Alkuvuodesta en olisi ikinä suostunut, että tästä tulisi niin mullistava vuosi ko tästä lopulta tuli. Oli keikka- ja matkasuunnitelmia, (myrkyllinen) parisuhde, kaikkea kivaa suunnitteilla. Helmikuussa sairastuin salee influenssaan ja jälkioireita kesti viikkoja. Mutta koska elettiin vielä silloin normaaleja aikoja, mä ravasin sinne sun tänne ja kävin keikoilla. Vielä maaliskuun ekoina päivinä kaikki näytti olevan ennallaan.
Mutta sitten tuli maaliskuun 12. Kaikki kääntyi silloin päälaelleen. Jo aiemmin tosin totesin, että onneksi ei menty matkalle Italiaan. Sitten keväämmällä menetin lopullisesti mielenterveyteni, päätin erota ja eristäytyä niin paljon ko mahdollista. Tosin lähinnä arkipäiviksi, koska kuvailin ja pyöräilin miltei joka lauantai. Pääsiäisenä ja vappuna "rikottiin lakia", ko kehvelit kokoontuimme. Kirsikkapuistoon tuleminen oli rohkea veto. En ole ollut niin kotihiiri, ko Mariini toivoi. Kasarikehvelöinti levisi käsistä totaalisesti ensimmäisen aallon aikana. Luulen, että parasta tässä vuodessa oli kasarihehkutuksen leviäminen käsistä.
Kesä oli kuuma ja lumeton. Kävin rannalla enemmän ko sormia riitti, vaikka talviturkki meni vasta kesäkuun 15. päivä. Juhannus meni kehvelöidessä, heinäkuu oli tuttuun tapaan kameralle kesäloma-aikaa - ellei sitä huuruista Salon-reissua lasketa. Vielä silloin olin siinä uskossa, että normaali tulisi siinä elokuussa. Elokuussa tulikin käyty viidellä eri keikalla ja vietettyä kasarisynttäreitä. Täytin 24 vuotta.
Syksy tuli ja niin myös totaalinen loppuunpalaminen. Koko syyskuu meni niin sumussa. En jaksanut silloin edes kuvia ottaa, pidin pisimmän kuvaustauon viiteen vuoteen. Mä väsyin lopulta niin, että sairastuin. Annoin periksi myös muulle, annoin päivien vain kuluta ja kuluta. Sen mitä kaikkea kiinnosti tehdä vielä ensimmäisen aallon aikana, sen toinen aalto vei. Mun pitää oikeesti tehdä suuria suuria muutoksia elämäni eteen, koska muuten hukun vaate- ja lehtikasoihin sekä perintäkirjeisiin.
Ensilumen tultua ja muutettua meno oli aika sekavaa. Pikkujouluja vietettiin, vaikka lakia rikoten. Porttipuiston reissu saatiin ko saatiinkin toteutettua, tosin kaksi kuukautta myöhässä. Joulun vietin kolmessa eri paikassa, salakokoontumisia yritettiin huonolla menestyksellä ja uusi vuosi menee näillä näkymin Stadissa; ei tosin keskustassa vaan Kantsu- Jättäri- akselilla. Ko tää postaus tulee ulos, olen todennäköisesti uuden vuoden riennoissa.
Yritin läpi vuoden aktivoitua blogin kanssa, mutta varsinkin syksyn tultua varmemmalta näyttää se, että tulen hiipumaan tästä hommasta, ennemmin tai myöhemmin. Keskitän kaiken kuvausvoimani Instagramiin ja siinä se. Instagramissa on nykyään niin paljon kaikenlaista, että melkein en nää mitään järkeä bloggailla vaikka tämä alusta onkin kerinnyt muodostumaan mulle vuosien saatossa tärkeäksi. Ihmiset muuttuvat, ajat muuttuvat, niin yksinkertaista ko se onkaan. Tiedän vain pari- tsägällä kolme blogia, jotka päivittävät ahkerammin tai saman tapaan ko esim. pari vuotta sitten.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.
Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.