Kuvat musta © Miipa
Huh, tässä on taas tapahtunut. Vappu meni hyvin, kiitos kysymästä. Maalasin kyllästymiseen saakka, tein todella hyvää palermonpastaa josta olen vieläkin ylpeä. Näitä hyvintehtyjä ruokien päiviä saisi olla enemmänkin. Valitettavasti nää ovatkin ainoat, jotka ovat menneet niin ko oppikirjoissa.
Olenkin jo avannut asiaani Discordissa, Facessa ja ohjaajille tästä. Mun exä vaatii ja pakottaa mua näkemään sitä, ja siitä syystä olen saanut lisää pelkotiloja. Koska oloni on taas näinkin pohjalla, kuvani epäonnistuvat. Lusikat ovat lopussa, ei nää mitään valoa tunnelin päässä. Melkein joka päivä nukuttu päikkäreitä vielä normaalin pituisien yöunien päälle. Mun elämän tehtävä ei ole olla security blanket. Mie olen mieleltäni sairas ihminen. Tää on hätähuuto, pelkään niin etten pysty edes roskia viemään. Lisäksi eloin viime viikolla jalkani, jonka takia kävelykykyni oli puolillaan päiviä.
Mua ei kiinnosta enää tietää sitä, onko sillä yksinäinen olo
Mua kiinnostaa vain yksi juttu, sanon sen että se on nolo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.
Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.