Rock On

2015/12/04

Mielenkiintoa täynnä

Olen aina kiinnostunut oudohkoista asioista. 
En koskaan mistään tavanomaisista massahysterian aiheuttamista, vaan olen ottanut selvää mun mielenkiinnonkohteista interwebsin kautta.

On sitä ennenkin osattu nimetä erikoisilla.
Esim. Tytteli, Huvi, Gurli, Hempi, Viesti, Vetsera, Saliba, Anelia ja Sylve-Ester.
Mutta nyt asiaan, kerron mun mielenkiinnonkohteistani. Nimet olivat ekoja mielenkiinnonkohteitani. Oon aina tykännyt nimetä eläimiä ja ihmisolentoja, Jotkut hahmot nimesin erikoisemmilla nimillä kuin toiset hahmot. Vai pidätkö esim. Villaa, Aijaa, Sunnaa, Pirjaa, Siinaa, Mirikliä, Darjaa taikka Uljaanaa yleisinä nuorten tyttöjen niminä?


Olen nimennyt niin pullasorsia, tuntemattomia ihmisiä (vaikka niillä on omatki nimet), nukkeja, pehmoleluja ja etenkin piirtämiäni hahmoja. En tykännyt pienenä ajatuksesta, että joku elävä olento (tai ylipäätään, jos oli silmät ja suu) olisi ollut nimetön. Mä nimeän ja piirrän mielikuvitushahmoja. Useimmat hahmoistani ovat olleet (ja kyllä edelleen ovat) tyttöjä. Ennen ne vaan olivat ihmisiä vailla mitään etnistä taustaa, en kiinnittänyt vaan huomiota, muuta kun siihen, että kunhan niillä etu- ja sukunimi löytyy, niin hyvä vaan. Kuitenkin olen jotkut hahmot nimennyt Laiti-sukunimellä. Selvisi monta vuotta myöhemmin, että ihan valkolaisten sukunimestä ei ole kysymys, vaan "tunturilaisten" ja mahdollisesti myös "inarilaisten". Yksi tyttöhahmo omisti sukunimen Lindgren, ja se on ainakin jossain tapauksessa "tummien" sukunimi.

Mä, mun kroaatti-isäni sekä suomalainen äitini, maassa mistä kumpikaan ei oo kotoisin. Ja kyllä, me asuimme tuossa maassa peräti 7 vuotta...
Monikulttuurisuus on aina vaikuttanut elämääni, osittain siksi koska olen itse matkalaukkulapsi ja kolmen kulttuurin kasvatti. Skidiaikoinani piilottelin ja jopa kielsin kulttuurilliset mielenkiinnonkohteeni. Eri kulttuureja aloin siinä sitten tutkimaan aktiivisesti 12-vuotiaana. Sain tädiltäni v. 2009 synttärikortin, jossa oli mun silloisia mielenkiinnonkohteitani. Suhtautuin korttiin ristiriitaisesti, koska kuva siinä kortissa oli aika jäätävää pixelimössöä. Aloin myös itkemään ilosta sen kortin takia. Jäädyin siinä samassa enkä pystynyt tuolloin ajattelemaan mitään muuta.



Jos joku mielenkiinnonkohteita vastaava tyyppi tulisi lähelleni, jäätyisin totaalisesti enkä pystyisi sanomaan mitään, koska olen tuolloin myyty ko lapsi karkkipäivänä. Vielä onnellisempi olisin, jos pääsisin niitten kotiseuduille. Tällä hetkellä haluan siis Inariin Sevettijärvelle. En siis Google Mapsin kautta, vaan ihan autossa kuskina kaverini, jolla on ajokortti. Mä jopa opettelen heikäläisten kieltä, ensi vuodeksi tulee kalenteri mun kirjahyllyn seinälle, jossa on koltankieliset kuukaudet suomenkielisten lisäksi. Olen tätä postausta tehnyt yli puoli vuotta, ja tänään se vihdoin ja viimeinkin on julkaisukunnossa!

Täˊbbe lij rosttovmannu 4. 
Tänään on joulukuun 4. 
- ja huomenna näkyillään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onko asiaa? Hyvä.
Vastaanko? Kyllä.

Mutta muista, lähetä vain sellaista palautetta jollaista sie myös mahdollisesti kestäisit.