Rock On

2019/01/30

Tää on nyt aivan naurettavaa jo


Ai jai jai nyt jälleen kerran tän elämän kanssa.

Huono olo on vain jatkunut sykleissä, eikä ihme. Nää ainaiset lumipyryt raastavat salee sunkin hermojasi. Ainakaan meilläpäin ei ole aurattu niitä kuuluisia jalkakäytäviä, jonka takia aion kulkea ajotien reunaa niin kauan kunnes ne mokomat [lumet] ovat poissa sieltä. Mie en asu ok-talossa enkä myöskään oo töissä Starassa enkä ees omista lumikolaa, joten ei ole kyllä mun tehtävä tehdä sitä työtä. Tosin oon ollut muutenkin niin hermoraunio, että ne saastat menisi lähinnä sinne minne ne eivät kuuluisi. 

Tarviin just nyt jonkun alustan jonne purkaa tätä ketutusta. Voisin purkaa tunteitani vielä rumemmilla sanoilla. Mutta en viitti, koska olen päättynyt some- ja koulukiusatuksi vuosina 2007 - 2016 välisenä aikana, ja tämä on vain niistä ajoista jolloinka sitä on enitenMua pelottaa. Mun on pakko vähentää Tyttistelyä kerran viikkoon ja sama pätee koulussakäymiseen. Muuten päädyn hullujenhuoneeseen. Tosin saan tällöin turvalukot, puhtaat lukot ja kolme ateriaa päivässä. Onneksi hevimetalli on keksitty, ei tätä paskaa kestä muuten. On vain ajasta kiinni, milloin ne ilmapallot poksahtaa. Oon tokin tehnyt muutakin, mutta siitä ei täällä puhuta.


Oon aivan lopussa.
Puhun muista juttuloista sitten parempana hetkenä. Hyvää yötä, huomenta tai ihan mitä vaan - toivottavasti teillä menee paremmin.



.

2019/01/19

Tää on mun elämä ja mie torkutan jos tahdon niin



Se on okei myöntää asia ko kirjoitus- tai kamerankantohalua ei kertakaikkiaan ole viime aikoina ollut, nääkin kuvat ovat muutaman viikon takaa. Mulla on ollut elämää, ilman kameraa tosin. Kirjoitinkin jo Pärstälootassa, että mun molemmat Kittini ovat kokonaan rikki ja uutta Kittiä ei näillä näkymin tule ennen kevättä (tai kesää). Menin nyt taas täydellisesti tunteiden vuoristoradan kyydissä koko tän alkukuun. Mua on kiinnostanut vain ja ainoastaan nukkuminen ja komppisten kanssa hengailu (lue: shoppailu). Missä on jarrumiehet, ko niitä tarvittaisiin? Tässäkin vuodenvaihteessa olen porskuttanut museoiden ja muitten tapahtumien kaduilla ja kujilla. Sekä ostareilla, mulla on vaatekaappi nyt aikalailla toistaiseksi kokonainen. Miks silti menen vaatepuljuille, vaikka en tarvii yhtäkään uutta vaatetta vaan uuden Kitin, kovalevyn ja kamerajalustan? No, koska mulla on ne samat himot ko silloin 17-vuotiaana. Ihan oikeesti, mun pitäisi kasvaa aikuiseksi. Tiiän, se on hitokseen vaikeeta.

Olen hitokseen kyllästynyt tähän ulkoasuun, joka on kulkenut samoilla tiimoilla (vaikkakin eri bannereilla) vuosien päivät. Koodaan uutta ulkoasua, jonka teossa kestää mukava tovi. En halua kiirehtiä, koska sellainen touhu vaan syö motivaatiota. Paree hioa sitä rauhassa, nopealla hyysäämisellä ei saa mitään aikaan. Vaikka kuvailu ei tule onnistumaan niillä seteillä mitä yleensä, niin täällä porskutan! Nähdään toivottavasti aiemmin ko parin viikon päästä.


2019/01/08

Näistä valojuhlista on tullut jo perinne

       


Tämäkin vuosi vaati kaksi kertaa jotta oisin voinut sanoa nähneeni kaiken, koska ekalla kerralla tuli teknisiä - (kamerasta loppui akku), ihmisryysis- (avajaispäivänä on tottakai eniten kävijöitä) ja fyysisiä (mun päätä alkoi särkemään niin kovaa, että tunsin sen tinnutuksen) ongelmia. Näin vain parhaaksi että tulisin paremmalla ajalla arki-iltana. Ja niin tulin, miksi jättäisin ihasteluni ja osanottoni puolitiehen. Tuo kokonaisuus ois saanut olla parempi. Tietty keski- ja loppupäässä oli hyviä teoksia, mutta varsinkin Sanomatalon näytölle tehty oli meh. Se oli niin meh, ettei mua kiinnostanut ottaa siitä kuvaa kahta enempää. Onneksi niitä ennen nähtyjä ei ollut niin paljoa niin ko viime vuonna.

Samalla ajattelin neljän rakastetun vuoden jälkeen pyhittää nykyinen kamerani, tonnikakssatanen, vihdoin viimein vähemmälle käytölle. Suuri osa sen kameran kuvista ovat silmissäni nykyään perunatasoa, eikä järkkärikameroiden kuvien laadun kuulu olla sellaista. Joten tästä lähtien, se menköön se vaan video- ja päivänasukuvauksissa, kunnes saan sen videokameran ja itselaukaisimen. Onkin jo korkea aika mennä uusille leveleille. En ala kertomaan historiikista sen enempää, koska siitä olen puhunut jo vuosi pari sitten. Ja saman toistohan on kanssa aika meh. Sen sijaan mietin, että tää ulkoasu tarvii vähän freesimpää ulkoasua. Turkoosilla ollaan eletty täällä jo vuosien päivät, joten oisi jo korkea aika uuteen väriin, uudennäköiseen ulkoasuun.

Ja jos LUX -valofestarit ovat syystä tai toisesta hepreaa, niin: 
Kaikki julkaistut LUX-postaukset löytyy täältä.

P.S. Vielä kerkiää, LUX -valofestarit ovat vielä tän ja huomisen päivän!



2019/01/05

Lumimyrskykään ei dropannut tätä tunnelmaa


    
Vähän kuvakatsausta ehkä epävakaisimmasta uudenvuodenjuhlasta ikinä, tuo sää puhumattakaan artistikatsauksesta ei ollut kuvailtavissa muulla tapaa ko melankolisuudella. Vaikka nyttemmin otin selvää Vestan tuotannosta ja todennut osan siitä Lohtulauseita -albumin biisilöistä hyviksi - niin ei tällainen rauhallinen, melankolinen tai vetäytyvä musiikki oikein sovi uuden vuoden juhliin. Lööppilöistä olen saanut myös kuulla vaikka ja mitä roskaa tästä show'sta, valituksien johdosta mun oli pakko sanoa omat sanani Twitteriin(jota en käytä niin paljoa koska olen enemmän tällainen visual artist)

"Mielensäpahottajille tiedoksi: Luontoäiti on voittamaton, hälle ei voi YLE, Stadi tai kukaan tai mikään muukaan maan päällä oleva mitään. Tiedän, että siellä on joku joka näitä säitä säätelee. Menköön sinne valittamaan."
⎼ kirjattu 2019.01.01.


En vielä ole puhunut Vesalasta, tulishowsta (joittenka esiintyjät näin jo Redissä) tai huonosti menneistä ilotulituskuvailuista, kiitos huonon sään jonka takia sain pelätä tyyliin koko kuvaussessioiden ajan milloin mun kamera ja obut hajoaisivat. Lisäksi sain hypotermian siellä sormiini sen verran pahasti, että ihme että pystyin pitämään edes kahvelia kädessä. Vesala oli tota noin jees, mutta toivon ensi uudelle vuodelle parempaa keliä ja artisteja kiitos. Eikä nää luovat jutut, kuten kirjoittaminen tai /ja piirtäminen, muuten ole ottaneet oikein tuulta alleen muuten ko pakosta. Ei kyl kouluunpaluukaan, joka odottaa sitten taas parin päivän päästä. 

Mikä mua oikein vaivaa...? Burn-out? Masennus? Jo kuudetta (seitsemättä?) uutta vuotta peräkkäin sekaisin mennyt unirytmi? Tyhjän paperin kammo? Vai yksinkertaisesti se, että juuri kukaan ei enää lue näitä blogeja? 

Mutta kaikesta paskasta huolimatta tunnelma oli mun ja Miipan kohdalta todella chilli, varsinkin DJ Orionin järkkäämät etkot olivat ee-haa-nat. Kiitos hälle tunnelman nostatuksesta.