Rock On

2019/05/24

Eurooppa-päivä Narinkkatorilla


   
Juuri ko ollaan pääsemässä eroon eduskuntavaaleista, niin sitten tuli nämä EU-vaalibileet. Kuitenkin nää jäävät osaltani todennäköisesti ainoiksi vaalibileiksi, koska toukokuu on keikkaosuuksilta jo aika buukattu. Mun piti mennä myös 15. päivä järkättyihin vaalibileisiin, mutta osittain näiden bileiden takia jätin väliin ja onhan se tärkeää kuunnella myös omaa jaksamista. En nähnyt Adikiaa, enkä Hulda Huimaa mutta tuleehan näitä tilaisuuksia vielä. Ja kesällä kerkiää, koska muutaman päivän päästä tulen menemään Länsimäen- mökiltä lopullisesti. Täältä tullaan taas, kiertolaiselämä! Musta tulee muiden loisittava. Mut nyt itse tapahtumaan, joka on teemaan sopiva koska tänä sunnuntaina on EU-vaalipäivä - eli EU-parlamenttiin valitaan "uudet jäsenet".

Paleface on jo tuttu "hahmo" (suluissa, koska ihmiset eivät oikeesti mitään hahmoja ole), olihan tää jo viides (tai kuudes, jos Ricky-Tick Big Bandin keikka lasketaan) kerta, ko näin hänet livenä. Tällä kertaa settilista oli siitä erilainen, etten kuullut yleensä kuultua Paaliachakia. Sen sijaan muun muassa Verta, hikeä ja kyybeleitä kuultiin, ja kuuluisaan tapaan lauloin sen mukana. 

Diandra eli "Didi" on omiin silmiini ensikertalainen. Hän on tuttu mulle jo vuosien takaa Idolsista. Muistan hänen ekat hittinsä, mutta paremmin aloin perehtymään vasta vuosia ensimmäisen suomenkielisen albumin jälkeen. Niinkin jännä tarina, ko jonkun blogin soittolistan kautta. Samalla löysin myös muita hyviä biisilöitä ja artisteja, joita näkyy nykyään Voitolla yöhön välitunnilla -soittarista. Setti oli vain puolen tunnin mittainen, ja se päättyi Pave Maijasen hittibiisiin. Kaikesta huolimatta oli kiva nähdä Didi livenä, finally. 

"Sillä jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa"

2019/05/21

Tää Kirsikkapuistoilu käy jo perinteestä


   
Vain aika tietää, sekoanko täysin tai pysyykö pää kylmänä...

Aiemmin sinä päivänä mulla oli niin kettuuntunut olo mm. kaikkeen, ja kiireinen kalenteri takaa sen etteivät ne lopu ainakaan vähään aikaan. Mulla ei ole aikaa toipua edellisestä päivästä, mun kehoni sanoo että tarviin vähintään sen yhden tai jopa kaksi lepopäivää viikossa. Elämä on valintoja täynnä, ja arvaa vaan valitsenko ne keikat tai levon... kesä on lyhyt ja siitä on otettava täysillä irti, varsinkin ko olen enemmän kesä- ko talvi-ihminen. Talvella ja loska-aikoina kerkiä tupruttamaan sisällä. No hupsista pöö, talvi on mulle tällä hetkellä kirosana.

Koko aikuisikäni olen käynyt joka vuosi Kirsikkapuistossa, ja tälläkään kertaa en jättänyt mahdollisuutta käyttämättä. Koko aikuisikäni olen käynyt myös Helsinki-päivän konsertissa, mutta nyt sille tulee stoppi. Aiemmin sinä päivänä näin kokoonpanon tän vuoden esiintyjistä ja ai että osaskin olla epäuniikkia. Kaikki artistit olen jo nähnyt, tulen näkemään muualla tai sitten karttaan. Viime vuonna oli vielä hyviä esiintyjiä, jonka takia jaksoin uhrata mielenterveyden. Tällä kertaa aion jäädä "kotio tupruttaan", varsinkin jos on tiedossa huonoa säätä - ja jos totta puhutaan, toivon kaatosadetta sille päivälle. Märkiä hetkiä vaan sinne, "villit lapset" ja muut sinne vaivaantuvat.

Tosi usein on satanut Helsinki-päivän konsertissa ja jo ekalla kerralla poistuin sieltä uitettuna koirana. Ja toisena, ehkä jopa kolmannen ja neljännenkin kerran... ei muistu mieleen ko yks, maximissaan kaks kertaa ko siellä paistoi aurinko. Aurinko paistoi viime vuonna ja mulla oli sen illan myötä huono olo niin psyykkisesti ko fyysisesti. Ei koskaan enää niitä hetkiä, mulla on muita keikkoja koluttavana. 

2019/05/18

Väkijoukossa mäkin seison, ja pompin ylös alas paikallaan

   

Mulla oli niin paljon asioita pään sisällä. Onneks sain verensokereita nostettua ennen keikkaa, muuten keikka olisi mennyt täydellisesti pilalle.

Jos totta puhutaan, niin odotin Teleksiltä snadisti enemmän. Kuitenkin tykkäsin, koska niissä biiseissä on hyvät sanat. Ko kuuntelee niitä, niin jähmettyy paikoilleen ja kuunteleen. Ne on ne biisit, jotka olivat tuttuja jo ennestään, jotka upposi. Monissa biiseissä mainitaan jostain tytöstä. Se tyttö, joka katsoo merelle. Se tyttö, joka oottaa tulevaa peläten. Tuulilasin nurkkaan on tullut tutuksi jo lapsuuteni vuosina. Silloin sitä sain kuulla vähän liikaakin, mutta nyt se osuu ja uppoaa - niin tää alkuperäinen versio, ko myös ne coverit ja coverin coverit. Setin päättävä Kotimatkalla omistaa hyvät sanat varsinkin tästä kohtaa: "Jos sä menet pois // mä vietän jouluni // mun äidin hoteissa // me tupakoitaisiin taas me molemmat // isää muistellaan ja sinua" - tosin kukaan meiän perheestä ei polta, en ole viettänyt yhtäkään joulua äitini luona eikä mun faijakaan ole kuollut. Vielä.

Uusia löytöjä jättämättömän Teleksin jälkeen jotain parempaa tuli lavalle. Tää oli kolmas kerta ko näin Pelle Miljoonan, josta tosin eka kerta Pelle Miljoona Oy -kokoonpanossa, edelliset kaksi kertaa näin Pellen siinä United -kokoonpanossa, jossa hän soittaa aikalailla pelkästään rumpuja. Tänään sain kuulla häntä myös muualla ko rummuissa ja olen siitä todella riemuissani (meinasin kirjoittaa raivoissani, jota tosin olin vielä viisi tuntia ennen keikkaa) - ja suuri osa biiseistä ovat arvatenkin tuttuja entuudestaan, koska olen kuunnellut Pelle Miljoonaa vähintäänkin yhtä kauan ko näitä muitakin suomipopin helmiä. Ellen jopa kauemminkin, jo ala-asteella lauloin monet ja monet kerrat Tahdon rakastella sua... tahdon... rakastella sinuaa-a... tahdotko sinä minua?

Luin myöhemmin somesta, että Pelle Miljoona keräsi melkeinpä ennätysyleisön torille. Oli kunnia olla yksi väkijoukossa pomppineista. Kiitos!