Rock On

2016/09/30

Kaikella on jonkunlainen loppu

VAROITUS: Tämä postaus tulee sisältämään kuvia, jotka eivät sovellu perheen herkimmille.













Tää viikko on ollut tähän mennessä suht rauhallinen pitkästä aikaa. En ala selostamaan siitä sen enempää, perus nukupommiinpäiviä, omanelämänsätiskijaanaelämää ja hölökohtaisia juttuja, jotka eivät tänne musajuttuja lukuunottamatta tosiaankaan kuulu.

Koin tarpeelliseksi lisätä nää kuvat samaan postaukseen, koska kävin viime viikonloppuna Roihikassa pitkästä aikaa med mun iskä ja huomasin mun entisissä hoodseissani paljon muutoksia. Pari korttelia sieltä päätyy purettavaksi Martinkeskuksen tapaan, josta ekat kolme kuvaa onkin otettu. Surullista sinäänsä, että niiden kohtalo on mikä on. Toisaalta lapsuuteni leikkipuistotkin ovat pistetty uuteen kuosiin sen jälkeen, ko mie olen iältäni kasvanut jo niiden mestojen ohi. Ajat muuttuu, mie muutun, samoiten mestat... ja mun tehtävänä on hyväksyä se. 

Ensi viikosta tulee aika menorikas. Maanantaina Tyttistä, tiistaina Korkeasaarta med Miipa, torstaina Tyttistä (jos on aikaa) ja perjantaina yksityistilaisuuteen Lintsille... Jonakin päivänä mun nimeltämainitsemattoman kaverinkin pitäis tulla meille hakemaan vihdoin ja viimein sen piirustuksensa pois, sillä niiden paikka ei ole täällä, vaan hänen mökillä. 

2016/09/28

Martinkeskuksen jäähyväiset





Olihan se ihan kiva tapahtuma. Sir Elwood Duo oli tosi jees ja saihan mun musakirjastokin pari uutta biisiä; Tuulen pojan ja Luulosairaan. Tosin jälkimmäinen oli Wigwamin kappale, toinen taas oli Sir Elwoodien tuotantoa. Muita en jäänyt katsomaan. Olisin voinut tietty olla pidempäänkin, jos en olisi ollut paikan päällä karmeassa päänsäryssä, flunssaisena, kameran muistikortti täytettynä ja kännykän akku tyhjennettynä. Mutta nyt vuodatukset sikseen, sillä jätän teidät nyt kattomaan keikkataltiointia, ja halutessanne voitte käydä kattomassa mun muitakin videoita. 


P.S. Katutaidetta Martinkeskuksesta pääsette ihailemaan viimeistään ensi viikolla!

2016/09/26

Minä ja mun lapseni



Heissan, tänään kerron teille lapsistani eli kameroista vähintäänkin lyhyesti, mitä mulla on ollut vuosien varrella. Mulla on ollut nykyisen lapsen lisäksi 3 Canonin pokkaria, halppis vedenkestäväkamera sekä 1 Olympuksen pokkari ja puolijärkkäri mun nimissä. Loput kamerat, kuten Lumix, olivat mun faijan - tai sitten ne olivat kännykkäkameroita. Kerron tarkemmin niistä, jotka ovat vielä hengissä. Niitä on nykyisen lisäksi yksi. 

"Kuolleista"  / hukkuneista kameroista: Sain joululahjaksi vuonna 2008 ensimmäisen kamerani. Se hukkui viikko ennen 13-vuotispäiviäni... sitten sen pikkusisko tuli mulle vuonna 2010, mutta se koki karun kohtalon muutamia päiviä ennen Kroatian-reissua. Sen jälkeen mä sain äidiltä Olympuksen pokkarin, kuvia siitä kamerasta mm. tässä postauksessa - sitten seki päätti elämänsä, tällä hetkellä Märkiön leirikeskuksessa. Mutta nyt kameraan, jonka sain rippilahjaksi...

...joka siis oli Olympuksen lelujärkkäri. Havittelin järkkäriä jo silloin, mutta faija ei suostunut auttamaan hankkimaan mulle sellaista. Ja koska mä olisin muuten tuhlannut rahani vaatteisiin, niin päätin ostaa sellasen "leikkikaverin", joka nykyään sinnittelee viimeisiään mutta on kuitenkin vielä hengissä. Takaluukku on jesarin varassa, mutta on muuten kunnossa. Haenkin joku päivä rautakaupasta teippiä juuri tota pölvästiä varten, että voin käyttää sitä vielä vuosien päästä. 







...koska mä rakastan noita efektejä mitä tää mun esikoiseni sisältää. Kalansilmä, punk-efekti, neulansilmä... mutta ehdoton suosikkini on heijastus! Tää oli eka oma kamera, jolla valokuvasin muutakin ko niitä kukkapenkkikukkasia ja selfieitä. Ensimmäisen kerran hän pääsi ahkeraan käyttöön Vuosaaressa, mutta ekat julkaistut kuvat siitä reissusta ovat vuoden 2012 lomareissulta. Siitä lomasta yleisesti tässä, kujakissaspesiaali taas tässä.




Tässä hyviä esimerkkejä Heijastus-efektillä. Kaikista kuvista olen muokannut vain sen verran, miten mä useimmitenkin muokkaan. Eli hienosäätöä ja mahdollisesti rajaamista. Siitäkin teen oman postauksen joskus, mutta en tänään enkä varmaan lähipäivinäkään...

Nykyinen kaunokainen on hankittu ahkeran pullojenmetsästysten palkintona. Ensimmäinen postaus nykysen kameran kuvilla pääsee tästä linkistä. Sen hankkiminen oli vuoden 2015 kohokohta samalla tavalla, ko tän vuoden kohokohta taas on oma pieni pahvilaatikko. Nykyistä kannan mukana miltei aina, samaan aikaan ko tää rippilahjakamerani on lähinnä kodin hupivarusteena ja varakamerani samoin, jonka kävin hankkimassa aikoinaan vuoden 2015 Helsinki-päivää varten.

2016/09/21

Donitsivuoressa


Ah, kuinka rakastankaan ruskaa. (ja villiomenoita)






Aina lehtien sivuilta, edestä ja takaa // 
loistaa pari oman tien kulkijaa









...jotka sitä todellakin ovat.
Kiitos Miipa mun omakuvista

2016/09/18

Maalattuja kasvoja ja vähän muutakin







Viime viikolla kävin Lintsillä ja chillasin läpi viikonlopun kaverin luona. Kävin myös koiranäyttelyssä, mutta lisään ne kuvat sitten loppuvuodesta, aloitin kuvien keräilyn hyvissä ajoissa jotta voitte sitten ihailla niitä silloin. 

Tuliko muuten mieleen mitä projektia varten?



Tällä viikolla kävin taas Pasilan kirjastossa. Nyt on yksi tavoite täytetty, tosin olin vähän liiankin innoissani paikan päällä. Välillä mietin pitäiskö mun olla enemmän kotona relaamassa, nimittäin olen ollut viime aikoina erittäin väsynyt, viime aikoina silmät ovat puolitangossa jo ennen puoltayötä. Joku päivä löydän itseni laulamasta Sevetin rannalta (no ei nyt vaiskaan, eihän mul oo autookaa...)

Ai niin. Meinasin unohtaa kertoa sen, että näin viime yönä unta. Oppilaina oli lähinnä mun mielikuvitushahmoja, ja ne eivät juurikaan olleet kolttia. Kaksi niistä oppilaista olivat keskieurooppalaisia. (tai itä-) Ennen kevättokarijakelua oli jonkunsorttinen esitys, jossa aika moni oppilas näytti taitojaan. Niiden taustanauhoina oli mm. Antti Tuiskua. Muun muassa uima-allasta ja tramppaa on käytetty. Unen lopussa 200 tuuman TV-ruudusta tuli Simpsonit ja kaksi rullaluistelevaa kolttanaista jakeli kevättokareita niille oppilaille. Kolmas jutteli niille oppilaille tyyliin "Miltä tuntuu ko kesä alkaa?". Taustalla oli soinut Blu Cantrellin Breathe

Löytyykö muita joilla on suht harvinaiset kiinnostuksenkohteet?

2016/09/16

Kissojen Yö














Se  oli ihana tapahtuma. Menin sinne kolmatta kertaa viime perjantaina, edelliset kerrat olivat vuodelta 2013 ja 2014. Kumpikaan niistä ei välttynyt ilman draamaa, koska menin niillä kerroilla iskän kanssa. Viimeisin kerta oli niin riitainen, että päätin suosiolla jättää kyseisen tapahtuman seuraavalta vuodelta väliin. Mutta nyt menin metro-pyöräkombolla paikan päälle. Ilman iskää, ilman äiskää, ihan yksin. Ja se kannatti. Sain olla rauhassa, välillä on kivaa kiertää ja kaartaa näitä tapahtumia ilman että tarvii kattoa kenenkään perään. Ja mikä parasta, pyöräni selvisi siitä ilman mitään ruhjeita.

Muistakin ko kisseistä olen ottanut kuvia, mutta niistä julkaisen matskua vähän myöhemmin.