Rock On

Jotain mun kuvaamisesta



Rahansa arvoinen harrastus, jossa ei kyyneleiltä ja hermoromahduksilta vältytä.
Joku päivä tästä harrastuksesta tulee vielä jotain enemmän, ennemmin tai myöhemmin. 
Melkein kymmenen vuotta olen tätä juttua tehnyt, kaikenlaisia merkkejä on kokeiltu. Ensi kosketukseni kameramaailmaan oli ko koklasin faijani Pentax -kameraa. Siitä sitten on käytetty milloin mitäkin merkkejä ja malleja. Ekaa GoPro-ta/videokameraa, vedenkestävää ja polaroidia venatessa...


Millä?
Canon "Seitsemän elämää" EOS 1200D (1/2015 ->)

Canon EOS 50D (9/2017->)

Canon Ixus 160 (6/2015->)

Olympus SP-620UZ (6/2012 - 4/2014, yksittäisiä käyttökertoja tuonkin jälkeen)

Adoptiolapset: Matleena (18 - 200 mm), Makro (70-300 mm), Laajis (10-18 mm), Viivi (50 mm), Vassi (52 mm), Kata (kalansilmä, 8 mm)
Haudatut /menetetyt toivot: Kitti (18-55 mm), Kitti 2.0 (22 - 70 mm)
Tulevat adoptiolapsensa: Jasmina (jalusta)

Heillä on kantokassi. Lisäksi kuvaan puhelimella. Puhelinkuvat kuitenkin tulevat lähinnä Instagramin puolelle.


Miten?
Milloin räpsäisen, milloin huolellisesti ja tunnolla. Kuvaan useimmiten käden varassa, joskus apuna on esim. maa (etenkin tähtikuvat), pöytä, jakkara, tai vaikkapa muuntaja. Sana on vapaa, mie määrään säännöt.


Missä?
Kalenterikuustoist antaa tähän vastauksen.


Milloin?
Kuvaan vaikka kolmelta aamuyöstä, jos siltä tuntuu. Mieluiten kyllä kuvaan päivällä, silloin on valoisaa. Tai auringonnousun taikka -laskun aikaan, silloin valo on ihanan väristä. Mutta useimmiten kuvaan iltapäivällä ja illalla, aamut pyhitän nukkumiselle ja muille askareille.


Mitä?
Se vaihtelee. Talvella ja muuten pimeillä vuodenaikoina kuvaan useimmiten valomaalauksia ja muita valonlähteitä, keväästä syksyyn kuvaan luontoa. Ympäri vuoden kuvaan esityksiä, tapahtumia, näyttelyitä ja kavereita.


Miksi?
Haluan ikuistaa ihania hetkiä. En ole savantti, pikemminkin päinvastoin, joten valokuvaaminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta ko piirtäminen. Se tuo myös mukavaa haastetta, etenkin jos kuvaa manuaalisesti.