...lahoamme pystyyn mätään ruhoomme.
Ei vaan... joo kyllähän se kusi, varsinkin öisin. Nyt alkaa olee jo se aika vuodesta ko aurinko alkaa paistamaan liian monen makkareihin joka aamu. Lienee tarkoitus, jotta kaikkien unirytmit olisivat aamuvoittoisia? Se lienee vain utopiaa. Yöt menee synkkien ajatusten keskellä, joten osittain se vie mut pehkuihin jo aamukahteen mennessä.
Joka ikinen yö.
Kymmenen tuntia unta pussissa. Ja silti väsyttää. En yhtään tiedä, onko tää kevätväsymystä, masennusta tai univelkaa. Masennuksesta oon tosin jo melkein puoli elämää kärsinyt, joten se ainakaan ei ole uutta miulle. Ei kyl tosin muutkaan, monet keväät ovat olleet aika kamalia. Nyt onneksi on aika hyvää kautta, ko ajattelee mitä kaikkea taustalla piileekään. Olen muuttanut niin paljon, että en nää järkeä pitää enää mitään vaikeasti koottavia huonekappaleita.
Olen liian kiertolaissielu sellaisille.
Ai niin, lähen tästä än yy tee nyt keikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.
Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.