Rock On

2018/01/29

Tyylimatka, osa kaksi: Muutosten tuulia

Edellinen osa: Tyttö lastenkengissä

Nyt siirrytään vuoteen 2010, eli vuoteen jossa olen koklannut ainakin kolmea eri tyyliä. Talvella, viimeisinä alakoulun kuukausina, pukeuduin melkein samalla tavalla ko edellisenä vuonna. Kuitenkin aloin käyttämään farkkuja ja aloin ostamaan muualtakin ko Seppälästä (vaikka se pulju oli silloin vielä tärkeä) Tästä vuodesta lähtien siirrytään vuosi kerrallaan...


"Hei wnb-lissu, missun nenä?" // Oisit hankkinut sen topin // Kännyteinipeili // Tiiän että olit söpö, tiiän että tykkäsit sinisestä



Tuo alla oleva liila toppi on vieläkin mulla käytössä. Muut ovat mennyt jo vuosipäiviä sitten kiertoon...


Tunikoita aloin käyttämään jo vuoden 2009 lopulla, mutta kunnolla ne tulivat käyttöön vasta talvella 2010. Sain myös ekan pöllötuotteen, se oli ruskea pöllöpaita. Se oli ihana, käyttäisin sitä vieläkin ellei mutsi olisi ajatuspäissään pistänyt sitä UFF-n lootaan. Talvella 2010 kävin elämäni ensimmäisessä valokuvaustyöpajassa.

Alkuvuoden olin wnb-pissis. Nenäblurreja, toppeja, ah-niin-ihania poseja ja isoja aurinkolaseja. Sekä tottakai niitä tunikoita. Ehkä tää oli se kuuluisa suojakuori, mua katos oli kiusattu aika ranskasti siihen aikaan. Se suojakuori piti nahkansa aina syksyyn asti, kunnes mut passitettiin epäonnisen hiustenleikkuun jälkeen parturille. Samaan aikaan mut erotettiin silloisesta yläkoulusta, koska olin niin pahassa kunnossa koulukiusaamisen jäljiltä. 





    

Kesällä samaa settiä, ko vuonna 2009. Liian paljastavia asuja, varsinkin Kroatian-reissun aikana. Missä mun housut, kysyi ja kysyy vieläkin tätä tyyliin kaikki. Nii-i, sitäpä miekin. Myönnä se, paidan alla oli pelkät bikinipöksyt ja palaneet olkapäät. Onneks kasvoin niistä ajoista.





      

Loppuvuonna tyylini muuttui radikaalisti. Hameet ja tunikat saivat jäädä, tilalle tulivat ruutupaidat, ruutufarkut ja nahkatakit. Tukkamalli pottatukasta poikamalliin emo-otsiksella varustettuna. Olin tuolloin itseasiassa hyvännäköinen, mutta enää en voisi kuvitella itteäni emolissuna. Ikinä. Pidin itteäni emona, mutta käyttäydyin ko lissu ja kuuntelin mm. Astetta, Apulantaa, Happoradiota ja Tehosekoitinta. Ai niin...



2018/01/25

Kyllä mie keinoni keksin




     
Uutta konetta tai koneen korjausta odotellessa. Nyt nää mun vanhat läppärit ovat käyttökelvottomia, joskin onnekseni tää suriseva pöytäkoneeni toimii. Sillä tulen tekemään nämä tulevat postaukseni, musani kuuntelen puhelimesta. Videontekouraa tää krässäys kuitenkin tulee haittaamaan toistaiseksi, koska tää kone ei toista ääntä. Kuvien muokkaus on kuitenkin se avain tähän hommaan.

Mua alkoi tympäisee tää ainainen sisällä mätäneminen, joten kävin pikaisella happihyppelyllä sen kameran kanssa jonka käyttö ei vieläkään luonnistu. Kuvista tuli vähän erilaisempia ko mitä olen kuvitellut, mutta näillä menköön. Iltapäivästä mennään taas sillä kuuluisalla sosekelillä, joten tää oli se last chance vähään aikaan. 

Joka päivä ja joka ikinen yö olen valvonut. En ajatellen sitä oikeaa, sitä ei ole tulossakaan. Sen sijaan, olen valvonut niin tietsikkani ko köhivän turpani takia. Hyviäkin puolia olen löytänyt tästä tilanteesta. Olen alkanut piirtämään uudestaan, muutenkin ko Tyttiksellä. Oikein nautin ko ProMarkerini ynnä muut paperille sauhuavat.

2018/01/20

Kurkku kipeänä aamuun ankeaan


            
Elämä antoi mulle rutkasti kirpeitä sitruunoja tässä viime aikoina, 
mutta myös otettuja tai löydettyjä kuvamateriaalia.

En pyydä anteeksi sitä etten jaksanut mennä ns. kunnon kuvausreissulle. Mulla ei ollut mitään intoa eikä oikein asiaakaan. Mun oli pakko kasata päätäni, koska olo oli vaihteeksi tosi kurja. Heti herättyäni tiistaina olin erittäin hajamielinen, siitä tiesin etten tule tekemään tällä viikolla myday-videota. Tuskin kukaan haluaa kattoa kiukuttelua ja iänikuista valittamista. Sama pätee bloggaamiseenkin. Olin yksinkertaisesti erittäin väsynyt, olin levon tarpeessa. 

En ole vähään aikaan myöskään postannut luontokuvia. Päätin mennä noin 10 minuutiksi pihalle kuvaamaan lunta ja bokeh-valoja. Niin ko arvaattekin, vain ne lumikuvat sopi näitten muutamien tb-kuvien kanssa. Tyylimatkustelessa löydän samalla muitakin vanhoja valokuvia. En aio kuitenkaan vähään aikaan postailla tän jälkeen TB-kuvia (ellei niitä Tyylimatkoja lasketa

En myöskään tiedä sitä mikä on postaustahti lähiaikoina. Niin ko kerroin mun FB-sivuilla, mun läppäri on hajoamispisteessä. Sen kanssa kestää vähintään puoli tuntia kirjautua sisään ja seuraava puoli tuntia menee taas työpöydän latauksen kanssa. Ei kuulosta kivalta, eihän? Pyrin kuitenkin postaamaan vähintään kerran viikossa, vaikka mikä ois. Parastaikaa pelastan tiedostojani ulkoiselle kovalevylle, jotta voisin ihailla viime vuosien kuvia ynnä muita jatkossakin.

2018/01/15

Tyylimatka alkakoon: Tyttö lastenkengissä

Aloitetaan lukuvuodesta 2008-2009, ekalta vuodelta jolloin mulla oli kamera. 

Olin tuolloin 12-13-vuotias, tyyli vielä lastenkengissä. Inspiraation lähteinä oli lähinnä mukavuus, äidin vaatekaappi ja värisilmä sekä halpahallin vaatelaarit. Lisäksi kledjut olivat rikkinäisiä, lapsellisia ja pari kokoa liian pieniä koska ostin kledjuja vielä alkuvuodesta lasten/nuortenosastolta. Vasta 13 vuotta täytettyä siirryin aikuisten kokotaulukkoihin, tyylini kulmakivet tosin pysyivät samoina seuraavaan vuoteen saakka. Lempikauppani oli Seppälä, muualta ostin harvoin.

Viimeiset päiväni ilman kameraa. Olin tässä isotätini hautajaisissa. Kuulemma en ollut kovinkaan nätisti siellä, ja sen näkee mun pullaposkistakin...

Lasten kengissä koko likka. Toisessa kuvassa olin pulkkamäessä ja toisessa olin menossa Selloon. 

Olin suosinut värikkäitä kuviollisia toppeja ja huppareita etenkin loppuvuodesta.

Vielä kesällä tosin käytin myös vähän muutakin...

Mulla oli pottatukka, koska en enää jaksanut niitä pitkiä, mitä mulla oli vielä talvesta. Harmi että harva kuvista on enää tallessa. Muistan kyllä että monet pilkkasivat mun tyyliäni. En yhtään ihmettele miksi, olihan lapsille tarkoitetut lettipinnit aika harkitsematon päätös. Varsinkin koulukuvassa...

Millaiset tyylit teillä oli vuosina 2008 ja 2009?

2018/01/11

Valojen loisteessa jo viidettä kertaa

Edelliset osat: 2014 [ julkaistu jälkikäteen TB-postauksen muodossa ] // 2015 // 2016 // 2017


   


Yksi niistä "perinteeksi käyneistä" tapahtumista on nyt koettu. Jälleen kerran, joskin tää on jo kolmas kerta ko olin kaveriseurassa (ja neljäs jolloin en ollut yksin), viides kerta kaiken kaikkiaan.

Heräsin vasta neljältä iltapäivällä. Mentiin Miipan kaa kohti Espaa, jossa odotti Mikrogalleria. Siellä oli vähän kaikenlaisia töitä. Pidin siitä sessiosta eniten valopurkeista ja siitä sormileikkipatsaasta. Mentiin siitä numerojärkässä eteenpäin. Kerrankin olen nähnyt kaiken mahdollisen, mitä esillä oli. Eteen tuli niin vaporwavea, neongraffiteja ko valotettuja valokuvia. Joukossa oli työ, jonka tekijän tiedän tai oikeastaan tunnen entuudestaan. Ne olivat niitä hyviä töitä. 

Tänä vuonna ei ollut mitään buuaamisen arvoisia töitä, mutta joukossa oli niitäkin töitä joittenka funktiota en yksinkertaisesti tajunnut. Onneks niitä oli vain tyyliin pari. Mutta kierrätetty taide oli järkytys ainakin mulle, mutta ymmärrän senkin koska kävijöiden joukossa on niitä pieniä lapsia vanhempineen ja ensikertalaisia. (sekä turisteja tottakai)



     

Kierrätystaiteet sijaitsivat Koulupuistikossa. Siellä oli edellisiltä vuosilta (ainakin 2012 & 2014) tuttuja töitä. Vieläkin muistan sen ko kuvasin niitä iskän perunalaatuisella digikameralla *nauraa*, ja laatu oli sen mukainen. Pari vuotta myöhemmin kuvasin rippilahjakameralla, joka oli kanssa laatua peruna. Päätettiin reissu Tuomiokirkkoon, jossa on ollut melkein vuosi jotain. Vain vuonna 2015 siinä ei ollut tulishow'ta kummempaa. 

Vaikka siellä oli kylmä viima, siellä ei ollut niin kylmä ko edellisinä. Pärjäsin mainiosti "lokakuunlopun" tyylisesti pukeutuneena. Kädet olivat tottakai kohmeessa ko jääkaapissa olleet nakit, mutta mun pitkää kai niellä se totuus, että joko lämpimät kädet tai hyvät otteet. Arvaa kumman mie sitten valkkasin...






     

Muistoksi jäi 400 kuvaa, joista parhaat tulivat tähän postaukseen. 

Lisäksi kuvasin videopätkiä ylläolevaa videota varten.