Rock On

2018/03/02

Päivät eivät aina ole sisaruksia


     

Kävin talvipakkasten myötä kuvaamassa talvista luontoa, nyt ko kerrankin oli mahdollisuus. 

Mun piti mennä edellispäivänä Mindille, mutta eksyin matkan varrella ja matkan aikana unohdin missä olin. Päätin kääntyä takaisin, koska päivä muutenkin oli pilalla. Vastoinkäymiset alkoivat jo aamulla ja kaikki vaan kasaantuivat iltaa myöten. Mun oli pakko luovuttaa ja pistää tupa pimiäksi jo noin puolenyön jälkeen. Sinä yönä näin unta siitä ko vietin aikaa yhden komppiksen skidin kanssa.

Mutta nyt kuvauspäivään. Heräsin puhtaista lakanoista, otin ennen lähtöä rennosti luonnoskirjasen ja sellasen suklaavellin kanssa, jonka kanssa mie aikoinaan vartuin. Totuttuun tapaan unohdin taas jotain mökille, tällä kertaa ne olivat kameravermeet, joita tarvitsin. Onneksi ei ollut ns. deadlinea, vaikka päivä olikin jo hämärtymään. Nykyään on aikalailla harvinaisuus päästä Töölönlahden jäihin, joten otin ilon irti. Päätin kuvauskeikkani Hakikseen, jossa törmäsin sattumalta Anseen. Ois kiva jos hän pääsisi Tyttiksen Naistenpäivän pippaloihin, koska ei olla pitkään aikaan nähty.

Nämä kaksi päivää olivat ko musta ja valkoinen tai vodka ja vesi. Niin erilaisia ne olivat. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.

Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.