Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka

 
  
Tää on vaan yksi niistä tapahtumista, jonne oon "eksynyt" tässä kuussa. Osa niistä tulee vielä...

Kävin kirjoittamassa kuvaamassa Kustom Kulture -tapahtumassa. Siellä oli mukavasti väkeä, hienoja töitä ja autoja, kivannäköisiä kledjuja ja pehmoleluja sekä tarroja. Tänne todellakin aion ensi vuonna jälleen kerran mennä, paksumman rahapussin kanssa. Ilman tätä tapahtumaa ja komppiksia (Miipa, Riksu, Elida, Suvicita) tää päivä sisälsi lähinnä muutaman tunnin mittaisia yöunia, vastoinkäymisiä ja penkkiurheilua.

Pari vuotta sitten olisin vaan valittanut tunnemyrskyissäni sensuroimatta siitä että puhelimeni hajosi takaa tai siitä että elämäni on epäreilua siksi että jouduin odottamaan junaa peräti puoli tuntia. En tällaisena kaupunkilaislikkana ole vaan yksinkertaisesti tottunut sellaiseen. Ei siinä mitään, kotimatka meni aika kurjasti. Liikuin aikalailla sumussa, niin sumussa että edes 12 tunnin yöunetkaan eivät kokonaan auttaneet. Onneksi vielä saman illan aikana vointini alkoi parantua.

Hyvää ystävänpäivää vaan kaikille ihanille! Parhaimpien kanssa nähäänkin sitten talolla...