Itteni kaa kahdestaan

Mun matkaseurani eivät olleet (miten tää taivutetaan, apuva!!) lähelläkään kunnossa, he eivät reagoineet väsymyksen takia ollenkaan joten otin riskin ja lähin maihin. Tää oli eka kerta, ko olin ulkomailla yksin. Ei ollut nettiä ja lisäksi terminaalissa poikkeusjärjestelyt mutta mielikuvitus onnekseni laukkasi, samoiten askeleet. Joten lähdin maihin - yksin. Tutustuin terminaalin läheisyydessä olleeseen kaupunginosaan, ko mulla ei ollut harmainta aavistusta siitä että mihin helvettiin mun sitä piti olla menossa. Se oli onni onnettomuudessa, ko löysin metroaseman ja sillä pääsin sitten vanhaankaupunkiin. Onneks kävin siellä viime vuonna niin osasin jo kulkea siellä jonkun verran. Löysin myös helvetin hyvän suklaalättyjätskikiskan jolle aion omistaa kokonaisen postauksen.

Massit ja aika olivat vähissä, ja viime syksyn kaaos uudessakaupungissa vielä suhteellisen tuoreessa muistissa, joten jätin uudenkaupungin tällä kertaa väliin. Toisinaan en edes tykkää uudesta puolesta, koska siellä on vaan tyyriitä vaatepuljuja + se on miltei identiteettinen kopio Stadin kyliltä. Miksi siis ihailla asvalttiviidakkoa, ko voi ihailla kauniimpaakin?