Rock On

2018/12/31

2018, toit mulle kokemuksia mutta myös lokaa niskaani



 

Vuoden 2018 tavoitteina oli käydä niin monessa tapahtumassa ko pystyi. Kaikki ns. perinnetapahtumat eivät toteutuneet, ja lisää on tippumassa, mutta tilalle on tullut monta uutta. Lisäksi mun tavoitteena oli tutustua myös uusiin artisteihin, ja sekin toteutui. Täytettä on tullut myös siihen mennessä olleille "yhden hitin ihmeille". Myös tänä vuonna on reissuiltu, ei niinkään kotimaassa mutta ulkomailla. Kahdesti Ruotsissa, yhdesti Virossa ja kerran pidemmällä keikalla Kroatiassa. Kyllä nyt voi sanoa että reissukiintiö on täytetty.

Hyvinvointi oli tänäkin vuonna aika vaakalaudalla, mutta tämä vuosi tullaan muistamaan menorikkauksista ja varsinkin keikoista jotka veivät ajatukseni edes vähäksi aikaa muualle. Tämä vuosi opetti myös, että jos se ja se festari tuo vaan pahaa mieltä - niin tekee sellaisen palveluksen ja karsii suosiolla sen veke. Joten ensi vuodesta lähtien Helsinki-päivän konsertti jää väliin. Ensi vuonna aion jättää myös nämä huumeluolat väliin, ja keskittyä muuhun.

"Katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan"
- Elastinen - Eteen ja ylös




...alkoi hukkuneella hanskalla Kansalaistorilla, joka sittemmin päättyi remonttiin. Se oli yhtä hämärä kuukausi, ko mikä sen aikainen sää ja maa tuppasivat olemaan. Lux-tapahtuman jälkeen kuvaamisen kiinnostus lopahti vähäisen kuvausajan ja -paikkojen myötä, eikä yli viikon mittainen räkälenssu ainakaan parantanut asiaa. Tilannetta ei parantunut myöskään se, että pitkään palvellut läppärini hajosi nyt kokonaan. Tää oli vaan alkua, joka eskaloitui pari kuukautta myöhemmin.

Lisäksi unirytmini oli aivan kärrynpyörällä, ja se vaikutti mun arkielämään.

Kuukauden biisi: Problems? ⎼ Ilta kadulta poissa
Tammikuun luetuin: Kato mua silmiin ja sano...
Suosittelen lisäksi: Tyylimatkat osa yksi ja kaksi




...kirkonrottaelämäntyylistä huolimatta muistetaan suhteellisen hyvänä kuukautena, varsinkin edelliseen ja seuraavaan kuukauteen verrattuna. Ystävänpäivä, kiinalainen uusi vuosi... you know. Sain uuden hiusvärin ja järkevänmallisen mallin viimevuotisen kynimisen jälkeen, jonka takia kuljin huivi päässä ja päivänasukuvien ottaminen ei oikein napanut ennen tota päivää. Blondi pohjaväri oli loihdittu niin hyvin, että viihdyin siinä värissä aina kevääseen asti. Kasvoin ulos Reaktorista, sen kohderyhmä on yläkouluikäiset ja mie pääsin siitä roskasta jo vuonna kolmetoista.

Kuukauden biisi: Desert Sessions ⎼ Dead In Love
Helmikuun luetuin: Allemme saimme haaveiden laivan
Suosittelen lisäksi: Tänään voi kaiken päättää, kunhan malttaa irti päästää



Maaliskuussa viimeistään multa meni järki. Kodittomuus alkoi näyttää katalat kasvonsa, kyllä - se on kodittomuutta jos ei ole omaa asuntoa ja joutuu elämään vain toimeentulotuella ja olemattomalla tukijoukolla. Alku meni suhteellisen okei ainakin menojen perusteella, kävin kuvaamassa Pussy Riotin keikkaa ja luontoa - mutta loppukuu meni todella sumussa. Olen varma että ajauduin psykoosiin. Lisäksi pyörryin kylppärin lattialle. Mutta maaliskuun 27. opetti. Aika surullista tosin, että näin kävi mutta historiaa ei voi muuttaa.

Kuukauden biisi: Soundgarden ⎼ Burden In My Hand
Maaliskuun luetuin: $@# niin ko Jeesuksen pääsiäinen
Suosittelen lisäksi: Raitapaita vanhoissa verhoissa



... oli menorikas. Muutin virallisesti pois Roihikasta, kävin useasti kuvaamassa ja aloitin keikkakesän. Sen piti alkaa jo päivää suunniteltua aiemmin, mutta se meni Elin synttäreiden kanssa päällekkäin. Kaoottiset - mutta muuten hyvät - jätskifestaritkin koettu, mutta poistuin paikalta miltei ähkyssä. En yhtään tiedä tarkkaan miten olin voinut tällöin, mutta toivon kai ihan okei. Ainakaan mieleeni ei tule mitään kovinkaan pahoja päiviä.

Kuukauden biisi: CMX ⎼ Linnunhammas
Huhtikuun luetuin: Puiden kuvailun ei tulisi...
Suosittelen lisäksi: Mie pienen päivänsäteen näin...On taottava lintuja ko niitä riittää



... oli aika haasteellinen, niin ko kevätkuukaudet yleensäkin. Kuitenkin toukokuussa kotiuduin omalle mökille vihdoinkin ja nyt en voisi kuvitellakaan yöpyväni Roihikassa muuten ko pakon tarpeessa. Kävin lisäksi ensimmäistä kertaa ulkomailla yksin, ja selvisin siitä hyvin lukuunottamatta snadia harharetkeä. Roppstan (tai mikä se oli?) metriksen lähistö oli kuitenkin aika kuvauksellinen - harmi ettei mulla ole ollut silloin makroa.

Kuukauden biisi: Gorillaz ⎼ Momentz ft. De La Soul
toukokuun luetuin: Itteni kaa kahdestaan
Suosittelen lisäksi: Raitapaita kirsikankukkien keskellä,



... etenkin kesäkuun alku, tullaan muistamaan keikkakuuna - en muista siihen mennessä yhtäkään kuukautta jossa olisi ollut niin paljon mentyjä keikkoja lyhyen ajan sisällä. Ajattelin menoa myös Saija Tuupasen keikalle, mutta Helsinki-päivän jälkeen olin niin riekaleina että jopa kaupassakäynti ahdisti mua. Joten juhannus meni mökillä chillaten ja päätin, että jatkossa en aio mennä Helsinki-päivän konsertteihin. Ainakaan niin kauaa, kunnes niistä tulee K-18.

Kuukauden biisi: Musta Paraati ⎼ Muukalainen
Kesäkuun luetuin: On se välillä kiva leikkiä turistia...
Suosittelen lisäksi: Sanat musiikiksi muuttui huulillaan



...alkoi Kroatiassa, ja puolet kuusta meni siellä. Miltei koko heinäkuu meni Kroatian -postausten kimpussa, vaikka puolet kuusta olinkin täällä koto-Suomessa. Kuitenkaan en koskenut loppukuusta miltei ollenkaan kumpaankaan kameroista. Oli liian kuumaa kuvausretkille ja sen painavan kameralaukun pitämiseen. No, missäs olin sitten Kroatian lisäksi...? No kesäkodilla, uimarannassa tai sitten mökillä hikoilemassa. Kaitsussakin otin vain huikeat 5-10 kuvaa.

Kuukauden biisi: Marilyn Manson ⎼ mOBSCENE
Heinäkuun luetuimmat: Terveisiä Kroatiasta!Marjan vallattu - jälleen kerran
Suosittelen lisäksi: Olin Osalliseksi Narinkkatorin yllätyskeikalla &



Elokuussa multa loppui sitten mielenkiinto tähän kirjoitushommaan. Kirjoittamisen into lopahti totaalisesti, ja näin päätin että tästä lähtien julkaisen myös vähäsanaisempia postauksia. Ois ehkä pitänyt täys stoppi tälle hommalle muutamaksi viikkoa, mutten tehnyt niin. Kuitenkin otin kesästä ne viimeiset ilot irti, koska voin. Koulu alkoi, mua jännitti sairaasti se paska. Keikkakesä jatkui, ja sitä iloa oli heinäkuunkin edestä. Mutta luovataukoa jatkui (ja näköjään jatkuu vieläkin) ja siksi päätin kouluun paluun myötä että jotkut postaukset ovat vähäsanaisia, koska kuitenkin nautin valokuvaamisesta ainakin jossain määrin.

Kuukauden biisi: CMX ⎼ Ennustaja
Elokuun luetuin: Tätä kaikkea oli viimeiset hetkeni 21-vuotiaana
Suosittelen lisäksi: Lähin Kaivariin siks ku mä halusin



...oli tällä kertaa kuukausi, jolloin en juuri tehnyt mitään erikoista ja siksi kai ei jäänyt mieleen mitään. Kuitenkin laiskuuden ansiosta sekä Suokin että Seukin reissut jäivät väliin. No, ehkä ensi vuonna sitten. Tässä kuussa kamera jäi harvinaisen paljon mökille, koska päätin etten aio kantaa kameraa Lintsille muuten ko ns. keikkapäivinä. Rediä on odotettu ja syyskuussa se odotus palkittiin. Sittemmin olen kolunnut kyseistä ostaria useat kerrat.

Kuukauden biisi: ⎼
Syyskuun luetuin: Redi on nyt "redi" ostoshysteerikoille
Suosittelen lisäksi: Sä oot se joka päättää - kuuntele itseäs



...tullaan muistamaan erittäin hektisenä kuukautena, kuukautena joka vei multa mehut. Edes syyslomalla en saanut levätä ja hengähtää niin ko ois pitänyt. Se, ettei ees muista äkkikelauksella mitä kaikkea tein silloin kertoo vähän miten paljon olin liikenteessä tuolloin. Kuitenkin olen taltioinnut kohokohdat värifilmille. En paljoa, mutta kuitenkin. Osa kuvista lisäksi hävisi bittiavaruuteen. Se siitä Mind Pride -postauksesta sitten. Hyvääkin tässä kuussa oli; pääsin Me Naisten nettihaastatteluun.

Kuukauden biisi: Ugly Kid Joe ⎼ Cats in the Cradle
Lokakuun luetuin: Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä
Suosittelen lisäksi: Tän myötä Lintsin värivalot sammuivat



Marraskuusta piti tulla mitäänsanomaton, mutta sitä siitäkään kuukaudesta ei tullut mitään sellaista. Sopivasti oli menoja, ekaksi halloween-pippalot ja sitten löysin somen ihmeellisestä maailmasta Vuoden harmaimman päivän, joka tulee korvaamaan jatkossa Helsinki-päivän konsertin. Jälkimmäinen oli se kuukauden kohokohta, ja oli kivaa että löysin sen tapahtumaan. Kalliiden hintojen sekä menetetyn paikan ansiosta paljut tosin jäänee jatkossa väliin.

Kuukauden biisi: Agent Orange ⎼ Everything Turns Grey
Marraskuun luetuin: Harmaata näkyy muualla ko taivaissa
Suosittelen lisäksi: Elämäni sankarit, te muistitte mua




...oli aika villi ja menorikas, niin ko joulukuut yleensäkin. Kävin Tallinnassa ja ikäväksi asiaksi aikaa maissa oli vain kolmisen tuntia. Järkkäsin yhdet, olin kaksissa. Itse pikkujoulut olivat kivat, mutta jatkot ja sitä seuraavat tunnit olivat kamalia. Melkein joka jatkoilla itkin, en tiiä onko tää PMS-ää, joulustressiä tai masennusta mutta kaikesta huolimatta mulla oli selvästi paha olla. Olisin voinut mennä osastolle, mutta en mennyt. Olisin voinut perua ne pikkujoulut, mutta en perunut. Olisin voinut pitää blogitaukoa, mutta en pitänyt. Ja nyt sain maksaa siitä.

Kuukauden biisi: Clamour ⎼ Rohkeuden tiellä
Joulukuun luetuin: Kulissien takana - järjestä jälleen kaukana
Suosittelen lisäksi: Postikortteja Tallinnasta




 

Tää vuosi viimeistään sai mut huomaamaan, että en ole 14. Vaikka te oikeasti välittävät komppikset olettekin ihania, mun pitäisi tällaisena neuropoikkeavana muistaa ne rajat ja viettää vähintään päivän viikossa neljän seinän sisällä. Tääkin vuosi tarjosi sitruunia, mutta kokemustaso ja opetustaso sai kyllä pisteitä. Siinä missä menetin milloin mitäkin pitkin vuotta, antoi ainakin jollain tasolla takaisin vähintäänkin "kasvaisit jo"-tyylisellä virtuaalisella luunapilla. Lisäksi aloin tekemään isojakin päätöksiä - päästämällä irti niistä. Vielä aivoni kehittyy muutaman vuoden, mutta en olisi muutamia vuosia sitten katkaissut niitä kurjia ihmissuhteita ainakin väliaikaisesti. En niitä helpolla vieläkään katkaise, eikä niitä pidäkään. Jos negatiivisia tuntemuksia tulee kaksinumeroisen luvun verran, alan punnitsemaan eri vaihtoehtoja - esimerkiksi puhuminen ohjaajille auttaa. Tää oli rankka vuosi, myönnän. Mutta menorikkaus oli jopa vilkkaampi ko mitä olisin voinut tammikuussa ikunapikuna odottaakaan...

Kolme maata on vuoden aikana koettu - Ruotsi, Kroatia ja Viro. Ensi vuonna tuskin menen Tukholman vanhaankaupunkiin - ainakaan kameran kanssa. Tallinnaan sen sijaan voisi mennä. Ois kiva käydä myös Saksassa - ikinä en oo siellä käynyt. Tai Espanjassa.


2018/12/24

Kaikki tuntuu hajoavan mun käsissä

   

"Joululoma alkoi kuulemma. No, lomasta kaukana. Mä olen viettänyt kunnon lomaa kuule viimeksi ties milloin, aikuisiällä ko on niin ei elellä enää huoletonta baardipapiidipaadielämää vaan raadellaan vaikka oisi kuule jouluaatto.

Ja sitten mietitään miksi näillä ruuhkavuosilaisilla on tip-top kodit ynnä muut? No vastaus on selvää, niillä on siivoojat. Kelatuilla ei hankita mitään siivoojia, jos ei pysty siivoomaan itte nii sitten elellään sikolätin keskellä. Sillo ko romahtaa sillo romahtaa kunnolla."


   

Nyt on jouluaatto ja joulufiilis on yhtä kaukana ko mie synnyinmaastani. Jos totta puhutaan, sitä ei ollut mulla juuri ollenkaan vaikka täällä on joulukuuset ja -valot. Kiitos masennuksen, joka on syönyt vähäisetkin motivaattorit luovien juttuloiden suhteen. Pimeyden takia ei ole luvassa päivänasu -kuvauksia muuten ko sillo ko se on mahdollista. Eli harvemmin. Mulla ei ole puhelinta, joten menetin loputkin mahdollisuuteni vuodenkatsausjuttujen suhteen. Voisin kirjoittaa pienen kirjan näistä vastoinkäymisistäni, koska vittu mie olen kyllästynyt tähän negatiiviseen paskaan niin että taidan viettää nää välipäivät miltei kokonaan neljän seinän sisällä tai maximissaan itteni kaa kahdestaan.

Hyvien juttujen keksiminen alkaa käydä urheilusta siinä missä hengittäminen ihmisten ilmoilla, mutta yritetään kuitenkin. Sain uuden läppärin joten se on pois päiväjärjestyksestä. Kaikki pikkujoulut kosteine jatkoineen ovat nyt ohi, ydinporukkani sai nyt lahjansa. Ja korttinsa. Kävin ostamassa liimattavan naulakon, näitä riipuksia alkaa olemaan mukava määrä. Etkot mun luona menivät ihan ok. Mutta muuten - ei saatana. Mulle alkaa riittää. Onneksi kohta kaikki tämä on ohi. Hyvää joulua, nähään viimeistään uuden vuoden juttujen merkeissä!


2018/12/19

Postikortteja Tallinnasta


 

Oli epävarmaa, toteutuiko tää reissu tai ei, mutta toteutupahan kuitenkin.

Siitä on jo kuusi ja puoli vuotta ko viimeksi pääsin Tallinnaan. Kolme tuntia maissa ei ole pitkä aika, mutta tässä jouluhässlingissä kahden yön risteilyille ei aikaa olisikaan. Sitten ko aikaa, massia ja voimia riittää, aion mennä komppisten kanssa vielä pidemmälle - esim. Espanjaan, Saksaan tai Kroatiaan vaikkapa viikoksi. Matkamuistojen keräily, niin konkreettinen ko kuvallinen, on aika voimaannuttavaa. Ja kivaa se on varsinkin silloin, ko kerta on ensimmäinen, tai toinen. Kolmannesta kerrasta eteenpäin alkaa katos mielikuvitus loppumaan kuvauspaikkojen suhteen.

Tällä kertaa ei syöty pastaa, ei edes pizzaa, mutta sain onneksi tomaattihimon taltutettua muilla ruuilla. Söin intialaisessa ja siellä onneksi saatiin sumplittua mulle mieto versio intialaisesta juustosta tomaattiyrttikastikkeen kera - koska en pysty syömään tulisia ruokia ollenkaan. Se lounas oli niin hyvää, että totta helvetissä haluan syödä sitä toistekki. Oisin halunnut ottaa sitä jopa mukaankin. 

2018/12/16

Mulla on monta hyvää syytä tehdä tää valinta

...en halua pilata maailmaa kurjilla geeneilläni.

Olin vasta 14, ko ekan kerran tajusin tuon valinnan. Valintani kuitenkin lukiuttautui kokonaan aikuisiässä, syystä sun toisesta. Naiivina skidinä haluisin äidiksi, koska en tiennyt mitä kaikkea roskaa elämäni toisikaan. Elämäni tuo sitruunia, sitruunia ja vielä kerran sitruunia. Mutta nyt en halua äidiksi ja mulla on siihen monta hyvää syytä: miksi juuri näin? Miksi mie valitsin juuri tuon valinnan? Ja "olithan sieki joskus lapsi" -argumenttilaisille, toteanpahan vaan että: joo olinhan mie, kamala lapsi olinkin. Ja äityleiden mielestä en ole muuttunut juurikaan parempaan suuntaan...



"Mielesi voi vielä muuttua"


Ehkä joo, ehkä ei. Kuitenkaan se ei poista sitä faktaa, että olen introvertti joka tarvitsee omaa aikaa ja vähintään päivän viikossa tai parissa. Olen yliherkkä mm. koville epämiellyttäville äänille, koska mua pakotettiin kuuntelemaan sellasia skidinä. Mulla oli jo silloin mielenterveysongelmia, mutta silloin ei olisi tullut mieleenkään puhua ko. asiasta. Sittemmin tuli nämä koulu- ja nettikiusaamiset niin muitten oppilaiden ko opettajienkin tiimoilta, sekä ongelmia muittenkin tahojen kanssa - mut on uhattu muutamaan otteeseen myös huostaanottaa. Ja sitten mietitään miksen ole 100%-sesti työkykyinen? Mietitään vähän...

Olen ehkä hienohelmojen ja nenttejen silmissä itsekäs ja katkera diiva, jolla ei ole mielessä muuta ko oma napa. Mutta mulla on poikkeavuuksia, miksi olen tällainen. En ole näitä valinnut, luoja ja geenit ne juuri muhun laukaisi. Monesti olen likaiseen peiliinkin kattonut ja todennut "että mikä vittu mua vaivaa", mutta kaikkea paskaa ei musta saada päivässä. Ja velaelämän valinta, se ei ole mikään paska valinta vaan suoraansanottuna parhaimpia valintojani ikinä, streittariuden rinnalla. Mielenterveys todellakin kiittää. Se on myös luontoystävällinen ratkaisu, siinä missä kasvissyönti ja autottomuus. Myös rahapussi kiittää ko ei tartte tuhlata omakotitalon verran massia leluihin ja muuhun, jota se Pertti-Henniina käyttää maximissaan vuoden pari. Aika kuluttavaa, vai mitä?

Muutenkin elän tällä hetkellä sen verran kuormittavaa elämäntapaa, että olisin onnekas jos eläisin edes 70-vuotiaaksi. En ehkä niin kuormittavaa ko nää uramammat mutta kuitenkin jokainen eletty päivä on mulle saavutus. Joskus jopa hengittäminen on vaikeaa, koska niillä hetkillä kuljen lähinnä itku kurkussa. Ko nään lapsia iloisina tekemässä haaveilemiani asioita, tuun lähinnä surulliseksi. Ko nään vastaavasti kiukuttelevia skidejä, pistän luurit korvaan tai äänestän jaloillani. Molemmissa tapauksissa ahdistuksen tunnetta, koska oma lapsuus oli alku kaikelle kurjuudelle nyttemmin. Ko puhun lapsuudesta tai nuoruudesta, harvemmin olen hyvällä tuulella sillä hetkellä. Pikemminkin katkeralla. Eikä koulukiusaaminen ohjaajien ja kanssaoppilaiden tiimoilta ainakaan tilannetta parantanut.



"Luulisi että silloin haluaisi lapsia, joille taata se. Saisit samalla seuraa."

Käytän lasten hankkimista ja muita kliseitä vain uhkailuna siinä missä itsetuhoista käyttäytymistä. Jos mulla olisi omia skidejä, en todellakaan osaisi taata niille onnellista lapsuutta - en edes tyydyttävää. Mitäpäs jos ei vaan pysty eikä kykene siihen? Niitten (ja mun) kohtalo tulisi olemaan karu. En halua vankilaan, mielisairaalaan tai huostaanottoja, joten aion säästää korviani, mielenterveyteni ja luonnon vähäisiä varoja jättämällä lapset tekemättä. Se paska olisi mulle vain rangaistus. Lisää ongelmia elämääni... joo ei kiitos.

Äidinvaistot eivät itellä ole myöskään ole niin isot, että voisin ottaa toisesta vastuuta. Jos ei ole äidinvaistoja, et koe vauvakuumetta tai muutenkaan iloa huolenpidosta - ei kannata pitää itseään yhdeksää kuukautta jonain sulatusuunina. Se ei ole sen arvoista. Ja vaikka olisikin, suosittelen ensimmäiseksi esim. harjoittelupaikkaa päiväkodista tai koulusta. Mielesi voi muuttua, varsinkin jos sulla on taipumusta erityisherkkyyteen tai introvertteyteen. Synnytystalkoisiin ei kannata osallistua ainakaan babyboomereiden takia, nykyvauvoista on iloa yhteiskunnalle vasta 2040-luvulla jolloin suurin osa heistä ovat jo mullan alla.

Maailma on muutenkin jo ylikuormitettu.




"Mitä jos sut raiskattaisiin?"

En tiiä, selviäisinkö mie enää siitä koitosta...


2018/12/12

Jos menoja ei ois, elämä ois aika yksitoikkoista



Vähän mustaa valkoisella, tarkoituksella. 
Talvi tuli säällisesti, vaan ei niinkään maallisesti. 
Vielä pitäisi jaksaa raahata kouluun, kunnes tulloo joulu. 

Kulkue loisti taas ihanuudellaan, vaikka kauaa ei siellä keritty olemaan. Mun piti nähdä myös Sale Oodin avajaisissa, Tarjan lisäksi (joka oli siis Tyttöjen Talolla), mutta ajatukseni olivat muualla ja sellattiin. Oodi avattiin, mutten tiiä tuleeko musta sinnekkää kanta-asiakasta - muut kirjastotkaan eivät ikävä kyllä saa multa tuulta alleen. Mutta nää hetket olivat niitä kivoja hetkiä, joita sai taltioitua. Muuten ei sitten mennyt niin ko piti, useita päiviä meni vain sängyn pohjalla maaten. Onneks tosin oli myös niitä hyviä päiviä, olin yksissä pikkujouluissa ja olihan se aika muksaa. Tää (ja ens) viikko on täynnä ohjelmaa, niistä sitten lisää tuonnempana!