Rock On

2019/05/21

Tää Kirsikkapuistoilu käy jo perinteestä


   
Vain aika tietää, sekoanko täysin tai pysyykö pää kylmänä...

Aiemmin sinä päivänä mulla oli niin kettuuntunut olo mm. kaikkeen, ja kiireinen kalenteri takaa sen etteivät ne lopu ainakaan vähään aikaan. Mulla ei ole aikaa toipua edellisestä päivästä, mun kehoni sanoo että tarviin vähintään sen yhden tai jopa kaksi lepopäivää viikossa. Elämä on valintoja täynnä, ja arvaa vaan valitsenko ne keikat tai levon... kesä on lyhyt ja siitä on otettava täysillä irti, varsinkin ko olen enemmän kesä- ko talvi-ihminen. Talvella ja loska-aikoina kerkiä tupruttamaan sisällä. No hupsista pöö, talvi on mulle tällä hetkellä kirosana.

Koko aikuisikäni olen käynyt joka vuosi Kirsikkapuistossa, ja tälläkään kertaa en jättänyt mahdollisuutta käyttämättä. Koko aikuisikäni olen käynyt myös Helsinki-päivän konsertissa, mutta nyt sille tulee stoppi. Aiemmin sinä päivänä näin kokoonpanon tän vuoden esiintyjistä ja ai että osaskin olla epäuniikkia. Kaikki artistit olen jo nähnyt, tulen näkemään muualla tai sitten karttaan. Viime vuonna oli vielä hyviä esiintyjiä, jonka takia jaksoin uhrata mielenterveyden. Tällä kertaa aion jäädä "kotio tupruttaan", varsinkin jos on tiedossa huonoa säätä - ja jos totta puhutaan, toivon kaatosadetta sille päivälle. Märkiä hetkiä vaan sinne, "villit lapset" ja muut sinne vaivaantuvat.

Tosi usein on satanut Helsinki-päivän konsertissa ja jo ekalla kerralla poistuin sieltä uitettuna koirana. Ja toisena, ehkä jopa kolmannen ja neljännenkin kerran... ei muistu mieleen ko yks, maximissaan kaks kertaa ko siellä paistoi aurinko. Aurinko paistoi viime vuonna ja mulla oli sen illan myötä huono olo niin psyykkisesti ko fyysisesti. Ei koskaan enää niitä hetkiä, mulla on muita keikkoja koluttavana. 

2019/05/18

Väkijoukossa mäkin seison, ja pompin ylös alas paikallaan

   

Mulla oli niin paljon asioita pään sisällä. Onneks sain verensokereita nostettua ennen keikkaa, muuten keikka olisi mennyt täydellisesti pilalle.

Jos totta puhutaan, niin odotin Teleksiltä snadisti enemmän. Kuitenkin tykkäsin, koska niissä biiseissä on hyvät sanat. Ko kuuntelee niitä, niin jähmettyy paikoilleen ja kuunteleen. Ne on ne biisit, jotka olivat tuttuja jo ennestään, jotka upposi. Monissa biiseissä mainitaan jostain tytöstä. Se tyttö, joka katsoo merelle. Se tyttö, joka oottaa tulevaa peläten. Tuulilasin nurkkaan on tullut tutuksi jo lapsuuteni vuosina. Silloin sitä sain kuulla vähän liikaakin, mutta nyt se osuu ja uppoaa - niin tää alkuperäinen versio, ko myös ne coverit ja coverin coverit. Setin päättävä Kotimatkalla omistaa hyvät sanat varsinkin tästä kohtaa: "Jos sä menet pois // mä vietän jouluni // mun äidin hoteissa // me tupakoitaisiin taas me molemmat // isää muistellaan ja sinua" - tosin kukaan meiän perheestä ei polta, en ole viettänyt yhtäkään joulua äitini luona eikä mun faijakaan ole kuollut. Vielä.

Uusia löytöjä jättämättömän Teleksin jälkeen jotain parempaa tuli lavalle. Tää oli kolmas kerta ko näin Pelle Miljoonan, josta tosin eka kerta Pelle Miljoona Oy -kokoonpanossa, edelliset kaksi kertaa näin Pellen siinä United -kokoonpanossa, jossa hän soittaa aikalailla pelkästään rumpuja. Tänään sain kuulla häntä myös muualla ko rummuissa ja olen siitä todella riemuissani (meinasin kirjoittaa raivoissani, jota tosin olin vielä viisi tuntia ennen keikkaa) - ja suuri osa biiseistä ovat arvatenkin tuttuja entuudestaan, koska olen kuunnellut Pelle Miljoonaa vähintäänkin yhtä kauan ko näitä muitakin suomipopin helmiä. Ellen jopa kauemminkin, jo ala-asteella lauloin monet ja monet kerrat Tahdon rakastella sua... tahdon... rakastella sinuaa-a... tahdotko sinä minua?

Luin myöhemmin somesta, että Pelle Miljoona keräsi melkeinpä ennätysyleisön torille. Oli kunnia olla yksi väkijoukossa pomppineista. Kiitos!

2019/05/14

Oodi viisivuotiaalle Mireten maailmalle

Ko tuon blogini Unelmana toinen maailma -nimisenä vuonna 2014 perustin, en olisi uskonut että tää kantaisi yhtään sen enempää ko edellisetkään blogini. Eihän mulla ollut silloin kunnon kameraakaan, järkkäri oli vain haave siinä missä mm. mediaopiskelut ja oma kämppä. En ollut täysikäinen, en ollut värjännyt hiuksiani, enkä ollut silloin sellainen mitä nykyään. Mutta juuri nämä viisi vuotta opettivat enemmän ko sitä edelliset viisi vuotta. En olisi kuvitellut, että juuri tänään olen ympärillä kuolevasta blogimaailmasta huolimatta juuri tässä, teitä ja itseäni varten, kirjoittamassa tätä tekstiä.

Juuri tänään, 14.5.2019, aion juhlistaa tuon päivän syömällä lempilafkassani. Juuri tänään, aion blogini kunniaksi soittaa Madonnan Celebrationin ja Sigin Hyvää Syntymäpäivää. Juuri tänä vuonna aion toteuttaa myös niitä asioita kameran silmin, mitkä ois olleet viisi vuotta sitten utopiaa.



 
Ennen vuotta 2014 tulleet tekstit ovat alun perin Se pieni raitapaitainen -blogista. Jos mun pitäisi vaihtaa nykyinen nimi johonkin, niin todennäköisesti vaihtaisin Raitapaitaan takaisin, koska olihan se erittäin symppis nimi. Eikä niin mielikuvitukseton, blogimaailmassa on (ollut) liikaa blogeja jossa viitataan unelmaan tai rakkauteen. Tosin ne ovat suurimmaksi osaksi vaihtaneet nimensä bloggaajan nimeen, esimerkkinä olkoon vaikka "Katja Kristiina" tai "Mari Nissinen".

2014 aloitin tuon blogin uran seuraavilla sanoilla:
"Huh-huh... aloitin jälleen puhtaalta pöydältä, ilmeisesti neljäs kerta jo. Nyt kun on tätä actionia tullut, niin ajattelen että olisi hyvä aika alottaa. Harmi kun kamerani on jo parhaat päiväni elänyt, niin toistaiseksi pitää tyytyä kännykrääsään..."

Silloin tää blogi vasta etsi tietään ja oli muutenkin lapsen kengissä, aivan kuten miekin - lainkin mukaan, koska tätä aloittaessani olin 17-vuotias. Tuona vuonna käytin kameroina iskän digipokkareita ja omaa puhelinta, jonka laatu oli tasoa peruna. En kuitenkaan kadu, että aloitin vaikka aika olikin vähän huono.

Vuoden 2014 luetuin postaus: Yksikin katastrofi voi pilata kaiken (44 näyttökertaa)


Yksi niistä monista esittelyteksteistäni vuosien varrelta. Tuli vähän "buliksi", mutta mitä sitten. Käviskö sisällön perusteella vielä tänä vuonnakin?
   

2015 aloitin kirjoittamaan ja kuvaamaan täällä aktiivisesti. Ostin kameran tammikuussa edellisenä vuonna kerätyillä pullorahoilla, mutta aktiivisesti aloitin bloggaamaan vasta saman vuoden kesällä. Syksyllä löysin polun, mihin tähdätä. Syyskesällä tää blogi sai nykyisen nimensä. Ennen syksyä tää blogi oli sellaista sekametelisoppaa, että oksat pois. 2015 perustin lisäksi vanhan koulublogin raunioille runoblogin.

Vuoden 2015 luetuin postaus: Luukku 10: Paskimmat joululaulut TOP 5 (160 näyttökertaa)


2016 oli blogilleni hyvää (tai no, aktiivisinta) aikaa. Silloin postasin noin 120 postausta, joista osa on tosin nyt luonnoksissa. Kirjoittelin tuohon aikaan henkilökohtaisempia juttuja ko nykyään. Arvaten niin en enää tee. Silloin täällä käytiin eniten, joka oli osittain hyvä ja osittain huono juttu. Silloin tein myös ensimmäisiä ulkoasuja täysin itsenäisesti, ja parhaimmillaan vaihdoin niitä ko sukkia koska en ollut niihin sitten yhtään tyytyväinen. Niistä lisää täällä

Vuoden 2016 luetuin postaus: Muuten vappu olisi ollut täydellinen, mutta... (337 näyttökertaa)


   

2017 oli bloggailuni suhteen aika kokeilevaa aikaa. Yritin ylläpitää ruokablogia, jonka lopetin kuitenkin saman vuoden syksyllä inspiraatiopuutteen vuoksi. Vuoden 2017 aikana olin moderaattorina Runotorstaissa. Se oli aika mielenkiintoinen kokeilu, mutta ehkä mulle liian vastuullista hommaa. Se homma ajautuikin suohon seuraavan vuodenvaihteen jälkeen, koska silloinen läppärini hajosi ja salasanat jäi sinne sen mukana.

Vuoden 2017 luetuin postaus: Onneni on olla kukkia lähellä (147 näyttökertaa)


2018 Alkuvuonna pidin listaa postauksistani, mutta se meni pipariksi. Kroatian -postausten jälkeen sain kunnon burn-outin ja elokuussa menetin mielenkiintoni tähän hommaan. Yritin kirjoittaa parhaani mukaan, mutta inspiraation puutetta pukkasi aina tähän vuoteen saakka.

Vuoden 2018 luetuin postaus: Redi on nyt "redi" ostoshysteerikoille (183 näyttökertaa)





 
2019 pidin kunnon inspiraatiotauon. Jos keikkapostauksia ei olisi ollut, tää blogi eli täyttä hiljaisuutta. Kokeilin Nouwia, mutta totesin että se ei ole mun juttu - pysyn mieluummin täällä. Ilman tapahtumia ja kännykkäkuvia multa ei helmikuussa tai maaliskuun alussa olisi tullut yhtäkään postausta. Mielenterveys kävi todella alhaalla, mutta siitä sitten lisää varsinaisessa vuosikatsauksessa. Silloin käydään myös tän vuoden luetuimmat postaukset. 

Mutta sitä melkein kukaan ei tiedä, että mulla on kaiken kaikkiaan ollut 10 blogia (ja viisi kotisivua). Näin muuten yksi yö unta siitä, että mulla oli lisäksi vielä lisää blogeja täällä Bloggerin puolella, mutta eri tunnuksilla. Tässä on siinä se totuuden siemen, että mulla oikeesti on tunnuksia, joita en enää ole käyttänyt vuosikausiin.



 
Lisää kertauksia tämän vuoden lopulla. Siihen mennessä, muihin aiheisiin!