Joka kerralla tuntui satavan, ko olin Lintsillä. Se piti paikkansa, sillä satoi joka kerralla ko jalkani Lintsiä päin kävi. Mun piti mennä Maustetyttöjen keikalle, mutta viime tingassa se jäi ko jäikin välistä. Tavallaan hyväkin, koska se mesta oli aivan täynnä sinä iltana. Kaikki eivät mahtuneet edes sisään, tässä tais olla Antti Tuiskun päivän makua. En mokoma päässyt edes lähelle eturiviä silloin ja kaikki eivät mahtuneet edes sisään. Se päivä opetti - joko menet ajoissa tai jäät kotia tupruttaan.
Menen Maustetyttöjen pariin siis vasta joulukuussa.
Tavallaan hyvä että satoi, muutenhan toi mestahan olisi ollut saman tunkuinen tuona sunnuntai-iltana. Olisin voinut mennä Tavastialle Vilma Alinan keikalle, mutta en mie voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Jälleen kerran olin ilotulitusten kimpussa, niitähän en välistä jätä. Kolmisen vuotta sitten, ko jätin Valikset (=Valokarnevaalit) väliin - ilotulituksetkin jäivät. Mun piti mennä kattomaan Mariskaa, mutta se keikka jäi bileiden takia väliin. Raketeissa on aina se omanlainen tunnelma. Vähän ko Taigassa, pinaattikeitossa tai sinihomejuustossa. Joko siitä tykkää tai ei tykkää. Täällä ruudun tällä puolen on yksi, joka tykkää noista kaikista.
Syyskuussa Taiga voitti Raketin Lintsin suosikkilaite -kategoriassa, ja olen tuhlannut siihen kymmeniä euroja vain siksi, että pääsisin kyseisen laitteen VIP-paikoille. Kauhukohteita en voi enää kuvata, ja päätin etten enää ensi vuonna ota kameraa mukaan iik!Weekille. (ellei keikkaa ole tiedossa) Valokarnevaaleja en aio jättää jatkossakaan väliin. En ole käynyt niin paljon Lintsillä tänä vuonna ko olisin toivonut, mutta sormet ristissä toivon että keikat olisivat ensi vuonna parempina ajankohtina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.
Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.