Rock On

2020/06/29

Sinistä, punaista ja vähän muutakin



Helteillä on parempaakin tekemistä ko notkua mökillä blogin ääressä. Olen käynyt kuusi kertaa rannalla talviturkin heiton jälkeen, lisäksi olen muutenkin käynyt ulkona. Juhannus meni kavereilla. Mun piti mennä kuvaamaan asua jo torstaina, mutta sain paniikkikohtauksen ja kamerastakin oli loppunut akku. Ei sitten menty, ja olin purskahtaa itkuun. Edellisen kerran näin kävi keväällä pääsiäisen tienoilla. Edellinen torstai meni paremmin, ja kävin Kulosaaressa kuvaamassa ja koklaamassa Tortilla Housen omavalintaista salaattia. Ne kaksi viikkoa olivat kiireisiä, olen mahdollisesti loman tarpeessa.

Mun kuvassa olleet arskat hajosi lopullisesti näitten kuvausten jälkeen, ja niin vaihtui melkeinpä muukin asu ennen rannalle menoa. Mulle oli käydä todella huonosti rannalla, koska tulevaisuuden toivot eivät yhtään kattoneet eteensä eikä sivuille. Olin liittyä 60 hukkuneen joukkoon tän takia, vieläpä kahteen otteeseen. Molemmilla kerroilla oli onneksi suojelusenkeli mukana, ja meno oli laiturilla muutenkin villiä. Tästä näkee, että elämä on niin pienestä kiinni. Mikään ei ole itsestäänselvyys, melkeinpä Vantaan Sanomiin tuli artikkeli "Vetokantaalla on tapahtunut hukkuminen". Pelkään vartijoita, mutta oikeesti rannat tarvitsee enemmän valvontaa - muuten tulee näitä lähellä piti- tilanteita.

2020/06/17

Ampparijäätelön sävyissä


 

Kuvat musta: Miipa

Oli hieno päivä, ja se näkyi. Olin oppinut tästä paikasta myös uusia juttuja, kuten sen että: 1) voisin mennä sinne mökiltä käsin vaikka joka päivä, 2) siellä oli myös vaaleenpunainen alue (kyllä, menen sinne kuvaamaan päivänasuja ensi vuonna), 3) Alppiruusupuistoa kutsutaan myös Rodopuistoksi, 4) siellä oli järkyttävä määrä ihmisiä eikä turvaväleistä ole tietoakaan. Jatkossa otan kyllä maskin mukaan. Ens vuonna tulen kävelemään sinne vähän niin ko Kirsikkapuistoon Roihikan-mökiltä, Aarrepuistoon entiseltä mökiltä tai sitten tuonne läheiseen salaiseen metsään täältä. Ainakin kerran.

Taattu kesäasu: Napapaita, sandaalit ja alla ei ole mitään pitkälahkeista - niin ko tässä. Jos haluaa lisäpropseja, tee seuraavat virheet: Ota pyörä mukaan ja harhaile. Jätäthän maskin ja kypärän mökille, silmäile siinä samassa känny kourassa Google Mapsia. Kannattaa unohtaa myös aurinkorasva mökille. 

2020/06/12

Hengessä mukana

 


Kaikki varmaan tietääkin, mitä rapakon takana on tapahtunut. 

En aio avata asiaa sen enempää, 
eli jos on elänyt täysin sumussa, 
uutispalvelut olkoon ystäväsi.

Näin ko ihmisiä virtasi BLM-mielenosoituksesta ko Imatrankoskella. Ite en ollu siellä konkreettisesti, halusin ajatella omaa terveyttä. Vaikka mulla maski olikin, se ei olisi auttanut, koska turvavälejä ei juuri siinä tapahtumassa ollut. Lopulta virkavalta pisti tapahtuneelle stopin. Lisäksi mulla oli pyörä, jolle olisi voinut käydä huonosti. Vaikka tavallaan kaduttaa, etten tullut paikalle - pitää muistaa myös se, että koronakriisi on vielä käynnissä. Nyt ei ole vielä oikea aika mennä tällaisiin miekkareihin tai keikoille. Kauhulla odottelen tartuntalukujen nousua. Pari viikkoa sitten, koulun päättäjäisten aikoihin, sain tietää mitä Koffin puistossa tapahtui. 

Siihen ei tarvii mitään selittelyä sen enempää. Suosituksissa lukee: vältä ihmisjoukkoja, vältä julkisia niin paljon ko mahollista, vältä ylimääräisiä kontakteja. Jo Kirsikkapuistoon meneminen kauhistutti, mutta menin sinne silti. Mutta Senaatintorilla oli kolminkertainen määrä verrattuna Kirsikkapuistoon. Niitä  suureksi nuoria teinityttöjä virtasi Aleksilla, näin omin vihrein silmin rakas vihreä pyörä kainalossani. Suututan tällä vuodatuksella ehkä joitakin, mutta Kirsi Rantoa lainaten, ei jaksaa kiinnostaa mua. Jo Suomessa on rasismia tarpeeksi, luin viimeksi kirjoitushetkeä edellisenä päivänä Instasta että Suomi on rasistisin maa koko Euroopassa. 

Valitettavasti kaikki eivät sitä faktaa ymmärrä.

Tää sai muistutuksen jälleen tällä viikolla. Sain "käsiini" rasistisen kirjan, joka sisälsi mm. misogyniaa, trans- ja homofobiaa ja valkoisen ylivallan haaveita - jossa naiset ovat synnytyskoneita, abortti kiellettyä, lasten ruumiillinen kuritus laillista ja muutenkin ko elettäisin jossain menneisyydessä. Ennen ei todellakaan ollut kaikki asiat paremmin. Ei, vaikka vaatteet olivat kestävämpiä ja musiikki aidompaa.



 



Ei siinä, ei ole ollut omassakaan elämässä kehumista. En jaksanut edes avata läppäriä. Ekaks mun iho paloi, sitten mun mieli. Mun viikonloppu oli suurimmaksi osaksi jäätävä farssi. Peruuta-napille olisi ollut suurta käyttöä. Mie sekosin parina päivänä, jouduin peruuttamaan tapaamisia. Oli lähellä, etten kirjoittaisi täällä vaan lojuisin hoitsujen harmaiden silmien alla hullujen huoneella. Kuulostan vihaiselta, mutta sitä todellakin olin.



2020/05/31

Se pieni kasarille jämähtänyt raitapaitainen

Kuvat musta © Miipa
   

En osaa edes kertoa, mitä kuuluu. Viestien perusteella ei kovinkaan merkittävästi tai sitten velloin itsesäälissä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä kirjoitin aika vakavan tekstin siitä mitkä seuraavat asiat saavat mut ahdistumaan. Kyyneleitä valui, varsinkin tajuttuani että ne haittaavat aika pahasti elämääni ja yksi niistä voi käydä vielä kohtalokkaaksi jos en tee asialle mitään. Olin laittaa sen Faceen, mutta päätin lopulta laittaa sen talteen Muistioon näyttääkseni sen ammattilaisille. Olisin vaan katunut, jos olisin painanut julkaise-nappulaa. Muistiossa se kuitenkin pysyy tallessa, enää puuttuu asian mainitseminen ohjaajille. Hajamielisenä sitä ei tosin aina muista. 

Harvoin mua nähdään oranssissa, mutta tuo paita on kiva. Pöksyt ostin viimeisimmästä Kroatian-reissusta, ja niille tulikin siellä paljon käyttöä. Kenkiä ei kuvaan tullut, mutta ne ovat olleet matkassa mukana jo vuodesta 2005. Muistan, että ostoshetkellä mun porukat mietti kannattaako ostaa koska ne oli silloin mulle liian isot. Kannatti ostaa, koska käytän niitä vieläkin. Tosin ne vaati 5-Minute Craftsin ykkösvälinettä, kuumaliimapyssyä, ja onneks sain ne korjattua ennen koronakriisiä.

Mitä kuuluu? on vaikea kyssäri, varsinkin jos sen haluaa rehellisesti sanoa ilman lisäkysymyksiä.