Rock On

2018/01/20

Kurkku kipeänä aamuun ankeaan


            
Elämä antoi mulle rutkasti kirpeitä sitruunoja tässä viime aikoina, 
mutta myös otettuja tai löydettyjä kuvamateriaalia.

En pyydä anteeksi sitä etten jaksanut mennä ns. kunnon kuvausreissulle. Mulla ei ollut mitään intoa eikä oikein asiaakaan. Mun oli pakko kasata päätäni, koska olo oli vaihteeksi tosi kurja. Heti herättyäni tiistaina olin erittäin hajamielinen, siitä tiesin etten tule tekemään tällä viikolla myday-videota. Tuskin kukaan haluaa kattoa kiukuttelua ja iänikuista valittamista. Sama pätee bloggaamiseenkin. Olin yksinkertaisesti erittäin väsynyt, olin levon tarpeessa. 

En ole vähään aikaan myöskään postannut luontokuvia. Päätin mennä noin 10 minuutiksi pihalle kuvaamaan lunta ja bokeh-valoja. Niin ko arvaattekin, vain ne lumikuvat sopi näitten muutamien tb-kuvien kanssa. Tyylimatkustelessa löydän samalla muitakin vanhoja valokuvia. En aio kuitenkaan vähään aikaan postailla tän jälkeen TB-kuvia (ellei niitä Tyylimatkoja lasketa

En myöskään tiedä sitä mikä on postaustahti lähiaikoina. Niin ko kerroin mun FB-sivuilla, mun läppäri on hajoamispisteessä. Sen kanssa kestää vähintään puoli tuntia kirjautua sisään ja seuraava puoli tuntia menee taas työpöydän latauksen kanssa. Ei kuulosta kivalta, eihän? Pyrin kuitenkin postaamaan vähintään kerran viikossa, vaikka mikä ois. Parastaikaa pelastan tiedostojani ulkoiselle kovalevylle, jotta voisin ihailla viime vuosien kuvia ynnä muita jatkossakin.

2018/01/15

Tyylimatka alkakoon: Tyttö lastenkengissä

Aloitetaan lukuvuodesta 2008-2009, ekalta vuodelta jolloin mulla oli kamera. 

Olin tuolloin 12-13-vuotias, tyyli vielä lastenkengissä. Inspiraation lähteinä oli lähinnä mukavuus, äidin vaatekaappi ja värisilmä sekä halpahallin vaatelaarit. Lisäksi kledjut olivat rikkinäisiä, lapsellisia ja pari kokoa liian pieniä koska ostin kledjuja vielä alkuvuodesta lasten/nuortenosastolta. Vasta 13 vuotta täytettyä siirryin aikuisten kokotaulukkoihin, tyylini kulmakivet tosin pysyivät samoina seuraavaan vuoteen saakka. Lempikauppani oli Seppälä, muualta ostin harvoin.

Viimeiset päiväni ilman kameraa. Olin tässä isotätini hautajaisissa. Kuulemma en ollut kovinkaan nätisti siellä, ja sen näkee mun pullaposkistakin...

Lasten kengissä koko likka. Toisessa kuvassa olin pulkkamäessä ja toisessa olin menossa Selloon. 

Olin suosinut värikkäitä kuviollisia toppeja ja huppareita etenkin loppuvuodesta.

Vielä kesällä tosin käytin myös vähän muutakin...

Mulla oli pottatukka, koska en enää jaksanut niitä pitkiä, mitä mulla oli vielä talvesta. Harmi että harva kuvista on enää tallessa. Muistan kyllä että monet pilkkasivat mun tyyliäni. En yhtään ihmettele miksi, olihan lapsille tarkoitetut lettipinnit aika harkitsematon päätös. Varsinkin koulukuvassa...

Millaiset tyylit teillä oli vuosina 2008 ja 2009?

2018/01/11

Valojen loisteessa jo viidettä kertaa

Edelliset osat: 2014 [ julkaistu jälkikäteen TB-postauksen muodossa ] // 2015 // 2016 // 2017


   


Yksi niistä "perinteeksi käyneistä" tapahtumista on nyt koettu. Jälleen kerran, joskin tää on jo kolmas kerta ko olin kaveriseurassa (ja neljäs jolloin en ollut yksin), viides kerta kaiken kaikkiaan.

Heräsin vasta neljältä iltapäivällä. Mentiin Miipan kaa kohti Espaa, jossa odotti Mikrogalleria. Siellä oli vähän kaikenlaisia töitä. Pidin siitä sessiosta eniten valopurkeista ja siitä sormileikkipatsaasta. Mentiin siitä numerojärkässä eteenpäin. Kerrankin olen nähnyt kaiken mahdollisen, mitä esillä oli. Eteen tuli niin vaporwavea, neongraffiteja ko valotettuja valokuvia. Joukossa oli työ, jonka tekijän tiedän tai oikeastaan tunnen entuudestaan. Ne olivat niitä hyviä töitä. 

Tänä vuonna ei ollut mitään buuaamisen arvoisia töitä, mutta joukossa oli niitäkin töitä joittenka funktiota en yksinkertaisesti tajunnut. Onneks niitä oli vain tyyliin pari. Mutta kierrätetty taide oli järkytys ainakin mulle, mutta ymmärrän senkin koska kävijöiden joukossa on niitä pieniä lapsia vanhempineen ja ensikertalaisia. (sekä turisteja tottakai)



     

Kierrätystaiteet sijaitsivat Koulupuistikossa. Siellä oli edellisiltä vuosilta (ainakin 2012 & 2014) tuttuja töitä. Vieläkin muistan sen ko kuvasin niitä iskän perunalaatuisella digikameralla *nauraa*, ja laatu oli sen mukainen. Pari vuotta myöhemmin kuvasin rippilahjakameralla, joka oli kanssa laatua peruna. Päätettiin reissu Tuomiokirkkoon, jossa on ollut melkein vuosi jotain. Vain vuonna 2015 siinä ei ollut tulishow'ta kummempaa. 

Vaikka siellä oli kylmä viima, siellä ei ollut niin kylmä ko edellisinä. Pärjäsin mainiosti "lokakuunlopun" tyylisesti pukeutuneena. Kädet olivat tottakai kohmeessa ko jääkaapissa olleet nakit, mutta mun pitkää kai niellä se totuus, että joko lämpimät kädet tai hyvät otteet. Arvaa kumman mie sitten valkkasin...






     

Muistoksi jäi 400 kuvaa, joista parhaat tulivat tähän postaukseen. 

Lisäksi kuvasin videopätkiä ylläolevaa videota varten. 

2018/01/07

Unirytmini on kieltämättä mielenkiintoinen


     

Uusi vuosi, uusi unirytmi - niin ko mun nettikaveri sanoi kuutisen vuotta sitten. Tää vaan ei ole enää mitään uutta, siis tää valvominen, mutta se ei ole enää normaalia mennä joka aamu nukkumaan vasta silloin ko muut kääntää nokkansa kohti duuneja ja kouluja - tai jopa sen jälkeen. Kai siksi kirjoittaminenkin töksähtelee...

Ekat kolme päivää olivat ns. normipäiviä, eilen suuntasin kohti Flamun leffateatteria. Tänään, tunnin päikkäreiden ja useiden tavaroidenmetsästysten myötä käänsin nokkani kohti Kiasmaa, niin ko suunniteltiin. Viikonloppu oli ja on edelleen menorikas, joten seuraava vapaapäiväni tulee olemaan vasta tiistaina tai torstaina - ja kaikki tää riippuu omasta jaksamuksestani...




Kaikella rakkaudella,       

2018/01/03

Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät


     

Se oli sitten siinä. Vuosi 2017 vaihtui vuoteen 2018, tuttuun tapaan esityksien, ihmismassojen ja ilotulituksien keskellä. Artistivalikoima oli odotettua parempi, siitäkin huolimatta että olen nähnyt Anssi Kelan jo ties kuinka monetta kertaa. Olen monet kerrat laulanut Millasta ja vuodesta 1972. Anssi veti myös sen uutuusbiisin, en vaan tiiä sen nimeä. Reino Nordin ja Erja Lyytinen olivat ennennäkemättömiä artisteja. Kiitokset myös DJ Orionille hyvän tapahtuman aloituksesta. En tiedä yhtään mitä Erja Lyytinen veti mutta hyvältä kuulostaa. Reino Nordinin Kato mua silmiin vaikuttaa myös hyvältä kappaleelta, olen tainnut kuulla sen joskus radiosta. Esityksen kaarti päättyi Anssin ja Erjan coveriin Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä -kappaleesta. 

Ilotulituksien kuvaaminen oli haasteellisinta ikinä. Tällä kertaa tein myös videokoosteen tapahtuneesta. Tästä videosta lähtien alan käyttämään introa mun videoissa. Tää vuosi tuo niitten vakkaritapahtumien lisäksi uusia seikkailuja, seuraavat yli 10000 kuvaa ja 400-500 juotua jääteejuomaa. Tää vuosi tuo myös haasteita, uusia musiikkilöytöjä ja muitakin löytöjä ja hankintoja. Poistun aikanaan tästä vuodesta 22-vuotiaana, useita kokemuksia rikkaampana.