Rock On

2019/01/08

Näistä valojuhlista on tullut jo perinne

       


Tämäkin vuosi vaati kaksi kertaa jotta oisin voinut sanoa nähneeni kaiken, koska ekalla kerralla tuli teknisiä - (kamerasta loppui akku), ihmisryysis- (avajaispäivänä on tottakai eniten kävijöitä) ja fyysisiä (mun päätä alkoi särkemään niin kovaa, että tunsin sen tinnutuksen) ongelmia. Näin vain parhaaksi että tulisin paremmalla ajalla arki-iltana. Ja niin tulin, miksi jättäisin ihasteluni ja osanottoni puolitiehen. Tuo kokonaisuus ois saanut olla parempi. Tietty keski- ja loppupäässä oli hyviä teoksia, mutta varsinkin Sanomatalon näytölle tehty oli meh. Se oli niin meh, ettei mua kiinnostanut ottaa siitä kuvaa kahta enempää. Onneksi niitä ennen nähtyjä ei ollut niin paljoa niin ko viime vuonna.

Samalla ajattelin neljän rakastetun vuoden jälkeen pyhittää nykyinen kamerani, tonnikakssatanen, vihdoin viimein vähemmälle käytölle. Suuri osa sen kameran kuvista ovat silmissäni nykyään perunatasoa, eikä järkkärikameroiden kuvien laadun kuulu olla sellaista. Joten tästä lähtien, se menköön se vaan video- ja päivänasukuvauksissa, kunnes saan sen videokameran ja itselaukaisimen. Onkin jo korkea aika mennä uusille leveleille. En ala kertomaan historiikista sen enempää, koska siitä olen puhunut jo vuosi pari sitten. Ja saman toistohan on kanssa aika meh. Sen sijaan mietin, että tää ulkoasu tarvii vähän freesimpää ulkoasua. Turkoosilla ollaan eletty täällä jo vuosien päivät, joten oisi jo korkea aika uuteen väriin, uudennäköiseen ulkoasuun.

Ja jos LUX -valofestarit ovat syystä tai toisesta hepreaa, niin: 
Kaikki julkaistut LUX-postaukset löytyy täältä.

P.S. Vielä kerkiää, LUX -valofestarit ovat vielä tän ja huomisen päivän!



2019/01/05

Lumimyrskykään ei dropannut tätä tunnelmaa


    
Vähän kuvakatsausta ehkä epävakaisimmasta uudenvuodenjuhlasta ikinä, tuo sää puhumattakaan artistikatsauksesta ei ollut kuvailtavissa muulla tapaa ko melankolisuudella. Vaikka nyttemmin otin selvää Vestan tuotannosta ja todennut osan siitä Lohtulauseita -albumin biisilöistä hyviksi - niin ei tällainen rauhallinen, melankolinen tai vetäytyvä musiikki oikein sovi uuden vuoden juhliin. Lööppilöistä olen saanut myös kuulla vaikka ja mitä roskaa tästä show'sta, valituksien johdosta mun oli pakko sanoa omat sanani Twitteriin(jota en käytä niin paljoa koska olen enemmän tällainen visual artist)

"Mielensäpahottajille tiedoksi: Luontoäiti on voittamaton, hälle ei voi YLE, Stadi tai kukaan tai mikään muukaan maan päällä oleva mitään. Tiedän, että siellä on joku joka näitä säitä säätelee. Menköön sinne valittamaan."
⎼ kirjattu 2019.01.01.


En vielä ole puhunut Vesalasta, tulishowsta (joittenka esiintyjät näin jo Redissä) tai huonosti menneistä ilotulituskuvailuista, kiitos huonon sään jonka takia sain pelätä tyyliin koko kuvaussessioiden ajan milloin mun kamera ja obut hajoaisivat. Lisäksi sain hypotermian siellä sormiini sen verran pahasti, että ihme että pystyin pitämään edes kahvelia kädessä. Vesala oli tota noin jees, mutta toivon ensi uudelle vuodelle parempaa keliä ja artisteja kiitos. Eikä nää luovat jutut, kuten kirjoittaminen tai /ja piirtäminen, muuten ole ottaneet oikein tuulta alleen muuten ko pakosta. Ei kyl kouluunpaluukaan, joka odottaa sitten taas parin päivän päästä. 

Mikä mua oikein vaivaa...? Burn-out? Masennus? Jo kuudetta (seitsemättä?) uutta vuotta peräkkäin sekaisin mennyt unirytmi? Tyhjän paperin kammo? Vai yksinkertaisesti se, että juuri kukaan ei enää lue näitä blogeja? 

Mutta kaikesta paskasta huolimatta tunnelma oli mun ja Miipan kohdalta todella chilli, varsinkin DJ Orionin järkkäämät etkot olivat ee-haa-nat. Kiitos hälle tunnelman nostatuksesta.


2018/12/31

2018, toit mulle kokemuksia mutta myös lokaa niskaani



 

Vuoden 2018 tavoitteina oli käydä niin monessa tapahtumassa ko pystyi. Kaikki ns. perinnetapahtumat eivät toteutuneet, ja lisää on tippumassa, mutta tilalle on tullut monta uutta. Lisäksi mun tavoitteena oli tutustua myös uusiin artisteihin, ja sekin toteutui. Täytettä on tullut myös siihen mennessä olleille "yhden hitin ihmeille". Myös tänä vuonna on reissuiltu, ei niinkään kotimaassa mutta ulkomailla. Kahdesti Ruotsissa, yhdesti Virossa ja kerran pidemmällä keikalla Kroatiassa. Kyllä nyt voi sanoa että reissukiintiö on täytetty.

Hyvinvointi oli tänäkin vuonna aika vaakalaudalla, mutta tämä vuosi tullaan muistamaan menorikkauksista ja varsinkin keikoista jotka veivät ajatukseni edes vähäksi aikaa muualle. Tämä vuosi opetti myös, että jos se ja se festari tuo vaan pahaa mieltä - niin tekee sellaisen palveluksen ja karsii suosiolla sen veke. Joten ensi vuodesta lähtien Helsinki-päivän konsertti jää väliin. Ensi vuonna aion jättää myös nämä huumeluolat väliin, ja keskittyä muuhun.

"Katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan"
- Elastinen - Eteen ja ylös




...alkoi hukkuneella hanskalla Kansalaistorilla, joka sittemmin päättyi remonttiin. Se oli yhtä hämärä kuukausi, ko mikä sen aikainen sää ja maa tuppasivat olemaan. Lux-tapahtuman jälkeen kuvaamisen kiinnostus lopahti vähäisen kuvausajan ja -paikkojen myötä, eikä yli viikon mittainen räkälenssu ainakaan parantanut asiaa. Tilannetta ei parantunut myöskään se, että pitkään palvellut läppärini hajosi nyt kokonaan. Tää oli vaan alkua, joka eskaloitui pari kuukautta myöhemmin.

Lisäksi unirytmini oli aivan kärrynpyörällä, ja se vaikutti mun arkielämään.

Kuukauden biisi: Problems? ⎼ Ilta kadulta poissa
Tammikuun luetuin: Kato mua silmiin ja sano...
Suosittelen lisäksi: Tyylimatkat osa yksi ja kaksi




...kirkonrottaelämäntyylistä huolimatta muistetaan suhteellisen hyvänä kuukautena, varsinkin edelliseen ja seuraavaan kuukauteen verrattuna. Ystävänpäivä, kiinalainen uusi vuosi... you know. Sain uuden hiusvärin ja järkevänmallisen mallin viimevuotisen kynimisen jälkeen, jonka takia kuljin huivi päässä ja päivänasukuvien ottaminen ei oikein napanut ennen tota päivää. Blondi pohjaväri oli loihdittu niin hyvin, että viihdyin siinä värissä aina kevääseen asti. Kasvoin ulos Reaktorista, sen kohderyhmä on yläkouluikäiset ja mie pääsin siitä roskasta jo vuonna kolmetoista.

Kuukauden biisi: Desert Sessions ⎼ Dead In Love
Helmikuun luetuin: Allemme saimme haaveiden laivan
Suosittelen lisäksi: Tänään voi kaiken päättää, kunhan malttaa irti päästää



Maaliskuussa viimeistään multa meni järki. Kodittomuus alkoi näyttää katalat kasvonsa, kyllä - se on kodittomuutta jos ei ole omaa asuntoa ja joutuu elämään vain toimeentulotuella ja olemattomalla tukijoukolla. Alku meni suhteellisen okei ainakin menojen perusteella, kävin kuvaamassa Pussy Riotin keikkaa ja luontoa - mutta loppukuu meni todella sumussa. Olen varma että ajauduin psykoosiin. Lisäksi pyörryin kylppärin lattialle. Mutta maaliskuun 27. opetti. Aika surullista tosin, että näin kävi mutta historiaa ei voi muuttaa.

Kuukauden biisi: Soundgarden ⎼ Burden In My Hand
Maaliskuun luetuin: $@# niin ko Jeesuksen pääsiäinen
Suosittelen lisäksi: Raitapaita vanhoissa verhoissa



... oli menorikas. Muutin virallisesti pois Roihikasta, kävin useasti kuvaamassa ja aloitin keikkakesän. Sen piti alkaa jo päivää suunniteltua aiemmin, mutta se meni Elin synttäreiden kanssa päällekkäin. Kaoottiset - mutta muuten hyvät - jätskifestaritkin koettu, mutta poistuin paikalta miltei ähkyssä. En yhtään tiedä tarkkaan miten olin voinut tällöin, mutta toivon kai ihan okei. Ainakaan mieleeni ei tule mitään kovinkaan pahoja päiviä.

Kuukauden biisi: CMX ⎼ Linnunhammas
Huhtikuun luetuin: Puiden kuvailun ei tulisi...
Suosittelen lisäksi: Mie pienen päivänsäteen näin...On taottava lintuja ko niitä riittää



... oli aika haasteellinen, niin ko kevätkuukaudet yleensäkin. Kuitenkin toukokuussa kotiuduin omalle mökille vihdoinkin ja nyt en voisi kuvitellakaan yöpyväni Roihikassa muuten ko pakon tarpeessa. Kävin lisäksi ensimmäistä kertaa ulkomailla yksin, ja selvisin siitä hyvin lukuunottamatta snadia harharetkeä. Roppstan (tai mikä se oli?) metriksen lähistö oli kuitenkin aika kuvauksellinen - harmi ettei mulla ole ollut silloin makroa.

Kuukauden biisi: Gorillaz ⎼ Momentz ft. De La Soul
toukokuun luetuin: Itteni kaa kahdestaan
Suosittelen lisäksi: Raitapaita kirsikankukkien keskellä,



... etenkin kesäkuun alku, tullaan muistamaan keikkakuuna - en muista siihen mennessä yhtäkään kuukautta jossa olisi ollut niin paljon mentyjä keikkoja lyhyen ajan sisällä. Ajattelin menoa myös Saija Tuupasen keikalle, mutta Helsinki-päivän jälkeen olin niin riekaleina että jopa kaupassakäynti ahdisti mua. Joten juhannus meni mökillä chillaten ja päätin, että jatkossa en aio mennä Helsinki-päivän konsertteihin. Ainakaan niin kauaa, kunnes niistä tulee K-18.

Kuukauden biisi: Musta Paraati ⎼ Muukalainen
Kesäkuun luetuin: On se välillä kiva leikkiä turistia...
Suosittelen lisäksi: Sanat musiikiksi muuttui huulillaan



...alkoi Kroatiassa, ja puolet kuusta meni siellä. Miltei koko heinäkuu meni Kroatian -postausten kimpussa, vaikka puolet kuusta olinkin täällä koto-Suomessa. Kuitenkaan en koskenut loppukuusta miltei ollenkaan kumpaankaan kameroista. Oli liian kuumaa kuvausretkille ja sen painavan kameralaukun pitämiseen. No, missäs olin sitten Kroatian lisäksi...? No kesäkodilla, uimarannassa tai sitten mökillä hikoilemassa. Kaitsussakin otin vain huikeat 5-10 kuvaa.

Kuukauden biisi: Marilyn Manson ⎼ mOBSCENE
Heinäkuun luetuimmat: Terveisiä Kroatiasta!Marjan vallattu - jälleen kerran
Suosittelen lisäksi: Olin Osalliseksi Narinkkatorin yllätyskeikalla &



Elokuussa multa loppui sitten mielenkiinto tähän kirjoitushommaan. Kirjoittamisen into lopahti totaalisesti, ja näin päätin että tästä lähtien julkaisen myös vähäsanaisempia postauksia. Ois ehkä pitänyt täys stoppi tälle hommalle muutamaksi viikkoa, mutten tehnyt niin. Kuitenkin otin kesästä ne viimeiset ilot irti, koska voin. Koulu alkoi, mua jännitti sairaasti se paska. Keikkakesä jatkui, ja sitä iloa oli heinäkuunkin edestä. Mutta luovataukoa jatkui (ja näköjään jatkuu vieläkin) ja siksi päätin kouluun paluun myötä että jotkut postaukset ovat vähäsanaisia, koska kuitenkin nautin valokuvaamisesta ainakin jossain määrin.

Kuukauden biisi: CMX ⎼ Ennustaja
Elokuun luetuin: Tätä kaikkea oli viimeiset hetkeni 21-vuotiaana
Suosittelen lisäksi: Lähin Kaivariin siks ku mä halusin



...oli tällä kertaa kuukausi, jolloin en juuri tehnyt mitään erikoista ja siksi kai ei jäänyt mieleen mitään. Kuitenkin laiskuuden ansiosta sekä Suokin että Seukin reissut jäivät väliin. No, ehkä ensi vuonna sitten. Tässä kuussa kamera jäi harvinaisen paljon mökille, koska päätin etten aio kantaa kameraa Lintsille muuten ko ns. keikkapäivinä. Rediä on odotettu ja syyskuussa se odotus palkittiin. Sittemmin olen kolunnut kyseistä ostaria useat kerrat.

Kuukauden biisi: ⎼
Syyskuun luetuin: Redi on nyt "redi" ostoshysteerikoille
Suosittelen lisäksi: Sä oot se joka päättää - kuuntele itseäs



...tullaan muistamaan erittäin hektisenä kuukautena, kuukautena joka vei multa mehut. Edes syyslomalla en saanut levätä ja hengähtää niin ko ois pitänyt. Se, ettei ees muista äkkikelauksella mitä kaikkea tein silloin kertoo vähän miten paljon olin liikenteessä tuolloin. Kuitenkin olen taltioinnut kohokohdat värifilmille. En paljoa, mutta kuitenkin. Osa kuvista lisäksi hävisi bittiavaruuteen. Se siitä Mind Pride -postauksesta sitten. Hyvääkin tässä kuussa oli; pääsin Me Naisten nettihaastatteluun.

Kuukauden biisi: Ugly Kid Joe ⎼ Cats in the Cradle
Lokakuun luetuin: Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä
Suosittelen lisäksi: Tän myötä Lintsin värivalot sammuivat



Marraskuusta piti tulla mitäänsanomaton, mutta sitä siitäkään kuukaudesta ei tullut mitään sellaista. Sopivasti oli menoja, ekaksi halloween-pippalot ja sitten löysin somen ihmeellisestä maailmasta Vuoden harmaimman päivän, joka tulee korvaamaan jatkossa Helsinki-päivän konsertin. Jälkimmäinen oli se kuukauden kohokohta, ja oli kivaa että löysin sen tapahtumaan. Kalliiden hintojen sekä menetetyn paikan ansiosta paljut tosin jäänee jatkossa väliin.

Kuukauden biisi: Agent Orange ⎼ Everything Turns Grey
Marraskuun luetuin: Harmaata näkyy muualla ko taivaissa
Suosittelen lisäksi: Elämäni sankarit, te muistitte mua




...oli aika villi ja menorikas, niin ko joulukuut yleensäkin. Kävin Tallinnassa ja ikäväksi asiaksi aikaa maissa oli vain kolmisen tuntia. Järkkäsin yhdet, olin kaksissa. Itse pikkujoulut olivat kivat, mutta jatkot ja sitä seuraavat tunnit olivat kamalia. Melkein joka jatkoilla itkin, en tiiä onko tää PMS-ää, joulustressiä tai masennusta mutta kaikesta huolimatta mulla oli selvästi paha olla. Olisin voinut mennä osastolle, mutta en mennyt. Olisin voinut perua ne pikkujoulut, mutta en perunut. Olisin voinut pitää blogitaukoa, mutta en pitänyt. Ja nyt sain maksaa siitä.

Kuukauden biisi: Clamour ⎼ Rohkeuden tiellä
Joulukuun luetuin: Kulissien takana - järjestä jälleen kaukana
Suosittelen lisäksi: Postikortteja Tallinnasta




 

Tää vuosi viimeistään sai mut huomaamaan, että en ole 14. Vaikka te oikeasti välittävät komppikset olettekin ihania, mun pitäisi tällaisena neuropoikkeavana muistaa ne rajat ja viettää vähintään päivän viikossa neljän seinän sisällä. Tääkin vuosi tarjosi sitruunia, mutta kokemustaso ja opetustaso sai kyllä pisteitä. Siinä missä menetin milloin mitäkin pitkin vuotta, antoi ainakin jollain tasolla takaisin vähintäänkin "kasvaisit jo"-tyylisellä virtuaalisella luunapilla. Lisäksi aloin tekemään isojakin päätöksiä - päästämällä irti niistä. Vielä aivoni kehittyy muutaman vuoden, mutta en olisi muutamia vuosia sitten katkaissut niitä kurjia ihmissuhteita ainakin väliaikaisesti. En niitä helpolla vieläkään katkaise, eikä niitä pidäkään. Jos negatiivisia tuntemuksia tulee kaksinumeroisen luvun verran, alan punnitsemaan eri vaihtoehtoja - esimerkiksi puhuminen ohjaajille auttaa. Tää oli rankka vuosi, myönnän. Mutta menorikkaus oli jopa vilkkaampi ko mitä olisin voinut tammikuussa ikunapikuna odottaakaan...

Kolme maata on vuoden aikana koettu - Ruotsi, Kroatia ja Viro. Ensi vuonna tuskin menen Tukholman vanhaankaupunkiin - ainakaan kameran kanssa. Tallinnaan sen sijaan voisi mennä. Ois kiva käydä myös Saksassa - ikinä en oo siellä käynyt. Tai Espanjassa.