Palataan, vaikkapa #throwbackthursdayn kunniaksi, vielä ennen joulun ja uuden vuoden juttuja ehkä menorikkaimpaan kesään, ja tarkalleen sanottuna - Maija Vilkkumaan Lintsikeikkaan jossa olin kuuluisaan tapaan eturivissä missä koen oloni mukavaksi. Tuolla keikalla pääsin yhden biisin ajaksi lavalle ja ai että olin otettu siitä. Olin kuuluisaan tapaan se "some- ja kameratyttö", ja huomattua on myös se etten siitä roolista pääse helpolla irti. Ehkä olen julkisuudennälkäinen, mutta pyrin olemaan kaikesta huolimatta se "mysteeri-Mirette" - varsinkin ko olen Tyttiksellä jo aika kuuluisa.
"Vielä joskus mä toheloinneilleni nauran"
Oi kyllä. Olen muokannut nää kuvat jo aikakuita sitten, olen suunnitellut jo postaustakin viime kesälle, mutta kaikki se vaan jäi. Ja jäi. Ja jäi. Sitten tuli Kaivari. En viittinyt keikkapostata kahta Maija -postausta samaan kättelyyn, vaikka mie hänestä oon tykännyt jo vuosien ajan. Joten sitten se taas jäi. En enää edes muista, mikä oli ensimmäinen biisi Vilkkumaalta josta aloin tykkäämään. Mutta kuitenkin - ainakin jo 10 vuotta on tullut kuunteltua. Mitä mie silloin rallatellut Luokkakokousta faijan menopelissä, nyt leikitään Rikkinäistä sähikäistä tai pistetään hiuksiin hiekkaa.
"Mutta loppuelämäni mun yks voimabiiseistäni tulee olemaan Ei."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.
Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.