettu, pidin siitä kovasti. Tosin täydellinen se ei tänäkään vuonna ollut enkä ole elämäni aikana nähnyt kyseisessä tapahtumassa niin paljon väkeä ko ekana päivänä. 


2019/12/31

Näillä eväillä tää vuosikymmen loppui

   

Tää vuosi oli menorikas, mutta raskas. Lupasin uutena vuotena ainakin sen verran etten nukkuisi leffateatterissa, etten hukkaisi itseäni, etten hajottaisi puhelimia tai muuta, että kävisin enemmän keikalla. Eka ja vika lupaus pitivät sanansa, mutta muista en todellakaan voi mitään plussapisteitä antaa. Varsinkin hukkaamis- ja hajottamislupaukset pettivät pahasti. Multa on hajonnut vuoden aikana ainakin neljä puhelinta ja olin ainakin 65% ajasta hukassa joko konkreettisesti tai sitten muuten.




"Tammikuu, valoja ja lupauksia täynnä, 
mutta toteutuuko niistä yksikään?"

Vuosi alkoi niin hyvin ko räntäsateessa onkaan mahdollista. Lupasin itselleni, että en nukkuisi leffateatterissa. En tiedä toteutuiko tää lupaus, vaikka parhaani yritinkin. Aloitin 365 päivää kanssani- prokkiksen, joka tyssäsi myöhemmin tänä vuonna motivaation ja masennuksen vuoksi. Keikkoja ei ollut ollenkaan, mutta onneksi oli LUX- valojuhlat ja mut kutsuttiin yhteen seminaariin. Sieltä sain puhelimen, joka tosin hajosi myöhemmin kesällä - kiitos yhden episodin.



"Meni alta oma mökki ja koulupaikka, 
ihme että selvisin tästä hengissä"

Suurin osa kuusta meni ihan sumussa, ja valokuvauksesta ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Monesti päivä on mennyt vaan ahdistuneena. Riitelin mun kamalien ajatusteni kanssa ja mun oli pakko keskeyttää monta asiaa, ja kaikesta huolimatta olin niin vihainen ja pettynyt itelleni että olin varma että en olisi selvinnyt siitä kuukaudesta hengissä. Oli katos lähellä, jälleen kerran, itsemurhan yrittäminen. En onneksi tehnyt sitä. Kuitenkin tässä kuussa oli myös joitakin kohokohtia, kuten perinteeksi käynyt Kiinalainen uusi vuosi ja Kustom Kulture, josta jälkimmäiseen menin puolikuntoisena. 

Kuukausi päättyi Sun puolella -juhliin, joka oli kanssa kuukauden kohokohtia. Oli hyvä että menin sinne vain parin tunnin varoitusajalla. Siellä Hassan Maikal lauloi Merikerhossa Hengitä- kappaleen, joka muistuttaa mua siitä että mun pitäisi välillä ottaa rauhallisemmin. Mun pitää, muuten olen koko loppuelämäni tässä samassa noidankehässä missä mie olin elänyt viimeiset 2-3 vuotta. Kuukausi päättyi keikkailumerkeissä, ja otin äkkilähdön Roihikan-mökille, koska ei ole mitään toivoa että odottaisin puolta tuntia dösää keskellä yötä.

"Jos sä haluut selvii tääl
Muista välil hengittää
Muista, muista, muista
Muista, muista välil hengittää
Hengitä, hengitä, hengitä"
- Hassan Maikal / Hengitä



"Ainoa asia, mitä käteen tästä kuusta jäi oli tää uusi objektiivi"

Sain yleisobun vihdoinkin, ja siitä on kiitos Michael Monroen laivakeikkaa. Ja sinne menin ihan kokemuksen riemusta ja siksi, että en päässyt sinne iltapäivämatineaan. En menisi toistamiseen. Ei todellakaan ole muistikuvia, miten olin voinut. Taisin olla sumussa viime kuun tapaan, joten muisteltavaa ei olisikaan.



"Vaalibileitä, urbaaneja seikkailuja ja ensitreffit"

Aloin tutustumaan enemmän Pertsan kanssa ja loppu on historiaa. Ilman häntä ja hänen autoa olisin tänkin kesän viettänyt ainoastaan Uudellamaalla, mutta puhun niistä sitten myöhemmin. Yritin kävellä alkukuusta Itikseen silloiselta mökiltä, mutta tuli sen verran mutkia matkaan joten luovutin Kurkimäessä. Uusi yritys joskus vähän toisenlaisella reitillä. Keikkakevääni alkoi viimeistään nyt urakalla. Oli vaalibileitä, muita yhteiskunnallisia tapahtumia ja muita keikkoja. Äänestin ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa. Mun äänestämäni henkilö pääsi läpi.

Vaalejen jälkeen keikkakalenterini hiljeni, ja se ihan johtui siitä että oli muita illanistujaisia. Eli täytti vuosia ja vappu meni osittain Maran ja hänen kavereiden, osittain Riksun kaverin mökillä. 



"Ei tässä kerinnyt melkein edes hengittämään ko oli niin kiireistä"

Kuukausi alkoi loppuneella akulla ja liftauksella, jolla oli onneksi onnellinen loppu.

Tapahtumia kertyi varsinkin viimeisten viikkojen aikana aivan sikana, ja sitten ko vielä tähän soppaan lisättiin useat kaverini näkemiset sekä muutto Länsimäen- mökiltä, aloin olee aika gassed out. Kaiken kruunaa se, että suunnittelin osallistuvani vielä kolmeen- neljään muuhunkin keikkaan. Olisi tullut aikamoinen määrä, jos olisin osallistunut vielä Mia Haglundin vaalibileisiin (koska Adikia ja Hulda Huima), Teflon Brothersin Lintsin-keikkaan, Melrosen ja Empire Strikesin keikkaan, Kallio Kukkii- picnikille ja Grillikauden avajaisiin (koska Töölön Ketterä), niin olisin vielä loppuunpalaneempi. Tää kuukausi oli niin keikkavoittoinen että se päättyikin silloin, ko olin keikalla. Muutenkin oli kiireistä, ei tietoakaan lepopäivistä.

"Sinä tarjosit vain salmiakkia
minä olin tyhmä
panin peliin koko elämän"
- Tavaramarkkinat / Kevät

Pertsan ansiosta saatiin kämppä ajoissa tyhjäksi, kiitos hänelle ja useille muille tahoille avusta. Ilman häntä en olisi selvinnyt tästä. Keikkatauolle olisi kyllä ollut aika ja paikka, mutta mistä?



"Melkein sata hyttysenpistoa ja kaksinumeroinen määrä keikkoja"

Kesäkuu alkoi Dave Lindholmin ilmaiskeikalla Wanda's Kitchen & Loungessa, Pienen ja hennon otteen tahtiin. Keikkoja kertyi yli 10, eli keskimäärin joka kolmas päivä meni keikkojen ääressä. Skippasin Helsinki-päivän konsertin, koska sen konsertin turvatarkastukset ovat ko jossain lentokentällä nykyään. Mutta monissa muissa kävin. Heitin Hietsuun talviturkkini, ja se reissu oli farssi. Päätin että en enää mene sinne muuten ko autolla tai jonkun kanssa dösällä. Kävin Pertsan , Miin, Miipan ja Maran kanssa Kellokoskella, ja se oli paras viettää juhannuspäivä aikoihin. Muutenkin tässä on nähty paikkoja, yksi kohta ämpärilistalta on ruksattu: Kiikunlähde, josta oon haaveillut jo vuodesta 2016. Sain tosin pettyä siihen sen sumeuden ja koon takia. Sain myös yli 85 hyttysenpistosta, ja mökkireissun Keski-Suomeen. Ai mikä ilon ja riemun aika ko sai kaksi yötä nauttia volat kaakossa vaikkapa keskellä yötä.

"Pieni ja hento ote, siinä kaikki"

Eikä siinä vielä edes kaikki. Näiden lisäksi kävin Sambakarnevaaleilla, mutta ne eivät olleet sitten ollenkaan mun juttu. Tuskin tulen toistamiseen, vaikka ne asut kivoja olikin. En levännyt juurikaan, ja mulla alkoi menee hermot pienestä. Päätin tuolloin että heinäkuu on otettava rennommin, enkä arvaten onnistunut siinäkään. 


"Kesälomaksi tätä ei oikein kutsua"

Kuukausi alkoi osittain vastentahtoisesti keikkailulla. Kuitenkin se palkittiin Darudella ja hänen kanssa otetulla yhteiskuvalla. Siinä meni viimeisetkin toivot siihen, että menisin kattomaan Onni Boita 11 päivää myöhemmin. Keikkakuukautena heinäkuu oli hiljainen, mutta menoa riitti muuten. Tyhjensin mun kesä-ämpärilistaani Seurasaaren reissulla, joka oli pettymys. Tosin koko kuukausi oli niin täynnä pettymyksiä, että toi kuukausi olisi mun puolesta saanut jäädä kokonaan pois.


"On aivan sama näytänkö mä kauniilta, 
en tahtoisi nähdä ketään enää

Sua ei lasketa
sua ei lasketa"
- Henna Emilia ja Houreet / Beibi mä oon pilalla



"Jopa vastustuskyky meni, ko oli niin paljon härdelliä"

Tänkin kuukauden piti alkaa keikkailulla, mutta onneksi ei alkanutkaan. Heinäkuun viimeiset viikot saivat mut ahdistumaan niin paljon, että mun oli yksinkertaisesti pakko päästä pois tästä maasta. Paikkoja tässä on nähtykin. Viron-osuus meni just jees, mutta Riika-päivä oli epäonninen.

Tajusin yhtenä maanantaina palaneeni niin loppuun, että mikään ei olisi pelastanut. Mulla oli tasan yksi vaihtoehto; Roihikan-mökillä lepääminen. Norssi pyysi tietty seuraavana päivänä mua paikkaan X, mutta niin ko siitä, nii ko muistakin, kieltäydyin. Taiteiden Yö ei mennyt suunnitelmien mukaan, mie idioottina pistin ne epämukavimmat kengät mitä kaapista löytyi. Kuitenkin tuli päivän aikana yli 20K askelta. 

"Polvistukaa ei armoa jaa
Kun se kaataa sun päälles kuumaa tuskaa
Polvistukaa
Ei sairaampaa oo voimaa
Kun rakkaus kiduttaa"
- Katariina Hänninen / Polvistukaa

Sairastuin, ja loppukuun vietin nuhassa. Jouduin heittämään hyvästit menosta sekä akustiselle Kingston Wallin että Brianin ja Helvetin Perunoiden baarikeikalle, jotta olisin jaksanut mennä sinne Hertsikan blokkibileisiin. Synttäriviikolla sain synttärilahjaksi juurikasvun helvettiin, pidin yhteissynttärit Maran kanssa, menin Espoo-päivän konserttiin, venetsialaisiin ja mummolaan. Todella menorikas kuukausi, olisi voinut olla enemmänkin ellen olisi saanut sitä lentsua.





"Huvittelua vähän liiaksikin"

Arki on alkanut toden teolla ja uusilla tuulilla. Tyttis on avautunut, mutta päätin alkaa käymään vain kerran viikkoon, tässä olotilassa kaksi kertaa on mulle liikaa.

Kolme viikonloppua on mennyt huvitellessa, ja keikkojakin oli hyvä määrä. Ei niin paljoa ko touko-, kesä- tai elokuussa, mutta paljon kuitenkin. iik!Week paljastui valokuvaajan silmin sen verran pahaksi pettymykseksi että päätin etten enää ota kameraa siihen tapahtumaan ellei ole tiedossa samana päivänä keikkaa. Kissojen Yö taitaa sekin jäädä kokonaan pois, ei huvita maksaa kahtakymppiä vain parin valotaideteoksen ja kaaoksen takia.

Menetin ääneni Särkänniemen- reissuni jälkeen miltei kokonaan, ja pistin itseni äänenkäyttökieltoon seuraavaksi päiväksi. Ääni alkoi palautua pikkuhiljaa illasta ja seuraavana päivänä olin jo vanha oma itseni. Kävin lisäksi kaks kertaa Lintsillä ja sitten vielä Ilmastolakossa, ja ottamani kuva Anssi Kelasta pääsi todella laajaan tietoisuuteen.



"Lusikat loppui, mitä sitten?"

Kuukausi alkoi kamera kaulassa, ja kävin kuvaamassa ruskaa. Kävin myös Fazerilassa, Ateneumissa ja Kiasmassa. En käynyt paljoakaan keikoilla, koska olin liian kiltti (menin liikaa muiden näppejen enkä omieni) eikä lusikoita tosin olisi ollut muutenkaan, tosin keikkavalikoima oli suppeampaa samaan aikaan ko messuja riitti ja fyrkkaa paloi. Ja olihan myös nää Triplan ja Ainoan avajaiset, tosin jälkimmäisessä tuhlasin vain ruokalafkoihin. Mulla oli aika ikävä lokakuu, mun hermot olivat todella kireällä ja olin tekemässä kuolemaa. Oli päiviä, jolloin en saanut mitään aikaiseksi. En päässyt kaikkiin, mihin oli suunnitellut. Ja vain siksi, ettei lusikat riittänyt.


"Mä oon vaan
Tää tunnetilojen tuuliviiri
Itsetuhosesti pyörin, en saa mistään kiinni
Kompastelen murusiin, pieniin ongelmiini
Mitätön, mitaton, rikkinäinen riimi
En mä pyytänyt et syntyisin tänne"
- Pyhimys / Jättiläinen


Niin, olihan muitakin kuvauspäiviä ko ne keikkapäivät. Kävin kuvaamassa ruskaa sekä Vuokissa että Korkeasaaressa. Muuten en päässyt tyhjentämään mun ämpärilistaani, eli Suokki, Porvoo ja muut kohteet jääköön seuraavalle vuodelle. Sanoinko jo että mulla oli lusikat vähissä?



"Harmaa kuukausi, ja harmaa oli myös mieli"

Alkukuu meni seuraavasti: kasasin kasan palapelejä, tein kasan heijastimia ja pelasin puhelimella päivät pitkät. Keikkoja oli ja meni, väliinkin jäi muutamia mutta lusikat olivat silti lopussa. Raadoin ja raadoin ja raadoin paikasta paikkaan, kunnes mulle sanottiin - mun piti aloittaa aika lailla nollasta. Olisin kaivannut lisääkin lepoa, mutta kiirettä piti. Loppukuusta pidin aika matalaa profiilia koko somesta, vasta Tallinnan-reissu rikkoi hiljaisuuden.

Harmaa oli kuukausi. Harmaita oli viikot, harmain päivä tosin ei ollut sinä keikkalauantaina.




"Joulu ja uusi vuosi lähenevät kovaa vauhtia, 
ja niin myös loppu tälle vuoristorataiselle vuodelle"

Viimeinen kuukausi alkoi vielä ollessani reissun päällä. Tää kuukausi ei keikoilla juuri loistanut. Jatkoillakaan mua ei näkynyt, koska olen jo antanut periksi ja todennut ettei tätä vuotta ei pelasta enää mikään. Levon ansiosta en kuitenkaan yleisesti ollut niin rikkinäinen ko mitä olin esimerkiksi heinäkuussa. Sain tietää että puolen vuoden asunnottomuuteni päättyy tammikuussa. Mun piti mennä myös Ruotsiin, mutta niin ko todettua - ei kannata olla jatkuvasti menon päällä. Se ei vaan toimi ja johtaa turhiin hermoromahduksiin.

Joulun alla faija tuli kotiin, hän oli syksyn töissä ulkomailla. Olen ollut aktiivisempi täällä, vaikka oli niitä huonompiakin päiviä. Kuitenkin tää kuukausi oli yleisesti sanottuna parempi ko esimerkiksi kaksi edellistä kuukautta, jolloin melkein joka päivä olin kiukkuinen ko ampiainen loppukesästä. Sairastuin jälleen kerran, eikä mun tee mieli vähään aikaan Subwayn patonkeja. Välipäiviin mennessä kuitenkin parannuin täysin ja näin pääsen viettämään tänä iltana perinteeksi käyneessä tapahtumassa.




   



Tänä vuonna olen tutustunut moniin kivoihin ihmisiin, toisin ko viime vuonna. Lita, joka lotraa vedellä vielä enemmän ko mie. Juusto, jonka kanssa mun yks kaveri oli vähän aikaa. Pertsa, johonka yks kaverini tutustui erään deittisovelluksen kautta. Norppa ja Norssi, joihin tutustuin Pertsan kautta. Minea, johon tutustuin sitten Seidin ja Jerryn pikkujouluilla. Puhumatta näistä yhden illan tutuista ja jutuista. Alussa tietty olen aika ujo, mutta sitten ko pääsee juttuun sitten kyllä käyn ko papupata - ellei mulla ole huonompi kausi meneillään - suuri osa vuodesta ko on mennyt sumussa. Talvella menetin koulupaikkani, kevään loputtua ajauduin kodittomaksi ja mielenterveyteni oli alimmalla tasolla sitten 2018 maaliskuun. Eikä tämä voi jatkua näin.

Mitään suuria lupauksia ens vuodelle en viitti tehdä.