Väkijoukossa mäkin seison, ja pompin ylös alas paikallaan

   

Mulla oli niin paljon asioita pään sisällä. Onneks sain verensokereita nostettua ennen keikkaa, muuten keikka olisi mennyt täydellisesti pilalle.

Jos totta puhutaan, niin odotin Teleksiltä snadisti enemmän. Kuitenkin tykkäsin, koska niissä biiseissä on hyvät sanat. Ko kuuntelee niitä, niin jähmettyy paikoilleen ja kuunteleen. Ne on ne biisit, jotka olivat tuttuja jo ennestään, jotka upposi. Monissa biiseissä mainitaan jostain tytöstä. Se tyttö, joka katsoo merelle. Se tyttö, joka oottaa tulevaa peläten. Tuulilasin nurkkaan on tullut tutuksi jo lapsuuteni vuosina. Silloin sitä sain kuulla vähän liikaakin, mutta nyt se osuu ja uppoaa - niin tää alkuperäinen versio, ko myös ne coverit ja coverin coverit. Setin päättävä Kotimatkalla omistaa hyvät sanat varsinkin tästä kohtaa: "Jos sä menet pois // mä vietän jouluni // mun äidin hoteissa // me tupakoitaisiin taas me molemmat // isää muistellaan ja sinua" - tosin kukaan meiän perheestä ei polta, en ole viettänyt yhtäkään joulua äitini luona eikä mun faijakaan ole kuollut. Vielä.

Uusia löytöjä jättämättömän Teleksin jälkeen jotain parempaa tuli lavalle. Tää oli kolmas kerta ko näin Pelle Miljoonan, josta tosin eka kerta Pelle Miljoona Oy -kokoonpanossa, edelliset kaksi kertaa näin Pellen siinä United -kokoonpanossa, jossa hän soittaa aikalailla pelkästään rumpuja. Tänään sain kuulla häntä myös muualla ko rummuissa ja olen siitä todella riemuissani (meinasin kirjoittaa raivoissani, jota tosin olin vielä viisi tuntia ennen keikkaa) - ja suuri osa biiseistä ovat arvatenkin tuttuja entuudestaan, koska olen kuunnellut Pelle Miljoonaa vähintäänkin yhtä kauan ko näitä muitakin suomipopin helmiä. Ellen jopa kauemminkin, jo ala-asteella lauloin monet ja monet kerrat Tahdon rakastella sua... tahdon... rakastella sinuaa-a... tahdotko sinä minua?

Luin myöhemmin somesta, että Pelle Miljoona keräsi melkeinpä ennätysyleisön torille. Oli kunnia olla yksi väkijoukossa pomppineista. Kiitos!