Marraskuu oli juuri sellainen kuukausi, millaiseksi kuvittelin sen olevankin. Kiireinen, hektinen ja tulee viemään mut ojasta allikkoon ennemmin tai myöhemmin. Tulen muuttamaan parempaan paikkaan. En ehkä sijainnilta mutta asunto on toivottavasti parempi, sain valita neljästä vaihtoehdosta. Muuttokiireitä tulee olemaan, mielenkiintoa kameralla leikkimiseen taas ei, joten hiljaisuus jatkukoon. Mutta koska Instassa on vähän vaikeeta kirjoittaa pitkiä tekstejä, kirjoittelen täällä, sillä Instassa 1) tila loppuu kesken, 2) kaikki teksti menee yhteen nippuun (lukihäiriöselle vähän huono juttu), eikä kännykällä kirjoittelu ole muutenkaan mitään herkkua.
Mun ysäri- ja kasarihehkutus on mennyt aivan käsistä. Mulla ei riittänyt enää vaatteet eikä musiikki, vaan myös lehtien keräily on mennyt yli hilseen. Kelpaa rikkinäinenkin, olen saanut rikkinäisistäkin hyviä aarteita. Olen aloittanut uuden leikekirjan, jossa on toistaiseksi vain artikkeleita niistä lehdistä. Yhden artikkelin olen tosin joutunut pistämään takaisin paikoilleen, sillä se ei sopinut siihen ollenkaan. Jos löytyy aikakaus-, musiikki- tai nuortenlehtiä mainituilta vuosikymmeniltä (okei, myös seissari kelpaa) - vinkkaa mulle. Viimekin viikolla löysin totaalisia aarteita, esim. Suosikin 90-luvulta, jossa oli vielä tarrat ja julisteet tallessa. Muilla lehdillä ei ollut enää väliä, koska se oli siinä lehtinivaskassa. Ihme etten kiljunut onnesta siellä. Mindi vaan ei tajua miksi olen hulluna vanhoihin lehtiin.
Päivän asu-kuvaukset menevät joulukuulle, tiedä mihin ajankohtaan. Tiukentuneiden koronarajoitteiden myötä voin todeta ainakin sen, että uusi vuosi menee ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen muualla ko Senaatintorilla. Tavallaan helpotus, sillä mua ei kiinnostaisi kuunnella jotain Penelopea räntäsateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.
Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.