Hengessä mukana

 

Kaikki varmaan tietääkin, mitä rapakon takana on tapahtunut. 

En aio avata asiaa sen enempää, 

eli jos on elänyt täysin sumussa, 

uutispalvelut olkoon ystäväsi.

Näin ko ihmisiä virtasi BLM-mielenosoituksesta ko Imatrankoskella. Ite en ollu siellä konkreettisesti, halusin ajatella omaa terveyttä. Vaikka mulla maski olikin, se ei olisi auttanut, koska turvavälejä ei juuri siinä tapahtumassa ollut. Lopulta virkavalta pisti tapahtuneelle stopin. Lisäksi mulla oli pyörä, jolle olisi voinut käydä huonosti. Vaikka tavallaan kaduttaa, etten tullut paikalle - pitää muistaa myös se, että koronakriisi on vielä käynnissä. Nyt ei ole vielä oikea aika mennä tällaisiin miekkareihin tai keikoille. Kauhulla odottelen tartuntalukujen nousua. Pari viikkoa sitten, koulun päättäjäisten aikoihin, sain tietää mitä Koffin puistossa tapahtui. 

Siihen ei tarvii mitään selittelyä sen enempää. Suosituksissa lukee: vältä ihmisjoukkoja, vältä julkisia niin paljon ko mahollista, vältä ylimääräisiä kontakteja. Jo Kirsikkapuistoon meneminen kauhistutti, mutta menin sinne silti. Mutta Senaatintorilla oli kolminkertainen määrä verrattuna Kirsikkapuistoon. Niitä  suureksi nuoria teinityttöjä virtasi Aleksilla, näin omin vihrein silmin rakas vihreä pyörä kainalossani. Suututan tällä vuodatuksella ehkä joitakin, mutta Kirsi Rantoa lainaten, ei jaksaa kiinnostaa mua. Jo Suomessa on rasismia tarpeeksi, luin viimeksi kirjoitushetkeä edellisenä päivänä Instasta että Suomi on rasistisin maa koko Euroopassa. 

Valitettavasti kaikki eivät sitä faktaa ymmärrä.

Tää sai muistutuksen jälleen tällä viikolla. Sain "käsiini" rasistisen kirjan, joka sisälsi mm. misogyniaa, trans- ja homofobiaa ja valkoisen ylivallan haaveita - jossa naiset ovat synnytyskoneita, abortti kiellettyä, lasten ruumiillinen kuritus laillista ja muutenkin ko elettäisin jossain menneisyydessä. Ennen ei todellakaan ollut kaikki asiat paremmin. Ei, vaikka vaatteet olivat kestävämpiä ja musiikki aidompaa.

 



Ei siinä, ei ole ollut omassakaan elämässä kehumista. En jaksanut edes avata läppäriä. Ekaks mun iho paloi, sitten mun mieli. Mun viikonloppu oli suurimmaksi osaksi jäätävä farssi. Peruuta-napille olisi ollut suurta käyttöä. Mie sekosin parina päivänä, jouduin peruuttamaan tapaamisia. Oli lähellä, etten kirjoittaisi täällä vaan lojuisin hoitsujen harmaiden silmien alla hullujen huoneella. Kuulostan vihaiselta, mutta sitä todellakin olin.