Rock On

2018/05/22

Uusivirta sekoitti mun pään



 
Tästäkin on jo muutama viikko, ja tässä sitä ollaan keritty käymään vaikka ja missä! Kiireiden vuoksi pääsin julkaisemaan tätä vasta nyt.

Asiaa olevien vappuselostuksien, oopperalaulujen ja työväen kuorojen jälkeen odotus palkittiin. Kahden vuoden tauon jälkeen sain kuulla Olavi Uusivirtaa (ja nähdä niitä energia-annosteluja) livenä. Kappaleet olivat aikalailla 6/5, ja veivät mut jopa trampoliinitilaan. Arvaten meno oli railakasta. Jopa niin railakasta, että makro sanoi sen jälkeen räks ja poks, joten uutta makroa (70-300mm) etsitään nyt halvalla tai/ja ossarimahdollisuuksilla.

Miselle oli mun keikkaseurana. Molemmilla oli vähintään kylmät varpaat, mutta kaikki oli sen arvoista. Se vappu oli sateinen, joten Senaatintorin meno jäi näkemättä ja takki märkänä menin lätyt käsissä kohti metroa. Jätän teidät taas kattomaan tätä videota...




2018/05/19

Kävin sitten lasten(mielisten) risteilyllä



Se oli siinä - kävelyn ja ihastelun osalta! Nyt on kuvien purkauksien aika, ja täältä tullaan!

Menomatkalla oltiin liiankin pitkään kannella, ehkä. Aurinko porotti taivaalta molempina päivinä, oli lämmin ja pärjäsin aika lailla koko matkan ilman pitkähihaista. Ainoastaan toisena päivänä mun piti viiletellä verkkatakissa. Lauloin molempina päivinä karaokea, toisena päivänä niin että ääni oli sitten käheänä. Molemmilla matkoilla nukuin huonosti, menomatkayönä nukuin vain pari tuntia - hyvä jos sitäkään. Kävin silti maissa, joista kerron lisää seuraavassa osassa. 

Paluumatkalla sain mukavan yllätyksen uintireissulta ko sirkustaiteilija alkoi esiintymään. Ei siinä auttanut muu ko juosta hytille ja hakea kamera. Se oli sopivasti alkamassa ko pääsin paikalle. Pitäisin sirkusesityksistä kyllä enemmänkin ellei osa sirkuksista suosisi eläimiä. Ne eivät kuulu sinne, vaan ne kuuluvat mahdollisimman luonnollisiin olosuhteisiin. 

Sain matkamuistoksi krääsän ja kuvien lisäksi rakkulaiset jalat. 
Laastari on komppis näissä tilanteissa.

2018/05/15

Tyylimatka, osa viisi: Kasvatusprokkis alkakoon

Heissan, tänään mennään Tyylimatkassa viiden vuoden taa. Edellisistä poiketen, aloitan faktoilla koska niitä ekoja kertoja oli aika paljon. Edellisiin pääsee tästä: 2008-09 // 2010 // 2011 // 2012

Vuonna 2013...
→ mie pääsin peruskoulusta (ja pääsin valmalle)
→ käytin enemmän Ask.fm-ää ko laki salli
→ värjäsin tukkaani (osittain) ekan kerran
→ bloggasin viimeistä kertaa vanhassa blogissa
→ aloitin tukankasvatusprokkiksen
→ aloin käymään Helsinki-päivän konsertissa
→ aloin hengailemaan kavereiden kanssa

Tyylini oli palautunut takaisin vuoteen 2011, mutta vähän normcorea lähempään pisteeseen. Tukkamallini on tosin vuoden 2010 tasolla, koska mulla alkoi kasvatusprojekti. Kuljin liian isoissa kledjuissa, oli sitten kesä tai talvi. Epävarmuus näkyi mun olemuksessa sekä ulkonäössä, olin painavimmillaan tuohon aikaan. Mutta vaikka olin hukassa ko pieni lapsi, niin jossain asioissa olen edistynyt. Musta on varsinkin loppuvuodelta säilynyt internetin maailmassa oikeita sen ajan mestariteoksia.  

Talvella mulla oli kaks toppatakkia, toinen oli petrooli ja toinen musta. Muutenkin olin suosinut petroolia sen ajan pukeutumisessa. Mulla oli petrooli villatakki ja mulla ois ollut myös pillifarkut, ellei niitten ainoa koko ois ollut luokkaa sitä kokoa mihin olisin mahtunut viimeksi skidinä. Käytin enemmän villatakkeja, koruja ja farkkuja ko nykyään. Ihkutin hirveesti avaruuskuosia, mutta en valitettavasti löytänyt muita kivoja avaruuskuosisia kledjuja ko niitä jotka olivat tietenkin liian pieniä sen aikaiselle ruholleni.



Usko tai älä, tää kuva ei ole otettu joulu- vaan maaliskuussa!


 
Nää kaikki kuvat ovat otettu huhti-toukokuussa. Lisääkin tyylinäytteitä olisi ollut, mutta eiköhän näillä eväillä päästä pitkälle. Olin suosinut kaikenlaisia kuvioita. Raitaa, eläinkuoseja, pääkalloa... mitä lienee. Muistan että tykkäsin Illuminati-kolmiosta ja Sugerskullista vain niitten visuaalisen ulkonäön vuoksi. Pääkalloista tykkään vieläkin, tietopakettia tosin viisaampana. Misellen ja muitten onneksi en viittä vuotta aiemmin löytänyt sitä illuminatipaitaa mistään. Pääkallopaita ja -hame löytyivät, ja se paita oli niin rakastettu että se on nyt aikalailla riekaleina. Harmin paikka. Ai niin ja olin olevani crazy cat lady.

Kesällä lopetin bloggaamisen vajaan vuoden ajaksi, koska se tuntui pakkopullalta. Mutta kuvia otin kyllä senkin jälkeen, julkaisin niitä muissa tahoissa kuten Ask.fm-ssä, FB-ssä ja silloisessa portfoliossa. Mutta on myönnettävä, otin 10 askelta taaksepäin mitä tuli kuvien julkaisuun. No mutta, onneksi hyvä määrä on säilynyt. Niin ko näkyy, tyylini oli aika normcore joten sen aikaiset päivän asut eivät olisi kiinnostaneet tyyliin ketään koska toppi ja pillifarkut -päivän asuja oli tuohon aikaan 20 tusinassa.


Loppuvuodesta mentiin aikalailla samalla menolla ko keväästäkin. 
Mitä nyt sisältöön tuli lisää valinnanvaraa, ja rannekorut jäivät vain viime vuodenvaihteen humputukseksi.

2018/05/11

Nyt on kirkkaita värejä luonnossakin


         

Nää kuvaukset ehkä ovat, ehkä eivät, viimeiset kuvaukseni Itiksenraitilla. Sillä kesän aikana aion asettua kodiksi uudelle mökille - ja se tarkoittaa uusia maisemia! Lisäksi kohta entisen mökkini jokainen oikoreitti on periaatteessa nyt työmaata, jokaikinen puu ja muu luonto pistetään sileäksi. Sinne tulee uusia asuntoja, niin ko olin spekuloinnut jo viikkojen, tai no kuukausien, päivät.

Nää säät ovat niin ihanat, etten malttaisi olla sisällä. Mun on siitä huolimatta kerättävä voimavaroja, koska tuttuun tapaan mä olen pidennetyn viikonlopun menossa. Vasta tiistai-iltana voin seuraavan kerran istahtaa tänne mökille. Hanami lähenee kovaa vauhtia, mutta taitaa käydä samalla tavalla ko pari vuotta sitten - kirsikankukat ottavat varaslähdön ja kukinta on aikalailla finito Millan-päivään mennessä.

Nää kledjut ovat aika kivat. Mahdollisesti toteutan ainakin osan asusta Maailma Kylässä -festavaaleilla. Koska miksei, olenhan tässä aika fashionista. Näytän näissä omasta mielestäni maailmankansalaiselta, jota tosiaan olenkin - moneen otteeseen jopa maininutkin. Trumpetit olivat kuumaa kamaa varhaislapsuudessani, kuten myös farkkutakit ja choker-topit. Ei näitä silloin ollut ko mie omaa nuoruuttani elin.