Rock On

2019/03/11

Tuo lettukahvila oli ehkä söpöin ikinä


                                                     
Koska viikonloppuinen keikka ei toteutunut, päätin kaivaa arkistoja ja löysin ko löysin kuvia, joita en ole vieläkään julkaissut. Nyt mennään viime vuoden toukokuulle, jolloin löysin tuon söpön lettukahvilan, jonka nimeä en enää valitettavasti muista. Ois pitänyt ottaa se muistiin... mutta jos joku muukin tietää tuosta, saa kertoa asiasta tänne tai mulle suoraan.

Tuona päivänä mun teki mieli hirveästi lettuja. Ei ollut väliä, oliko kuuma päivä. Ei ollut väliä, oliko ulkona kuumaa. Eikä silläkään ollut väliä, kituutinko toimeentulotuilla siihen aikaan. Halusin vain lättyjä juuri sinä päivänä. Joten päätin marssia lettukahvilaan, joka paljastui todella söpöksi. Odotusta kesti, jotenka päätin "haaskata" aikaani räps filmaten. Kaikesta huolimatta, pääsin kuitenkin hyvissä ajoin laivalle. 

Se oli se kevät se. Ens keväänä tullaan jälleen näkemään tuota cityä. ♥

2019/03/06

Sun puolella

Vielä tunti ennen lähtöä olin aprikoinut, mennäkkö vai eikö mennä. Lähtö lopulta kannatti, koska mun keikkakalenteri 2019 oli todella tyhjä, sillä en ole käynyt yhdelläkään keikalla uuden vuoden jälkeen - lisäksi tapahtumakalenteri sisälsi vain kaksi tapahtumaa tähän mennessä. Joten, otin niskasta kiinni ja lähdin menee. Se kannatti. Tajusin liian myöhään, että mun varsinaiset kamerat olivat Roihikassa (johon jouduin jäämään yöksi, koska muuten oisin joutunut menemään mökille taxilla)





Koko homman aloitti Kevin Tandu, joka on tuttu nimi ennestään. En vaan voi sille mitään, että lähes joka kerta ko kuulen kys. jätkän nimen, mulle tulee mieleen vain nää bilefeataukset Woppaa ja Tinderi. Edellä mainittu biisi kuuluikin hänen keikkasettiin viisi vuotta sitten Kalliola Nuoret Goes Linnanmäki -tapahtumassa, josta mulla ei ole melkein yhtään dokumentoitua materiaalia. Mut ei niistä sen enempää. Yksittäisiä helmiä löytyi, kuten tää Huomenta Suomi





Sitten lavalle tulivat tuntemattomammat nimet, kuten The Collective Sound Outfit (kuulostaa vaatemerkiltä), Nisa (ei se Soraya), Bentality (helvetin kuuman näkönen btw) ja Hassan Maikal. Kollektiiviääniasusta (suomennan, koska olen puoliksi pohojalaane juntti, hehe) ja Bentalitysta jäi käteen lähinnä vain se meno ja meininki. Alussa oli rauhallisempaa. Lopussa alkoi kunnon jytinä, joka tarkoittaa kohdallani tanssimista. Noista varsinaisista esiintyjistä mulle tuttu oli ainoastaan Nisa, joka on tuttu AK- bändistä. Juuri se duo, jonka kävin kattomassa kesäkuussa ja jälkeenpäin kritisoimassa. Juuri siltä keikalta josta löysin kolme uutta artistia ja /tai bändiä kuunneltavaksi. Se reissu opetti, että jos näkee bändissä potentiaalia, sillä todennäköisesti sitten on. Tääkin reissu toi mulle kotiin uutta kuunneltavaa, josta kohta lisää. Hassan Maikalista en ole saanut juurikaan hyviä kuvia, mutta osa siitä ajasta meni mulla sumussa. Kuitenkin se artisti oli myös aika jees.





Parhaat viimeisinä, vai mitä? Adikia, jonka nimi on tuttu - mutta biisejä en ennen tätä päivää, paljastui hyväksi yllätykseksi. Olin aivan fiiliksissä ko hän esiintyi, ja luulen että hänen kappaleita tullaan näkymään tän vuoden aikana mun Sä jätät jäljen ja sanoja -soittolistalla. Sitten esiintyi Paleface, joka on mulle vanha tuttu, tää oli jo neljäs kerta (joista kolmas kerta soolona) ko näin hänet livenä. Eka kerta oli jo vuonna 2014, ko hän esiintyi Etno-Espalla (joka oli osa Taiteiden yötä). Hänen settilista jäi muistoksi tästä reissusta ja aion laittaa sen jossain vaiheessa seinälle.

Lisää vaalijuhlintoja on tulossa, ja olenkin jo osaan klikannut "Kiinnostunut" -painiketta. Joten saas nähdä tulenko näkemään jotain heistä toistamiseenkin livenä. No, vain aika, pokka ja jaksaminen näyttävät menenkö. En vielä tiedä ketä aion äänestää, mutta tiiän sen ketä en aio äänestää. Nää on niin isoja juttuja. Mielelläni menisin äänestämään, todennäköisesti menen ennakkoon koska sunnuntait ovat usein mulla varattuja tai lepopäiviä.

2019/02/25

Lopu jo helmikuu, veit multa jo järjen



Kaboom! Olen todella väsynyt. Ihme jos jaksan edes huutaa. Jos olen pirteä, olen levoton. Ei se ole sellaista pirteyttä, mitä kukaan odottaisi. Se on sellaista pirteyttä, joka saa muut hämilleen. Sitä lekurit kutsuu maniaksi, muut ylikierroksiksi. En osaa pysähtyä, ennen ko on liian myöhästä. 





Kirjasin tänne pitkän litanian tekstiä, mutta koin että se ei riitä. Koin, että se paska on vain miljoonan rivin mittainen tekstioksennus, joka joutais romukoppaan. Adiós vaan sillekin.



 



Ystävänpäivä oli ja meni, varsinainen päivä meni tylsästi. Päivänasukuvaukset meni vähän mönkään, koska se olennainen edelleen uupuu ja kamerasta loppu akku. Potkasin lunta tielle ja sitä meni vähän kenkäänkin. 


Viime päivät olen ollut todella väsynyt.
Niin väsynyt, että kaikki tuntuvat vain... raskaalta.



2019/02/17

Vähän parempaa settiä hiihtolomaksi

     

Vaihteeksi vähän erilaista. Sain viime kuussa yllätyksenä viestin, jossa kerrottiin että olen pääsen mukaan tekoälyseminaariin, jossa hommaa ylläpiti Linda Liukas. Saatiin sen verran mielenkiintoinen setti, ettei siinä kerinyt nukkumaan. Ja hyvä vaan. Parasta tosin oli se, että sain sieltä uuden puhelimen ja siihen pop-socketin. Kaikessa hiljaisuudessa olen kokeillut myös sitä, ja se toimii parastaikaa mun varapuhelimena. Se ilta kruunaantui ilmaisella Viidakkomehubaarin kyytipojalla.

Kyllä, pistin ulkoasuni uusiksi kaikessa hiljaisuudessa muutama viikko sitten. Voin kiittää onneani, että olen vielä täällä. En kuollut, en oo sairaalassa, mutta niin ko sanottu edellisessä postauksessa - olen menettänyt melkein kaiken minkä viime vuonna sain. Voivottelin viime viikolla että "enää puuttuu väkivaltainen puoliso ja jotain muuta yhtä surkeeta..." - no, oon kiitollinen siitä että toistaiseksi en ole saanut mitään sellaisia, tosin rohkeuteni ei sellaiseen tule riittämään pitkään aikaan.

2019/02/12

Jos totta puhutaan, menetin oikeastaan kaiken


 x       
            
Voi että. Juuri ko kuvittelin, että kaikki olisi mennyt hyvin, totuus iski päin kasvoja - nyrkin kautta. Olen menettämässä kotini, kiitos mun naapurini joka on tehnyt useita perättömiä ilmiantoja musta. Sitten seuraavana päivänä menetin myös koulupaikkani. Se oli myös päivä, jolloin melkein hyppäsin partsilta. Sinä päivänä lisäksi kirjoitin ikkunaan jonkunlaiset "viimeiset sanat" ja olin varma, etten selviäisi siitä päivästä. Onneksi sain tukea seuraavana päivänä, mutta mielestäni aivan liian myöhään. Myöhemmin sillä viikolla mie sairastuin jopa fyysisesti. En tiedä, onko mulla yhtäkään paikkaa, joka ei olisi viime aikoina kokenut kolhuja.

Mullei ollut voimia tehdä mitään muuta ko nukkua, kattoa TV-tä ja syödä sipsejä. Oli jonkunlainen ihme, että jaksoin mennä Kustom Kultureen. Onneksi menin, sillä sain siellä ajatuksiani muualle. Nyt mun on mentävä päivä kerrallaan ja toivoa että tää kuukausi loppuisi. Ja aloittaa vaikka alusta tän vuoden suhteen, tää vuosi on ollut tähän mennessä psyykkiseltä tasolta niin surkea ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. No mutta, erittäin paskasta alkuviikosta huolimatta viime viikonloppu oli aika mukava. Kiitokset siitä kuuluu muun muassa Sutalle, Elille ja Jusalle!