Rock On

2018/08/12

Muut meni Flow-hun, mie Floorsiin


    

Sam Zimonin, Mellastajien ja Aleksanteri Hakaniemen saattamana päätin jatkaa Keikkakesääni, hyvillä tuloksin. Keikkakesä jatkuu sitten jo aikas pian, niistä lisää sitten kohta.

2018/08/05

Aurinkokellojen kautta Siniseen luolaan


        

Aloitettiin päivä mun mittakaavasta katsottuna todella aikaisin. Tehounilla päästiin ylös, muuten lähdöstä ei olisi tullut yhtään mitään. Aamukahdeksalta oli lähtö, sen toivossa että päästäisiin Siniseen luolaan - mutta perille päästyämme suunnitelmiin tuli muutos, koska Siniseen luolaan oli kolmen vartin jono. Sen sijaan mentiin aamiaiselle ja kalastusmuseoon. Mua kiinnosti lähinnä yläkerrassa olleet kellot. Tiesin jo pikkutyttönä että oli erilaisia kelloja, esim. aurinkovarjokelloja - mutta vasta nyt näin sen livenä. Veneeseen palattua kanssamatkustajani syöttivät kaloille ruokaa. Ite en tollasta tekisi, koska kaloille kuuluu plankton, ei leipä.  Sen saaren katsauksen jälkeen toinen yritys. Tällä kertaa päästiin vähemmällä jonolla eikä näin tarvinnut skipata Sinistä luolaa, joka on vähintäänkin osasyy miksi varattiin tuo sightseeing -reissu.

Sininen luola oli kaunis, muttei iso. Pohjaan näki aika hyvin. Kuvat eivät kerro kaikkea sitä Sinisen luolan kauneutta, vaan se on koettava itse. Päivä jatkui tuon jälkeen vesiaiheisesti, ja pikakatsaus eri snorkkeleiden parissa muistutti miksi silmät pysyy jatkossa ennemmin kiinni veden alla. Myös Vihreä luola olisi pitänyt nähdä, mutta valitettavasti sen näkeminen peruuntui. Harmi sinäänsä, mutta ei voi mitään.

Useiden merivesipisaroiden jälkeen mentiin yhteen pikkusaareen syömään. Siellä oli vain yksi kallioranta ja ravintola. Valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Otin liian öljyistä juustoa (joka oli muuten suuri virhe!!) ja tomaattikeittoa josta ensiksimainitusta tulin kipiäksi loppulomaksi ja vähän päälle. Vasta keskiviikkoinen syömislakko paluun jälkeen paransi mut, joten leikin asia se sonta ei ollut. Tomaattikeitto oli onneksi hyvää. Sitten jatkettiin matkaa Hvarin saareen, joka paljastui ostoshelvetiksi. Helvetiksi siksi, koska mun pitäisi vähentää tätä ostoshysteriaani. Ja mikä parasta, ei keritty edes syömään siellä. Aika tikitti samaan aikaan ko olen päättämässä mitä otetaan ja mitä jätetään. Mistä sitä tietää vaikka niitä (ja miksei muitakin) ostoksia näkyy täällä joku kaunis päivä päivän asu -muodossa. 

Tässä vaiheessa lomaa mua alkoi laulattamaan jo sen verran, että löysin itteni laulamasta Kulkurin Iltakaljaa. Oli siinä kanssamatkustajilla miettimistä... 

2018/07/30

Pieniä kommelluksia ja vähän muutakin

Mun piti tulla päivittämään siitä yhdestä ikimuistoisesta keskiviikkopäivästä, mutta kuvien ja muistin puutteessa se jää myöhemmäksi. No mutta, selittelyt sikseen ja asiaan!

   

Perjantai 13. päivä mentiin Trogiriin. Sekin mesta on koluttu viimeksi ties milloin, mutta tuttu se tosin on ennestään. Tultiin sinne veneellä. Kommelluksilta ei voitu välttyä, mutta muuten päivä oli aika tavanomainen kiertelypäivä. Jos kuitenkin Trogiriin joku päivä meinaat tulla, kiertele vanhaa kaupunkia ja jos massia riittää niin: varsinkin kustomoitujen t-paitojen tilanne on parempi ko esim. Splitin bazaareissa. Pikku vinkkinä vaan, että Splitin lentokenttäkään ei ole kaukana Trogirista. Sain huomata tän peräti kahteen otteeseen tän reissun aikana. 

Seuraavana päivänä mentiin Soltaan. Viimeksi kävin Soltan saarella 11-vuotiaana, eikä se reissu mikään glorinen ollut. Ja tänkin alku oli samaa tasoa. Koska olin kiukkuinen keskeytetyistä yöunista johtuen, päätin nukkua ekan kolmanneksen. Sitten löysin rantakahvilan, ja päätin jäädä sinne koska lähiranta oli kivinen ja pallokalojen täyttämä. "Paulin rantabaari" tarjosi mulle mukavaa ajankulua pienestä kielimuurista huolimatta. Palmujen pituudesta päätellen Necujam on suhteellisen uusi turistikohde. Ei se pikkukylä mikään kuvauksellisin paikka ollut mutta kiitos mainitsemani rantakahvilan uima-altaan ja lähettyvillä olevan ravintolan, viihdyin siellä paljon paremmin ko vuonna 2008.

2018/07/25

Marjan vallattu - jälleen kerran


       
Neljäs kerta, nyt! Kävimme valloittamassa Marjanin vaaran yhtenä suht lämpimänä (ei kuitenkaan kuumimpana) iltapäivänä.

Edellisen kerran valloitimme Marjanin vuosina 2005, 2009 ja 2011. Ekoista kerroista ei tietenkään ole kuvamateriaalia, ja kolmannenkin kerran kuvamatskut bittimaailma multa vei. No, neljännestä kerrasta oppii. En osaa sanoa, onko Marjan mäki, vuori tai jotain muuta. Puhun vaarasta, ei oo kuitenkaan vaaratilanteesta kyse. Mun mielestä katos mäet ovat sellaisia jotka ovat maximissaan 20 metriä korkeita, ja Marjan on ainakin 50-100 metriä korkea. Se on Splitin korkein kohta, eli jos haluttaa mennä sinne, suosittelen huolellista varustautumista. Muista siis vesipullo ja suoja. Varaudu myös ajalla. Sillä matkan varrella on eläintarha, jossa oon käynyt toistaiseksi vain kerran kauan sitten mutsin kanssa. Nyt tyydyttiin vain kujakissoihin ja vesipankkiin, ja voin sanoa että molemmat teki terää.

Ilman niitä pysähdyksiä ja vesipankkia olisin varmaan pökertynyt, ko jo nyt jalat olivat reissun jälkeen todella kipiät ja keho hiestä märkänä.