Rock On

2018/06/14

En haluu kuolla tänäkään yönä




       
Artistikattaus oli aika bueno. Varsinkin kolme niistä; Jenni Vartiainen, Ismo Alanko ja Apulanta.

Elastinen toi positiivista energiaa alkupalaksi, tykkään siitä ko sillä on niitä positiivisia biisejä. Pisti mulle hetkeksi suupielet ylöspäin. Jenni Vartiainen toi mulle turvasanoja ja muitakin sanoja, hänen vanhempi tuotanto toi mieleen nuoruuteni. Omistin Missä muruseni on -kappaleen mun kaikille tutuille joita en ole nähnyt aikapäiviin. Jos tää jo vei nuoruuteeni, niin seuraava artisti vasta veikin. Ismo Alanko ja sen prokkikset, joittenka kuuluisimpia kappaleita hän tulkitsi. Vain yksi kappale oli ennestään tuntematon, kaikki muut ovat ennemmin tai myöhemmin tulleet tutuiksi. Rappiolla on harvoja kappaleita, joittenka sanat muistan ulkoa.

JVG on yksi niistä monista musasynneistä, joita kuuntelen. Musasynneissä siksi koska kukaan komppiksistani ei perusta heidän tuotantoaan. En mennyt tällä kertaa Voitolla yöhön, vaikka biisi olikin edelleen hyvää kuunneltavaa. Sunrise Avenuen kohdalla sain pahemman luokan ahdistuskohtauksen ja jos Apulanta tai joku muu hyvä ei olisi esiintynyt, olisin poistunut paikalta ilman mitään ennakkovaroituksia. Kuitenkin osa "Auringonnousuraitin" esittämistä kappaleista olivat hyviä, ne kuitenkin olivat esitetty jälkipuoliskolla. Vähän harmi että tää meni näin, mut joo. 

Odotus palkittin, ko Apulanta tuli lavalle. Se on mun kuunnelluimpia bändejä, itseasiassa Last.fm-n mukaan kuunnelluin suomenkielinen bändi heti CMX-n jälkeen. Se kopla soitti uudempaa tuotantoa, vaikka vanhempaakin mahtui mukaan. Niitä tuttuja kappaleita yhdisti se, että kuuntelin niitä kaikkia yläasteella. Toinen jumala oli tuntematon, vaikka tiesinkin sen tulevan setissä. Apulannaksi pääsin onneksi eturiviin, vaikka ne muutamat tulevaisuuden toivot nilittivät mulle asiasta vastaan. Ne muutenkin sai tyyliin kaiken, vähän samaa sarjaa ko amiskan ekana vuonna. Näin tämän anarkistisen feminatsin piirteet omaavana lähinnä epäreiluna.

Ne käyttäytyi muutenkin alusta alkaen todella rumasti muita ko "omaa squadiaan" kohtaan. Olisin voinut antaa niille opetuksen, ellei niitä stalkkereita olisi ollut ko sieniä sateella.

Olo on niin fyysisesti ko psyykkisesti tapahtuneen jäljillä riekaleina. Mun iho paloi pahemman kerran, lisäksi sormeni venäytettiin ja mua on tilitetty milloin mistäkin. Sain muistutuksen jälleen kerran siitä, miksi en oikein tykkää näistä "tulevaisuuden toivoista". Ja sitten mietitään miks väistelen tiettyjä ihmisiä ko mustaa surmaa joten ensi vuoden osallistuminen tuonne on tästä syystä todella auki. Suuremmalla todennäköisyydellä jätän väliin, varsinkin jos artistikattaus on samaa tasoa sen tän vuotisen Grillimaisterin konsertin kanssa. Ja suurella todennäköisyydellä en mee Pride-kulkueeseen, koska muut menot. Luojan kiitos.

Ehkä nämä viisi kertaa Helsinki-päivän konsertissa riittävät.

4 kommenttia:

  1. Voi vitsi mitä kuvia taas kerran! Ja täälläkin toinen apulannasta tykkäävä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi kiitoksia jälleen kerran! Jee me Apulanta-fanit! :)

      Poista
  2. Siis wau, miten upeita kuvia! ♥ Apulantaa en oo hirveästi kuunnellut, mutta pari kertaa oon nähnyt bändin festareilla ja on ollut tosi upea lavashow. Jenni Vartiainen on jo monen vuoden ajan ollut yksi mun lemppariartisteja, enkä malta odottaa että ensi viikolla pääsen kuuntelemaan taas Jenniä livenä :D

    https://sofiaidaannneli.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä. (28.6. - 14.7.2018 välisenä aikana olen reissussa, joten vastaaminen saattaa tuolloin kestää)

Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.