Kuvat musta © Riikka
"Jos etsit mua, niin täällä oon
Ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon
Hei missä oot, kun auttamaan et ehdi
Eikö kukaan voi meitä pelastaa?"
- Jenni Vartiainen
Täähän on jo tragikoomista, mitä tulee ongelmien lukumäärään. En viitti edes kertoa mitä kaikkea on käynyt, olen käynyt tapahtumahetkellä läpi siitä enkä haluaisi muistella sitä. Mutta tavarani oli päätyä ja ruokani meni roskiin. Että kyllä lahjakortti Lidliin, Prismaan tai Cittariin kelpaisi. Lisäksi vilustuin, joten kauppaan ei ole ollut senkään takia ollut asiaa. Onneks on Wolt johon hätäkeinona turvautua, ja onhan tässä nämä leipäjonon leivät. Mutta onhan tässäkin kurjuudessa ollut jotain hyvääkin. Kävin jäätelöautolla hakemassa evästä ja pääsin näkemään kirsikankukkia. Ai niin, ja dyykkasin myös pari hyllyä ja matot uuteen kämppään. Sekä tietty Euroviisut, joita olen alkanut taas seuraamaan. Viritin tänne työpisteen, eikä sekään mennyt niin ko oppikirjoista. Mutta selviän kyllä ilman näppäimistöä vähän aikaa. Enemmän mua harmittaa ongelmat kavereiden ko tavaroiden kanssa. Tavaroita saa aina korjauttua ja uusittua, mutta luottamus on ko paperia - kerran sen ko repäisee tai rypistää sitä ei ennalleen saa koskaan.
Uudet tuulet puhaltakoon, tarviin sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.
Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.