Rock On

2018/10/15

En suostu elämänkoululaisten stereotypiaan

   




Jälleen kerran menorikas viikko takana. Alkuviikon notkuin Tyttiksellä, keskiviikon kylillä, loppuviikon Stokiksessa ja viikonlopun Miipalla. Muista asioista sitten myöhemmin, mutta nyt reissun ääreen.

Maissa oli ihan okei olla. Neljännen kerran tosin alkaa kuvausideat loppumaan. En ottanut ko jotain muutamankymmentä kuvaa. Jospa ens reissun jälkeen jättäis sen kameran mökille tai jotain, koska hitto en enää keksi mitään uutta. Liikaa tosin tuli shoppailtua. Laivamatkasta jäi paskan maku suuhun. Mulle on puhuttu asiattomuuksia, mua painostettiin juomaan, multa udeltiin henkilökohtaisuuksia. En huuda muille koskaan huvikseni; siihen on olemassa syynsä. Oikeastaan kaikki taas on kurjaa, jos kysytään mun päästä. Mun mielestä. Tarviin kaiken tuon jälkeen lepoa. Ei, tää ei ole PMS-ää, tää on silkkaa väsymystä. Monien päivien univelkojen mestarituotosta.

Ja tästä juomisesta vielä. Saatan vaikuttaa tinalolta varsinkin suuntavaistoni takia, mutta tietyissä asioista oon viisas. Mulla on suvussa alkoholismia, ja mie tiiän että jos joisin ni siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa. Joten multa pysyköön jatkossakin ns. "korkit kii". En ala rikkomaan streittarikäytäntöjä tai muitakaan periaatteitani varsinkaan muiden takia. Ja ihan vaan siksi, koska en suostu alistumaan. Mie olin teininä liian sinisilmäinen. Se riitti.

Meitä oli laivalla viisi;
Eli, Riksu, Kartsa, Nalle ja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.

Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.