Rock On

2018/10/30

Kun katson näihin karkkeihin, näen mustaa vain



         

En olisi skidinä, en edes teininä, uskonut että söisin missään muodossa lakua jonain päivänä. Lakukarkit ovat kyllä, vieläkin sontaa mun mielestä mutta lakusipsit, -tonkka, -jätski ja -pastillit ovat olleet yllättävän hyviä. Salmiakki on tosin mulle vieläkin liikaa, ja se on okei. Liian häjyä tavaraa, ja oon muutenkin miedon (tai no, mauttoman jos komppiksiltani kysytään) ruuan ystävä. Karkkien syönti on muutenkin jäänyt vähälle. Ei ne enää ole niin hyviä ko silloin skidinä. Syön niitä nykyään vain jos niitä on tarjolla jossain kylässä ja mulla on nälkä.

Messut meni aika jees, kuten se edellisillan karaokeiltakin. Niitä ympyröivät tunnit menivät surkean olon kourissa, syystä tai toisesta. Ekaks mun osoite on ens viikolla leipäjonossa, ja tokaks messujen jälkeen oli tilanne päällä jota seurasi puoli tuntia kestänyt paniikkikohtaus - ja niitten murehtiminen veivät multa viimeisetkin mehut. Arvaten en mennyt kouluun. Muutenkaan kuulumiset eivät olleet viime viikkoina olleet kovinkaan hyvät - vaikka mulla oli kivoja tapahtumia ja komppikset rinnalla, niin mun olo oli kaikesta huolimatta riittämätön, kurja ja väsynyt. Vieläkin mulla on ollut näitä Ruotsin-laivalta kertyneitä univelkoja, koska mun elämä on ollut tässä viime viikkoina vähän liiankin menorikasta. Ja sillo ko on väsynyt, sitä alkaa murehtimaan asioita jotka menivät päin persettä.

Ei tullut pieneen mieleenikään avata taaskaan läppäriä valehtematta puoleen viikkoon, ja se on okei koska piirtäminen. Eka harrastus, joka on kulkenut mun matkassa aina millenniumin ajoista saakka. Pitkä matka on kuljettu niistä värikkäistä viivoista mainoslehtiöissä nykypäivän psykedeeliseen realismiin.


2018/10/22

Tän myötä Lintsin värivalot sammuivat tältä vuodelta


     
Kolmannet Valokarnevaalit takana. Ei voi muuta sanoa ko että kiitti, oli jälleen kivaa!

2018/10/15

En suostu elämänkoululaisten stereotypiaan

   




Jälleen kerran menorikas viikko takana. Alkuviikon notkuin Tyttiksellä, keskiviikon kylillä, loppuviikon Stokiksessa ja viikonlopun Miipalla. Muista asioista sitten myöhemmin, mutta nyt reissun ääreen.

Maissa oli ihan okei olla. Neljännen kerran tosin alkaa kuvausideat loppumaan. En ottanut ko jotain muutamankymmentä kuvaa. Jospa ens reissun jälkeen jättäis sen kameran mökille tai jotain, koska hitto en enää keksi mitään uutta. Liikaa tosin tuli shoppailtua. Laivamatkasta jäi paskan maku suuhun. Mulle on puhuttu asiattomuuksia, mua painostettiin juomaan, multa udeltiin henkilökohtaisuuksia. En huuda muille koskaan huvikseni; siihen on olemassa syynsä. Oikeastaan kaikki taas on kurjaa, jos kysytään mun päästä. Mun mielestä. Tarviin kaiken tuon jälkeen lepoa. Ei, tää ei ole PMS-ää, tää on silkkaa väsymystä. Monien päivien univelkojen mestarituotosta.

Ja tästä juomisesta vielä. Saatan vaikuttaa tinalolta varsinkin suuntavaistoni takia, mutta tietyissä asioista oon viisas. Mulla on suvussa alkoholismia, ja mie tiiän että jos joisin ni siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa. Joten multa pysyköön jatkossakin ns. "korkit kii". En ala rikkomaan streittarikäytäntöjä tai muitakaan periaatteitani varsinkaan muiden takia. Ja ihan vaan siksi, koska en suostu alistumaan. Mie olin teininä liian sinisilmäinen. Se riitti.

Meitä oli laivalla viisi;
Eli, Riksu, Kartsa, Nalle ja

2018/10/10

Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä


     

Tässä on ja tulee tapahtumaan kaikenlaista.

Vaikka kuvia onkin Korkeasaaresta vähemmän johtuen huonosta tsägästä, aion maksaa kalavelan loppukuusta takaisin - tavalla tai toisella. PMS-n kourissa oon suoraan sanottuna hirviö. Sori siitä. Pärstälootassa totesin jo että tuolloin olen aika lailla hullujenhuone -kunnossa. Ja nytkin toimin voimapankin avulla. Mutta kaikki nää tapahtumat, kaikki ovat sen arvoisia. Kaikki nämä vieraissa käymiset. Ja komppisten näkyilyt. Tapahtumista puhumattakaan.



Joka kerta jotakin jäi. Useimmiten ne ovat jotain erittäin tärkeitä asioita. 

Tätä kiirettä jatkuu aina viikonloppuun. Onneksi Ruotsin-reissun ja leffan jälkeen alkaa se syysloma. Eka syysloma muutamaan vuoteen, kaikki kova työ on tehty tuon kaiken duunin eteen. Syysloman jälkeen mua odottaakin sitten kahdet Valokarnevaalit. Ja Halloween-pippalot. Kunpa kestäisin tuon kaiken. Joo, enköhän - olen kestänyt ennenkin. Mutta mun pitäisi muistaa kaksi pientä sanaa - kuunnella itseäni. Mutta en tiiä vielä mikä mun hajamielisyyteni kumoon pistäisi. Vielä.