Rock On

2018/09/30

Valolla leikkimistä Kalasatamassa


Kolme tuntia liian ajoissa haukkana paikalla, hemmottelin tätä ennen pestopastalla joka oli kaikki sen väärti. Oli niin hyvää pestoa, että vois mennä haukkana hakemaan itelleen pestoa - ja tehdä se pestopasta ite. Vähintään hyvää (silmän)ruokaa oli tämä valoesitys. Mitä nyt kuuluttajan äänestä joka muistutti liikaa Maikkarin kuulutusääntä. Esitystä ei saanut videokuvata. Olin vaan että miii-täh, onneks en ollut faijan paskalla digikameralla liikenteessä. Vaikka mun "tonnikakssatanen" alkaakin näyttääkin ikääntymisen merkkejä, siitä huolimatta se toimii paremmin nyt ko se halppis uutena. Ei mulla täs kai muuta. Tuon jälkeen menin Rigen luo "jatkoille" korttia pelaamaan. Lopulta olin mökillä vasta aamuyhdeltä.

2018/09/23

Redi on nyt "redi" ostoshysteerikoille


 

Usko mua jos sanon että Redi on vähän erilaisempi ko monet muut ostarit täällä Stadissa. Tavallaan hyvällä, tavallaan huonolla... mutta nyt asiaan. Ekan kerran kävin siellä melkein heti ovien avattua, varttia yli yhdeksän aamusta. Mun purkautumishuoneeni on muuten nykyään aika lähellä tuota uutuusostaria, joten arvaten en voinut vastustaa kiusausta. Sen jälkeen olen käynyt siellä pariin otteeseen. Avajaisten kunniaksi pohjakerroksessa esiintyi mm. Ricky-Tick Big Band, joka oli mulle uusi tuttavuus. Hyvää settiä (tosin miehän miltei aina sanon näin, 90% nähdyistä bändeistä ja artisteista ovat hyvää settiä) ja harmikseni näin vain puolet siitä setistä. Niin tätä mun tuuria, mut joo. Kyseinen bändi muuten julkaisee ensi viikolla uuden albumin - eli jos kiinnostuitte RTBB-stä, käykää kuuntelemassa! Tää on btw näitä yksi näistä Palefacen prokkiksista. 

Nyt itse ostariin. Ehdoton miinus on sokkeloisuus. Erittäin huono juttu tällaiselle olemattoman suuntavaiston omistajalle, joka tarvii Google Mapsia jo tyyliin kotikadullaan. Olen eksynyt lukemattomia kertoja mm. etsiessäni oikeaa metrolaituria tai kattopuistoa. Haluamien kauppojenkin löytyminen oli kovan työn takana. Mutta sokkeloisuudesta huolimatta kahden kolmen käynnin jälkeen mun muistikuvat muistavat millaisesta ostarista on kyse. 

Kovan työn takana löytyy myös nämä boonukset, plussat, ynnät... rakkaalla lapsella monta nimeä. Harvassa ostarissa on kattopuisto, joka tosin oli aika kliininen makuuni. Kuitenkin toikin puisto oli viihtyisä Jätkäsaaren Verkkokaupan vastaavaan. Mutta ei toi todellakaan voita niitä oikeita puistoja, mitä esim. Aarrepuisto, Kirsikkapuisto ja Japanilainen puutarha edustavat. Ehei. Mutta siksi en kutsukaan näitä kattopuistoja pelkiksi puistoiksi. Toinen, tai toiset, plussa ovat kauppojen ja kahviloiden laaja valikoima. Olen tavalla tai toisella löytänyt jo lempikauppani, kaikesta tästä labyrinttiefektistä huolimatta...


2018/09/18

Sä oot se joka päättää - kuuntele itseäs



   
"Minne ikinä vie elämäs tie
Älä anna tän tilaisuuden luisua käsistäs
Muut puolestas säätää mut sä oot se joka päättää
Kuuntele itseäs"
─ Pikku G & Jenni Vartiainen - Kuuntele itseäs


Se on okei myöntää se totuus, että olen ollut todella väsynyt viime aikoina. Suurin osa perjantaista meni koomassa, niin koomassa että nukuin suuren osan lauantaista. iik!Week teki ehkä tehtävänsä, tosin jo aiemmin mulla oli ns. bensat vähissä. Univelkaa kerkesi taas kertymään, ja sitten sitä taas alkaa kertymään. Ei ole nyt aikaa eikä voimia arkisin mihinkään ylimääräiseen. Viimeviikkoiset grillibileet, Kissojen Yö ja muut kivat jutut jäivät kaikki väliin sen takia, koska en jaksanut tehdä muuta ko nukkua. Ja samalla tajusin, että enää ei pelkät yöunet riittänyt. Kaikkeen ei ole pakko suostua, mun on kuunneltava myös itseäni.

Onneks on kuitenkin niitäkin päiviä, jolloin on voimia taskussa. Ilman sisukkuutta, jaksamusta ja malttia tätä reissua ei olisi syntynyt. Miltei heti ko tulin "rikospaikalle", alkoi satamaan. Löysin onnekseni läheltä katoksen ja odotin siellä, kunnes sade loppui. Otin mukavasti aikaa tuon [puiston] tutkailuun, koska juuri tuo puisto on tän hetkinen lähipuistoni. Vasta sieltä lähdettyä sain tietää, että tälläkin puistolla on nimi, Aarrepuisto, ja tässä puistossa on laajalti kasvivalikoimaa. 


2018/09/13

Puhutaanko vähän vaatteista?



Synnyin "sopivasti" pikamuodin aikakauden alkuun, ja se valitettavasti on näkynyt munkin vaatteiden kulutuksessa. Kuitenkaan ne eivät koskaan roskiin ole päättyneet, vaan UFF-n laatikkoon. Läpi lapsuuteni ja nuoruuteni olen etsinyt sitä oikeaa tyyliä. Skidinä kuljin joko vanhanaikaisissa, rikkinäisissä tai liian pienissä kledjuissa. Teininä tyylit taas vaihtuivat ko sukat; milloin sitä kuljin massateinin tyylillä, milloin taas olin ko pahemman luokan poikatyttö. Kirpparit olivat siihen aikaan mielestäni saastaisia mestoja, jonne meno hävetti. Tosin, mua hävetti mennä moniin muihinkin vaatepuljuihin koska mulla oli siihen aikaan erittäin huono itsetunto. En kehdannut mennä niihin, koska "mulle naurettaisiin jos mulla olisi kirppiskledjuja" ja "vain uutena löytyy kivoja kledjuja". Ironista sinäänsä, mullei ollut siihen aikaan ketään keittenkä kaa oisin hengaillut. Äitini mielipiteillä oli tosin vaikutusta, hän ei oikein ole kirppisihmisiä vaikka hän muutenkin onkin ns. ekohippi. 

Ite olin parikymppiseksi saakka himo- ja tunneshoppailija, aika lailla siihen saakka kunnes muutin omilleni ensimmäiselle mökilleni ja vähän päälle. Sitten vaatteidenostelut vähenivät, vaikka ulkonasyömisriippuvaisuus jäikin. Aika lailla viimeisen lukuvuoden aikana aloin heräämään todellisuuteen - siihen todellisuuteen että olen jämähtänyt vuoteen 2016 niin käytökseltä, rahankäytöstä ko hiustenväriltä. Tajusin tän jo syksyllä, mutta kaikki tämä eskaloitui viimeistään tammikuussa ko rahani loppui ja olin suurimman osan viikosta yksin.



Tänä vuonna aloin karsimaan kledjuja kovalla kädellä, ei siinä ettenkö olisi veivannut niitä hyväntekeväisyyteen jo aiemmin. Hyvänä esimerkkinä vuosi 2016, jolloin Tulivuoren -mökiltä seilasi eteenpäin peräti kuuden ison muovipussin edestä kledjuja ja kenkiä. Käytän metodia "jos vähänkin tuntuu, ettei tää tunnu enää hyvältä - luovu vaikka se olisi vaikeeta". Aina tää ei toteudu, mutta useimmiten kyllä. Luopuminen on välillä tuskallista, välillä suoranainen helpotus - vähän niin ko nostais painavan repun pois selästään. Vaihtobileet ovat hyvä tapa sanoa hei hei vanhoille rytkyille. Hyväntekeväisyydellä on tottakai hyvä ratkaisu, mutta niitten UFF-n lootien pitäisi olla ns. viimeinen ratkaisu.

Ihan vaan siksi, koska ne kledjut eivät mee hyväntekeväisyyteen vaan UFF-n myymälöihin. Olen nähnyt yksi marraskuinen iltapäivä mun vanhan nalleni Itiksen Kierrätyskeskuksessa, yhtenä heinäkuisena päivänä puolestaan vanhan tuubitoppini Itiksen UFF-ssa ja yhtenä päivänä jonkun jätkän päällä puolestaan äitini vanhan svetarin. Ihan ko mie en tajuaisi näitä asioita. Se etten loista näissä ÄO-n kotitesteissä ei tarkoita ettenkö tunnistaisi tavaroita ja kledjuja jotka olivat joskus meiän. Mulla ja mun komppiksilla on kledjuja jotka olivat joskus jonkun muun. Ja näin taitaa olla monella teistäkin.



Se on okei ostaa kirppiksiltä. Erittäin okei itseasiassa, koska mie en ainakaan haluaisi tukea noita ahneita ketjumyymälöitä eikä mulla ole toistaiseksi varaa niihin eettisesti tehtyihin kledjuihin. Kattokaa kledjujenne valmistusmaita. Onko siellä Made in Bangladeshiä? Jos ostit käytettynä tai kauan aikaa sitten asiasta oppineena, saat asian anteeksi. Omastakin vaatekaapista löytyy epäeettisesti tehtyjä kledjuja, jotka ostin kaksinaamaisena ja erittäin epävarmana teininä. Sitten sain aikuisiällä tietää että Bestsellerin ja H&M-n myymälät polttavat niitä kledjuja, joita ei saada myytyä ja joita kaiken lisäksi tehdään kurjissa olosuhteissa. Siihen loppui Menkkahaukasta ostelu ko seinään.


2018/09/07

Ois tää yö voinut mielenkiintoisempikin olla

    

Terveisiä Tylsyy... ei ko Taiteiden Yöstä, omalta kohdalta viidensistä!

Turhaan yritin karaokeen, glitter-pajaan ja melkein myöhästyin kylpytaidetyöpajastakin, mutta kaikesta huolimatta sain kuitenkin muistoja tästäkin illasta. Enemmän niitä tosin tuli pullojen muodossa, koska tän vuoden Taiteiden Yö oli viime vuoteen verrattuna miltei tylsä kokemus. Syitä on parikin miksi se ei voittanut vuosien 2014 ja 2017 "öitä". Sen huomasin jo silloin ko suunnittelin tätä reissua, mielenkiintoisia juttuja oli viimevuotista vähemmän. Mikä pettymys, ko hyvät jutut olivat laskettavissa lopulta vain yhden käden sormista. Mikä tuuri, että sain hyvän potin Senaatintorille jätetyistä pulloista ja lisäksi törmäsin yhteen tuttuun illan päätteeksi. Mikä askelmäärä, ko illan jälkeen jalat huusivat hoosiannaa tän illan jälkeen niin kovaa, että käveleminen ei mökille saapumisen jälkeen enää onnistunut. 

Jospa ens vuonna sisältäisi enemmän kivoja keikkoja underground-artisteineen, koska juuri sellaiset ovat ne mun juttu. Lauantaina elikkäs huomenna ollaan sitten Stoan Taidekahvilassa, siellä ollaan taiteilemassa taas iltapäivästä. Tervetuloa, jos haluat omakuvan itestäsi!