Rock On

2019/04/27

Luonto herää väreihin, pikku hiljaa



 
Kesäkausi pikkuhiljaa avautuu. Melkeinpä voisi talviturkeille sanoa hyvästit, mutta sen aika ei ole vielä...





  
ellei mene sinne Allas Sea Pooliin. Stadikakin on vielä kiinni. Vielä.

Mutta kevät koitti
tuli keltainen toukokuu
se biisi raikaa suustani hellänä
mutta samalla voimakkaana

Vielä luonto ei ollut vihreä. Vielä. Mutta luonto herää, samalla ko mun pitäisi herätä siihen todellisuuteen etten todennäkösesti kerkiä kaikkiin tapahtumiin. Mie tiiän, että kesä menee burn-outin ääressä. Mie tiiän, että mun addiktioni keikkoihin tulee kostautumaan. Kaikista en kerkiä ottamaan kuviakaan tänne, ilman että ne lähentelee #TB- tasoa. Toivon että kestän juhannukseen saakka tätä keikkakesää, sitten kokoan kovalla ritinällä postauksia ajastukseen ja pistän itteni kesälomalle. 

2019/04/23

Keikkakevät, vain sen tiedän

Kaikkialle ko ei tätä varsinaista kameraa voi tai uskalla kantaa mukana.








     
Olin eräänä perjantai-iltana viettämässä "forever alone"- iltaa (hehe) Il Trenossa. Siellä olin Pelle Miljoonan keikalla, ja monia hittejä sain siellä sitten kuulla. Myöhemmin sinä iltana lauloin karaokessa itteni kipiäksi ja olinkin siellä melkein valomerkkiin saakka.



Paluu Tavastialle kolmen vuoden jälkeen ja Pelle Miljoonan silmiin tapahtui sitten vajaa kuukausi Il Trenon jälkeen. Sitten ko sain kuulla, että Henna Emilia & Houreet esiintyy Louhelassa kesäkuussa, lähtöni tuonne ei ollut kuitenkaan niin varmaa. Kuitenkin päätin mennä, koska en usko näkeväni Mara Ballsia enää tänä vuonna. Kallio Kukkii ja Hanami järjestetään samana viikonloppuna ja menevät siksi osittain päällekkäin, ja tavallaan kaipasin pientä relevanssia siihen että jätin Kaikille! -tapahtuman mielenterveydellisistä syistä väliin.

2019/04/19

Melkein kävelin Itikseen, mutta sitten valtatie tuli vastaan



Kevään saavuttua ja lumien sulattua, inspiraationi valokuvaukseen on palannut. Kävelin viisi kilsaa, miun piti kävellä Itikseen mutta sitten valtatie tuli vastaan jota oli melkeinpä mahdotonta väistää ja aikakin tuli vastaan. No mutta, ainakin sain kuvattua itteäni siellä mihin tähtäsin jo kuukausien päivät - eikä mun tarvinnu ees pysähtyä Kontulassa. Inhoan Kontulaa ja varsinkin Kontulan ostaria, ja meninkin sen ohi niin nopeasti ko sillä hetkellä pystyin. Metrolla kulkiessani löysin nää graffitit, ja en halunnut että missaisin tilaisuutta samalla tavalla mitä Alppikylän lähellä oleville graffiteille kävi. En ees tiiä, mitä niille kuuluu tänä päivänä vai onko niitä ees siellä enää.

Järkyttävä käsivamma kaikissa kuvissa. Ei noi mokomat varret olleet tänään viitseliäällä tuulella. Ehkä ilman tota rotsia kädet olisi voineetkin edustaa, mutta vielä en uskalla mennä ilman pitkähihaisia muuten ko hyvällä lykyllä partsille. Keväät (ja syksyt) ovat erittäin petollisia aikoja, olenkin muutamien päivän asu -kuvien jälkeen vilustunut. 

2019/04/16

Räppääviä naisia Mascotissa





   
Aiemmin iltapäivällä kävin Kansallismuseon teemailtapäivässä, jonka tunnelmiin pääsee täältä. Perinteeksi käyneen perjantaikahviloinnin päätteeksi päätin suuntaa toistaiseksi viimeisiin vaalibileisiin, kaikkien miljoonien tavaroiden kanssa. Kukaan ei ole ainakaan sanonut mulle mun kuvailuista järkkärillä, jonka otin alun perin siis tuota edellämainittua tapahtumaa varten. Kuitenkin otin pokkarin mukaan just in case. Color Dolorista oon vaan että mun on paree pysyä hiljaa. Rauhatäti on nähty jo toistamiseen, ja tuntemuksia hänestä pääsee tästä. Pimeä Hedelmä (joka ei siis ole kokonainen tällä kertaa) on uusi tuttavuus, ja aion ottaa hänestä selvää. Lisätä molempien biisilöitä mun "kuuluisaan" räppilistaan. 


Tää on viimeinen sivu näille vaalibileille vähäksi aikaa, ja muutenkin ollaan menossa kohti kevätkesää joka siis alkaa Lintsin avajaisten aikaan. En vielä ole varma menenkö sinne kertaakaan, koska Jukka Pojan päivä olisi ainoa varma mahdollisuuteni päästä paikalle enkä mie ole sen suurin fani. Vilma Alina jää varmasti väliin, mutta Tefloneista olisin kiinnostunut. Jos mutsini ei pääse äitienpäivän rientoihin, tää homma on aika lailla lukittu asia. Muuten meni hyvin, mutta viimeisillä hetkillä jäin kiinni juomien salakuljetuksesta. Tosin olin jo lähtemässä pois sieltä, sillä halusin keritä metroon. En jäänyt karaokeen tällä kertaa. En millään jaksaisi joka päivä istua kolme varttia dösässä, ei millään huvita. 

Muutenkin olen enemmän iltapäivä/alkuiltamenojen ko myöhäisillan rientojen ystävä. Haluan pitää rytmini edes jonkunlaisessa kondiksessa, joten välttelen yöbiletyksiä ellei siihen ole hyvää syytä. Ja jos totta puhutaan, en tykkää kulkea ulkona myöhään illasta.

 
Nyt ei auta muu ko jännittää, mitä nämä seuraavat neljä vuotta tuo tullessaan.

2019/04/12

Ja tässä sitä ollaan taas vaalibileissä




Hukkasin itteni. Oli pakko ottaa navigaattori, koska muuten oisin harhaillut loppuillan Jokiniemessä. Heti alkajaiseksi mua luultiin mielisairaalasta karanneeksi, koska tulin paikalle aika hätääntyneen oloisena. Mut rauhoitin itteni aika nopsaan, ja odottelin ensimmäistä artistia. Samuli Edelmannin takia tulin, mutta hän esitti lähinnä Suoran Lähetyksen kanssa "kaaleen lauluja". Ei ollut sellasta mitä odottelin, mutta oli kivaa silti. Mun piti lähteä tuon jälkeen, mutta päätin jäädä pidemmäksi aikaa, koska muuten tää olisi jäänyt aika tapahtumaköyhäksi ja yksipuoleiseksi. 

Olin aika okei räp-osastolla. Jeremien kanssa sain esittää duon, jolloin yleisö snadisti nauroi tilanteelle. Mutta mitäpähän artistit eivät tekisi, varsinkaan sellaisissa pienissä paikoissa mitä tää Vernissa muun muassa on. Hassan Maikal on jo tuttua kauraa Sun puolella -pippaloista. Seksikäs-Suklaa ei ollut niin energinen ko odotin, mutta senkin biisit olivat ihan jees. Kuitenkin aloin väsyä ajan myötä.

Kiinnostus lopahti. Kyllä mie vielä tanssahtelin hetken vielä, mutta sitten nälkä ja väsymys ilmoittivat tulostaan ja näin päätin marssia pois paikalta. Paluumatka sujui paljon paremmin enkä tarvinnut mitään navigaattoria Dixin löytämiseen. Vielä pari tuntia lähdön jälkeen kärvistelin nälässä, koska oli "parempaa" tekemistä. Tää oli tässä, nää vaalibileet tältä kertaa varmaankin. Seuraavaksi pitäis vaan mennä äänestämään niin saan oman ääneni kuuluviin. Ellen ole jo äänestänyt. 

Ja se mun ääni,