Rock On

2018/04/04

Puiden kuvailu ei kuuluisi taata puista sisältöä


     

Hiljaiselosta on herätty, ainakin vähäksi aikaa. Asiakirjoitukset ovat aina välillä kivoja, mutta en koe niitten jatkuvan kirjoittelun sopivan mun pienensuureen räiskyvään persoonaani jota olen todellisuudessa. Tää on mun maailmani, joten ns. pidätän oikeuteni muutoksiin kirjoitustyylissäni tarvittaessa. Ei oo syytä kertoa joka postauksessa kuulumisia (lue: kuivamuonaa) jos ei halua. Varsinkin ko elämäni sisältää paljon niitä ilkeitä asioita, joittenka suora lähetys vaan on liian henkilökohtaista julkisesti näytettäväksi.

"Jos elämä ois helppoo, mä oisin aivan toisenlainen"

Tiedostan että mun postausten tekstisisältö on yleensä aika surullista luettavaa. Mutta hei, mitä hyvää voidaan oottaa, ko ne kertovat syrjäytyneen elämästä. Mutta yritän saada elämän ns. back on track. (hittolainen mie oon tätäkin jankannut miljoonaan otteeseen) Helpoksi sitä ei saa, ko helppo elämä on vain utopiaa ja mahdollista vain lasten piirretyissä. Ko olin pieni, luulin että kaikki piirretyt olivat lastenohjelmia. Osittain tästä syystä South Park ja Futurama tulivat tutuksi. Ne olivat silloin mun juttu. Kävin kaksykkösenä nukketeatteriesityksessä ja totesin, että olen jo kasvanut niistä. Lasten nukketeatteriesitykset eivät ole se mun juttu. Tiedä sitten olisinko pitänyt siitä jos olisin ollut tyyliin joku kolmevuotias..

Olen btw syyllistynyt liikaa oksien kuvailuun...

2 kommenttia:

Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä. (28.6. - 14.7.2018 välisenä aikana olen reissussa, joten vastaaminen saattaa tuolloin kestää)

Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.