Huonoja valintoja ja vielä huonompi suuntavaisto

Kuvat musta © Miipa

Puistossa ilta viilenee,

Mirre viimeisiään vetelee.

Kelloaan katsoo kiroilee

pystyyn nousee kertaan viimeiseen

- Anssi Kela, muunnelluin sanoin -

Yli kymmenen kilometriä epämukavilla kengillä, voin sanoa että ois kyllä pitänyt mennä niillä.  Noista ballerinoista ei tule ko rakkoja ja kipuja, ihan sama minkälaiset kyseessä. Mun jalat olivat päivän päätteeksi todella pahassa kunnossa. Tuli mieleen se uni vuosien takaa, jossa jouduin kävelee yli 50 km moottoritietä pitkin keskellä yötä. Vähintään samanlainen tunne oli silloin, päätin silloin että jatkossa menen tällaisille lenkeille vain pyörällä. Tilanne on tästä sittemmin muuttunut, sillä nyt olen sen verran riekaleina. Parempi pysyä sisätiloissa, ko ei lusikoita kerran mihinkään ole tällä hetkellä. Muutenkin siihen kannustetaan, joten miksei.

Huomasin tän viikkoa myöhemmin. Paikka X muuttuikin paikka Y:ksi, jäin yksin metsään ruikuttamaan ja olin tehdä katoamisilmoituksen itestäni. Puoli tuntia siinä menikin maatessa metsän keskellä. Kiertelin sekavassa olotilassa keskellä ei mitään, ei harmainta aavistusta siitä mikä kellonaika on tai siitä onko kenenkään arvoinen. Sitten musat olivat kaakossa, keskellä peltoa, mun kenkien sisälle meni lannan ja mullan sekoitusta. Päädyin sinne toisen epämääräisen metsän kautta, jossa ei voinut edes pyöräillä. Onni onnettomuudessa, löysin sieltä autiotalon, jossa oli vain seinät jäljellä. Vasta sitten sain tyhjentää ämpärilistaani, tosin ei-odotetulla kohteella. Pyöräilin valehtelematta ainakin kuusi kilometriä, en kahtatoista, vaikka pölvästinä laitoinkin sen kahdentoista sinne puhelimeni muistiin. Kuvat tästä reissusta seuraavassa postauksessa, stay tuned.

Arvaten, kaverini nauroivat mun kommelluksille. 

Olin eksyä vielä viimeisillä metreilläkin.