Kuvat musta © Miipa
Nämä askeleet ovat neljä vuosikymmentä myöhässä, eikä elämäkään sen helpommaksi muuttunut. Mutta jotain hyvää tässä, pyöräily on oikeastaan kivaa. Kivempaahan se ois jos pyörään saisi kännykkätelineen kera varmistimen/turvavyön, ei tarvitsisi pyöräillä yhdellä kädellä. Kakarana sitä tullut siksi kaaduttua.
Petikossa oli lasten luontopolku ja Tuomelan tammimetsä, tosin jälkimmäisestä ei vielä nyt ollut iloa. Ei ollut lehtiä puissa ja iso mutalammikko matkan varrella piti huolta siitä, että matkasta tulisi mahdollisimman pitkä ja piinallinen. Jonain päivänä kyllä otan uusiksi tuon pyöräreissun, tosin se tulee tapahtumaan vasta kesemmällä ko tammimetsä on saanut väriä. Ennen sitä pyöräilen muihin paikkoihin, joihin tutustua. Luukki on mahdollisesti kaukaisin paikka, mihin voin mennä pyörällä ja takaisin. Nuuksioon, Sipooseen jne. on liian pitkä matka. Se että Nuuksioon pääsee helpoimmiten sillä samalla dösällä millä pääsee mummolaan, kertoo kuinka kaukana kyseinen mesta onkaan. Sipoonkorveen pääsee sentään Meltsin kautta, turvallisia aikoja ja nättejä kesäpäiviä odotellessa.
Siihen mennessä, tyytykäämme lähi(ö)mestoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.
Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.