Mulla on monta hyvää syytä tehdä tää valinta

...en halua pilata maailmaa kurjilla geeneilläni.

Olin vasta 14, ko ekan kerran tajusin tuon valinnan. Valintani kuitenkin lukiuttautui kokonaan aikuisiässä, syystä sun toisesta. Naiivina skidinä haluisin äidiksi, koska en tiennyt mitä kaikkea roskaa elämäni toisikaan. Elämäni tuo sitruunia, sitruunia ja vielä kerran sitruunia. Mutta nyt en halua äidiksi ja mulla on siihen monta hyvää syytä: miksi juuri näin? Miksi mie valitsin juuri tuon valinnan? Ja "olithan sieki joskus lapsi" -argumenttilaisille, toteanpahan vaan että: joo olinhan mie, kamala lapsi olinkin. Ja äityleiden mielestä en ole muuttunut juurikaan parempaan suuntaan...

"Mielesi voi vielä muuttua"

Ehkä joo, ehkä ei. Kuitenkaan se ei poista sitä faktaa, että olen introvertti joka tarvitsee omaa aikaa ja vähintään päivän viikossa tai parissa. Olen yliherkkä mm. koville epämiellyttäville äänille, koska mua pakotettiin kuuntelemaan sellasia skidinä. Mulla oli jo silloin mielenterveysongelmia, mutta silloin ei olisi tullut mieleenkään puhua ko. asiasta. Sittemmin tuli nämä koulu- ja nettikiusaamiset niin muitten oppilaiden ko opettajienkin tiimoilta, sekä ongelmia muittenkin tahojen kanssa - mut on uhattu muutamaan otteeseen myös huostaanottaa. Ja sitten mietitään miksen ole 100%-sesti työkykyinen? Mietitään vähän...

Olen ehkä hienohelmojen ja nenttejen silmissä itsekäs ja katkera diiva, jolla ei ole mielessä muuta ko oma napa. Mutta mulla on poikkeavuuksia, miksi olen tällainen. En ole näitä valinnut, luoja ja geenit ne juuri muhun laukaisi. Monesti olen likaiseen peiliinkin kattonut ja todennut "että mikä vittu mua vaivaa", mutta kaikkea paskaa ei musta saada päivässä. Ja velaelämän valinta, se ei ole mikään paska valinta vaan suoraansanottuna parhaimpia valintojani ikinä, streittariuden rinnalla. Mielenterveys todellakin kiittää. Se on myös luontoystävällinen ratkaisu, siinä missä kasvissyönti ja autottomuus. Myös rahapussi kiittää ko ei tartte tuhlata omakotitalon verran massia leluihin ja muuhun, jota se Pertti-Henniina käyttää maximissaan vuoden pari. Aika kuluttavaa, vai mitä?

Muutenkin elän tällä hetkellä sen verran kuormittavaa elämäntapaa, että olisin onnekas jos eläisin edes 70-vuotiaaksi. En ehkä niin kuormittavaa ko nää uramammat mutta kuitenkin jokainen eletty päivä on mulle saavutus. Joskus jopa hengittäminen on vaikeaa, koska niillä hetkillä kuljen lähinnä itku kurkussa. Ko nään lapsia iloisina tekemässä haaveilemiani asioita, tuun lähinnä surulliseksi. Ko nään vastaavasti kiukuttelevia skidejä, pistän luurit korvaan tai äänestän jaloillani. Molemmissa tapauksissa ahdistuksen tunnetta, koska oma lapsuus oli alku kaikelle kurjuudelle nyttemmin. Ko puhun lapsuudesta tai nuoruudesta, harvemmin olen hyvällä tuulella sillä hetkellä. Pikemminkin katkeralla. Eikä koulukiusaaminen ohjaajien ja kanssaoppilaiden tiimoilta ainakaan tilannetta parantanut.

"Luulisi että silloin haluaisi lapsia, joille taata se. Saisit samalla seuraa."

Käytän lasten hankkimista ja muita kliseitä vain uhkailuna siinä missä itsetuhoista käyttäytymistä. Jos mulla olisi omia skidejä, en todellakaan osaisi taata niille onnellista lapsuutta - en edes tyydyttävää. Mitäpäs jos ei vaan pysty eikä kykene siihen? Niitten (ja mun) kohtalo tulisi olemaan karu. En halua vankilaan, mielisairaalaan tai huostaanottoja, joten aion säästää korviani, mielenterveyteni ja luonnon vähäisiä varoja jättämällä lapset tekemättä. Se paska olisi mulle vain rangaistus. Lisää ongelmia elämääni... joo ei kiitos.

Äidinvaistot eivät itellä ole myöskään ole niin isot, että voisin ottaa toisesta vastuuta. Jos ei ole äidinvaistoja, et koe vauvakuumetta tai muutenkaan iloa huolenpidosta - ei kannata pitää itseään yhdeksää kuukautta jonain sulatusuunina. Se ei ole sen arvoista. Ja vaikka olisikin, suosittelen ensimmäiseksi esim. harjoittelupaikkaa päiväkodista tai koulusta. Mielesi voi muuttua, varsinkin jos sulla on taipumusta erityisherkkyyteen tai introvertteyteen. Synnytystalkoisiin ei kannata osallistua ainakaan babyboomereiden takia, nykyvauvoista on iloa yhteiskunnalle vasta 2040-luvulla jolloin suurin osa heistä ovat jo mullan alla.

Maailma on muutenkin jo ylikuormitettu.

"Mitä jos sut raiskattaisiin?"

En tiiä, selviäisinkö mie enää siitä koitosta...