Rock On

2018/10/15

En suostu elämänkoululaisten stereotypiaan

   




Jälleen kerran menorikas viikko takana. Alkuviikon notkuin Tyttiksellä, keskiviikon kylillä, loppuviikon Stokiksessa ja viikonlopun Miipalla. Muista asioista sitten myöhemmin, mutta nyt reissun ääreen.

Maissa oli ihan okei olla. Neljännen kerran tosin alkaa kuvausideat loppumaan. En ottanut ko jotain muutamankymmentä kuvaa. Jospa ens reissun jälkeen jättäis sen kameran mökille tai jotain, koska hitto en enää keksi mitään uutta. Liikaa tosin tuli shoppailtua. Laivamatkasta jäi paskan maku suuhun. Mulle on puhuttu asiattomuuksia, mua painostettiin juomaan, multa udeltiin henkilökohtaisuuksia. En huuda muille koskaan huvikseni; siihen on olemassa syynsä. Oikeastaan kaikki taas on kurjaa, jos kysytään mun päästä. Mun mielestä. Tarviin kaiken tuon jälkeen lepoa. Ei, tää ei ole PMS-ää, tää on silkkaa väsymystä. Monien päivien univelkojen mestarituotosta.

Ja tästä juomisesta vielä. Saatan vaikuttaa tinalolta varsinkin suuntavaistoni takia, mutta tietyissä asioista oon viisas. Mulla on suvussa alkoholismia, ja mie tiiän että jos joisin ni siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa. Joten multa pysyköön jatkossakin ns. "korkit kii". En ala rikkomaan streittarikäytäntöjä tai muitakaan periaatteitani varsinkaan muiden takia. Ja ihan vaan siksi, koska en suostu alistumaan. Mie olin teininä liian sinisilmäinen. Se riitti.

Meitä oli laivalla viisi;
Eli, Riksu, Kartsa, Nalle ja

2018/10/10

Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä


     

Tässä on ja tulee tapahtumaan kaikenlaista.

Vaikka kuvia onkin Korkeasaaresta vähemmän johtuen huonosta tsägästä, aion maksaa kalavelan loppukuusta takaisin - tavalla tai toisella. PMS-n kourissa oon suoraan sanottuna hirviö. Sori siitä. Pärstälootassa totesin jo että tuolloin olen aika lailla hullujenhuone -kunnossa. Ja nytkin toimin voimapankin avulla. Mutta kaikki nää tapahtumat, kaikki ovat sen arvoisia. Kaikki nämä vieraissa käymiset. Ja komppisten näkyilyt. Tapahtumista puhumattakaan.



Joka kerta jotakin jäi. Useimmiten ne ovat jotain erittäin tärkeitä asioita. 

Tätä kiirettä jatkuu aina viikonloppuun. Onneksi Ruotsin-reissun ja leffan jälkeen alkaa se syysloma. Eka syysloma muutamaan vuoteen, kaikki kova työ on tehty tuon kaiken duunin eteen. Syysloman jälkeen mua odottaakin sitten kahdet Valokarnevaalit. Ja Halloween-pippalot. Kunpa kestäisin tuon kaiken. Joo, enköhän - olen kestänyt ennenkin. Mutta mun pitäisi muistaa kaksi pientä sanaa - kuunnella itseäni. Mutta en tiiä vielä mikä mun hajamielisyyteni kumoon pistäisi. Vielä.


     


2018/09/30

Valolla leikkimistä Kalasatamassa


Kolme tuntia liian ajoissa haukkana paikalla, hemmottelin tätä ennen pestopastalla joka oli kaikki sen väärti. Oli niin hyvää pestoa, että vois mennä haukkana hakemaan itelleen pestoa - ja tehdä se pestopasta ite. Vähintään hyvää (silmän)ruokaa oli tämä valoesitys. Mitä nyt kuuluttajan äänestä joka muistutti liikaa Maikkarin kuulutusääntä. Esitystä ei saanut videokuvata. Olin vaan että miii-täh, onneks en ollut faijan paskalla digikameralla liikenteessä. Vaikka mun "tonnikakssatanen" alkaakin näyttääkin ikääntymisen merkkejä, siitä huolimatta se toimii paremmin nyt ko se halppis uutena. Ei mulla täs kai muuta. Tuon jälkeen menin Rigen luo "jatkoille" korttia pelaamaan. Lopulta olin mökillä vasta aamuyhdeltä.

2018/09/23

Redi on nyt "redi" ostoshysteerikoille


 

Usko mua jos sanon että Redi on vähän erilaisempi ko monet muut ostarit täällä Stadissa. Tavallaan hyvällä, tavallaan huonolla... mutta nyt asiaan. Ekan kerran kävin siellä melkein heti ovien avattua, varttia yli yhdeksän aamusta. Mun purkautumishuoneeni on muuten nykyään aika lähellä tuota uutuusostaria, joten arvaten en voinut vastustaa kiusausta. Sen jälkeen olen käynyt siellä pariin otteeseen. Avajaisten kunniaksi pohjakerroksessa esiintyi mm. Ricky-Tick Big Band, joka oli mulle uusi tuttavuus. Hyvää settiä (tosin miehän miltei aina sanon näin, 90% nähdyistä bändeistä ja artisteista ovat hyvää settiä) ja harmikseni näin vain puolet siitä setistä. Niin tätä mun tuuria, mut joo. Kyseinen bändi muuten julkaisee ensi viikolla uuden albumin - eli jos kiinnostuitte RTBB-stä, käykää kuuntelemassa! Tää on btw näitä yksi näistä Palefacen prokkiksista. 

Nyt itse ostariin. Ehdoton miinus on sokkeloisuus. Erittäin huono juttu tällaiselle olemattoman suuntavaiston omistajalle, joka tarvii Google Mapsia jo tyyliin kotikadullaan. Olen eksynyt lukemattomia kertoja mm. etsiessäni oikeaa metrolaituria tai kattopuistoa. Haluamien kauppojenkin löytyminen oli kovan työn takana. Mutta sokkeloisuudesta huolimatta kahden kolmen käynnin jälkeen mun muistikuvat muistavat millaisesta ostarista on kyse. 

Kovan työn takana löytyy myös nämä boonukset, plussat, ynnät... rakkaalla lapsella monta nimeä. Harvassa ostarissa on kattopuisto, joka tosin oli aika kliininen makuuni. Kuitenkin toikin puisto oli viihtyisä Jätkäsaaren Verkkokaupan vastaavaan. Mutta ei toi todellakaan voita niitä oikeita puistoja, mitä esim. Aarrepuisto, Kirsikkapuisto ja Japanilainen puutarha edustavat. Ehei. Mutta siksi en kutsukaan näitä kattopuistoja pelkiksi puistoiksi. Toinen, tai toiset, plussa ovat kauppojen ja kahviloiden laaja valikoima. Olen tavalla tai toisella löytänyt jo lempikauppani, kaikesta tästä labyrinttiefektistä huolimatta...